Muumio

Perun ja Chilen chinchorrot muumioivat vainajiaan eri menetelmillä jo vuonna 5000 eaa. Chinchorrojen muumiot jaetaan eri tyyppeihin, kuten ”mustiin muumioihin”, ”punaisiin muumioihin”, ”sidemuumioihin” ja ”mutamuumioihin”. Chinchorrojen muumioita tutkimalla on saatu tietoa chincorrojen kulttuurista. Etelä-Amerikassa oli monia muitakin kansoja, jotka tuottivat muumioita. Jotkin muumioivat vain kuninkaallisia, toiset muumioivat vain vainajien päät, ja monet pukivat muumionsa vaatteisiin.^[1]

 

Parhaiten tunnettu muumioperinne on muinaisesta Egyptistä, missä muumiointia harjoitettiin 3000 vuoden ajan. Aluksi egyptiläiset vain pyrkivät tehostamaan ruumiiden luontaista muumioitumista maan kuivassa ilmastossa, mutta ajan myötä heidän muumiointitekniikkansa kehittyivät hyvin hienostuneiksi. Egyptiläiset tuottivat myös miljoonia eläinmuumioita, joita käytettiin uskonnollisissa yhteyksissä.^[2]

 

Luonnollisia muumioita syntyy oikeanlaisissa olosuhteissa kaikkialla maapallolla, Egyptin ja Etelä-Amerikan lisäksi myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Euroopassa muumioita löytyy eniten soista, kuten suoruumiit Tollundin mies ja Lindow’n mies. Jäätyneitä muumioita löytyy esimerkiksi Alpeilta, kuten jäämies Ötzi. Myös hautaholveista on löydetty luonnollisia muumioita.^[3]

Tunnettuihin suomalaisiin muumioihin kuuluu vuonna 1629 kuollut Kemin kirkkoherra Nikolaus Rungius. Hänen muumioitunut ruumiinsa on näytteillä Keminmaan vanhassa kirkossa. 2000-luvulla julkisuutta sai Maunulan muumio.

Muumio on ollut suosittu kauhufiktion hirviöhahmo niin kirjallisuudessa, sarjakuvissa kuin elokuvissakin.^[4]

• Luettelo palsamoiduista valtiomiehistä
• Muumiojauhe

• Cardin, Matt (toim.): Mummies around the World: An Encyclopedia of Mummies in History, Religion, and Popular Culture. ABC-Clio, 2015. ISBN 978-1-61069-419-3

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muumio Wikimedia Commonsissa