Olki

Oljiksi kutsutaan viljojen suoria korsia puinnin jälkeen. Olkia saadaan käytännössä ainoastaan käsin puimalla. Nykyisin suoria olkia ei enää saada, vaan oljet murskaantuvat leikkuupuimurissa silpuksi tai pahnaksi. Nykyään suorien korsien nimitys "olki" onkin puheessa siirtymässä merkitsemään murskaantuneita korsia eli pahnaa tai pehkua.^lähde?

Pahnan käyttö

Pahnaa käytettiin varsinkin aiemmin kotieläinten kuivikkeina parsissa, karsinoissa ja talleissa. Nykyisin Suomessa pahnakuivitusta pidetään lähinnä vain loukkaantuneilla eläimillä ja varsovilla tammoilla, mutta jotkin tallit käyttävät sitä edelleen kaikilla hevosillaan. Parhaiten kuivikkeeksi sopivia ovat kuivana korjatut kauranpahnat. Kuivikekäytön ohella paalattua pahnaa voidaan käyttää myös energiantuotantoon esimerkiksi lämpökattilassa ja tämän ohella myös esimerkiksi olkipaalirakentamisessa ja erilaisissa maastoesteissä esimerkiksi hevos- tai autourheilussa tai laskettelurinteissä.^lähde?

Olki rakentamisessa

Pääartikkeli: Olkipaalirakentaminen

Olkipaalien lisäksi rakennusmateriaalina on käytetty olkilevyjä. Oljesta puristettiin Suomessakin 1940- ja 1950-luvulla paperipinnoitettuja, 5 cm paksuisia Ol-Ha- tai Ora-nimellä myytyjä rakennuslevyjä, joita valmisti Ab Aino Lindeman Oy:n omistama Olkirakenne Oy ruotsalaisen keksinnön perusteella. Toinen olkilevyjen valmistaja oli Rakennuslevy Oy, jonka levyt olivat ehkä paloturvallisempia, koska olkien lisäksi sidos- ja täyteaineena käytettiin savea ja sementtiä.^[1]^[2]

Oljesta tehtiin myös ulkorakennusten kattoja, jotka eri puolilla maata olivat eri mallisia.^lähde?

Olki hätäravintona ja rehuna

Katovuosina ja sotien aikana Suomessa syötiin entisaikoina hätäravintona olkileipää, joka oli huonointa mahdollista hätäleipää.^[3] Suorat oljet syötettiin aiemmin karjalle joko sellaisinaan tai niistä hakattiin lyhyttä silppua, josta heinänjätteiden ja jauhojen kanssa valmistettiin kuuman veden avulla haudetta lypsäville lehmille.

Olkikäsityöt

Olkia käytettiin ennen patjan täytteenä. Pikkulasten patjoissa oljet säilyivät aina kertakäyttövaippojen keksimiseen asti^selvennä. Tämän lisäksi oljesta kudottiin pystypuissa paksuja mattoja, joita käytettiin makuualustoina sekä tuulen- ja hallansuojina. Esimerkki pienemmästä oljesta valmistetusta punontatyöstä on olkihattu.

Oljista tehdään myös erilaisia käsitöitä. Parhaiten olkitöihin sopivat rukiin ja vehnän oljet.^[4] Puimurin tai puimakoneen pahnaksi ruhjomat oljet eivät sovellu käsitöihin, kattoihin tai patjoihin, vaan oljiksi viljankorret on leikattava sirpillä, etteivät ne rikkoonnu. Oljista tehdään himmeleitä, Daavidin tähtiä ja olkipukkeja (gävleläinen perinne).

Lähteet

↑ Kangasniemi, Fanni: ”Olkilevyt”, Suomalaisen olkirakentamisen historia. Perinteisistä olkikatoista moderniin elementtirakentamiseen, s. 25–26. (Kandidaatintutkielma) Aalto-yliopisto, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin koulutusohjelma, 2022. Tutkielma verkossa (PDF) (viitattu 3.5.2024).
↑ Taloja olhalevyistä. Helsingin Sanomat, 13.7.1952, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
↑ Iso tietosanakirja. (Osa 4, palsta 1263–1265, hakusana hätäleipä) Helsinki: Otava, 1932.
↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 590. WSOY, 1958.

Kirjallisuutta

Lindén, Eevi & Talvitie, Tuulikki: Olkityöt: 50 perinteistä ja uutta olkikoristetta. (Mallit:] Eevi Lindén. Teksti ja piirrokset: Tuulikki Talvitie) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2354-5

[1] Kangasniemi, Fanni: ”Olkilevyt”, Suomalaisen olkirakentamisen historia. Perinteisistä olkikatoista moderniin elementtirakentamiseen, s. 25–26. (Kandidaatintutkielma) Aalto-yliopisto, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin koulutusohjelma, 2022. Tutkielma verkossa (PDF) (viitattu 3.5.2024).

[2] Taloja olhalevyistä. Helsingin Sanomat, 13.7.1952, s. 10. Näköislehti (maksullinen).

[3] Iso tietosanakirja. (Osa 4, palsta 1263–1265, hakusana hätäleipä) Helsinki: Otava, 1932.

[suova-4] Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 590. WSOY, 1958.

[1]

[2]

[3]

[4]