Mosit

Mosit asuvat etupäässä Burkina-Fason keskiosan ylängöllä. He muodostavat noin puolet Burkina Fason väestöstä. Naapurimaihin suuntautuvan muuttoliikkeen seurauksena moseja on paljon myös Norsunluurannikolla ja Ghanassa.^[1] Pieniä ryhmiä on Malissa ja Togossa^[2].

Mosien puhuma mooren kieli kuuluu gurilaisten kielten ryhmään. Sitä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin. Moore toimii Burkina Fasossa eri kansallisuuksien yhteisenä kielenä.^[3] Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan sitä puhuu pääkielenään 50,5 prosenttia maan väestöstä^[4].

 

Mosien uskotaan saapuneen nykyisen Ghanan koillisosasta 1000–1300-luvuilla. He muodostivat mosivaltioita, joista vanhin oli kansanperinteen mukaan Tenkodogo Valkoisen-Voltan keskijuoksulla. Käytännössä itsenäisten valtioiden muodostamalla mosivaltakunnalla oli yhteinen hallitsija, jonka pääkaupungiksi tuli Ouagadougou. 1400- ja 1500-luvuilla mosivaltakunta kuului Länsi-Afrikan voimakkaimpien valtioiden joukkoon, mutta myöhemmin se hajosi toistensa kanssa sotineiksi pieniksi osiksi. Valtioiden hajanaisuus helpotti Ranskan siirtomaavalloitusta 1800-luvun lopussa.^[5]

Kansan pääelinkeino on maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi ja durra.^[6] Lisäksi viljellään papuja ja vihanneksia, pohjoisessa fonioa ja etelässä mukulakasveja ja maissia. Muita elinkeinoja ovat karjanhoito, kalastus^[2] ja pienimuotoinen kaupankäynti. Varsinaisen kauppiasluokan muodostivat aikaisemmin islaminuskoiset mandet. Vientituotteita olivat karja, aasit ja puuvillakankaat. Tuonti koostui suolasta, kolapähkinöistä ja ylellisyystarvikkeista.^[6] Perinteisiä käsityöammatteja ovat metalliesineiden valmistus, savenvalanta ja punonta^[2]. Sepät, savenvalajat ja muusikot muodostavat erityisiä kastiryhmiä^[6]. Miehet käyvät usein ansiotöissä Ghanan eteläosan ja Norsunluurannikon plantaasiviljelmillä^[2].

Viljelysmaata hallitsevat sukuryhmät, jotka jakavat sitä tarpeen mukaan. Peltotöihin osallistuu koko perhe. Naiset laittavat ruoan, hakevat veden ja polttopuut sekä vastaavat puuvillan kehräämisestä. Miehet kutovat kankaat ja ompelevat ne vaatteiksi.^[6]

Peltojen ympäröimä maaseutuasutus on hajanaista. Savitiilestä rakennetuissa, yleensä pyöreissä taloissa on kartiomainen olki- tai nykyään peltikatto.^[6] Taloja ja talousrakennuksia ympäröi savimuuri^[2]. Päälliköt ja kuninkaat asuivat suuremmissa kylissä tai kaupungeissa, joissa oli myös käsityöläisiä ja kauppiaita. Siirtomaa-aikana ja sen jälkeen monet ovat muuttaneet kaupunkeihin, mutta säilyttäneet yhteytensä maaseudulle.^[6]

Miesten vaatetus on eurooppalaistyyppinen. Naiset kietoutuvat kahteen kirkasväriseen puuvillakankaaseen. Ruokavalio koostuu hirssi-, durra- ja maissipuurosta, väkevien kastikkeiden kanssa syötävistä kakkaroista ja keitoista. Lisäksi käytetään maitoa, vihanneksia ja hedelmiä.^[2]

 

Yhteiskunta perustuu patrilineaarisiin sukuryhmiin. Ne muodostavat laajempia klaaneja, joilla on yhteinen esi-isä ja toteemieläin. Paikallisyhteisön sisällä järjestettävät avioliitot ovat eksogaamisia. Leviraatti, sororaatti ja varsinkin aikaisemmin myös polygynia ovat yleisiä. Perinteinen vanhimman veljen johtama suurperhe koostuu veljesten ja heidän naimisissa olevien poikiensa perheistä, joilla on toistensa yhteydessä sijaitsevat asuntonsa.^[7]

Mosikuninkaat ja päälliköt ovat menettäneet virallisen asemansa itsenäisessä Burkina Fasossa. Heillä on kuitenkin yhä paikallista merkitystä, ja monet osallistuvat maan politiikkaan.^[8] Mosien ylin hallitsija moro naba on säilyttänyt symbolisen valtansa ja hänellä on yhä hovinsa Ouagadougoussa^[5].

Perinteiseen uskontoon kuuluu maailman luonut korkeampi voima, joka ei vaikuta arkielämään. Suurempi merkitys on maan hedelmällisyyttä ja sadetta hallitsevilla yliluonnollisilla voimilla, joita palvotaan puiden tai kallioiden luona järjestettävissä rituaaleissa. Palvonnan kohteena ovat myös jälkeläistensä toimintaa ja menestystä säätelevät suvun esi-isät.^[8]

Mosivaltiot olivat yksi harvoista muslimivalloituksen välttäneistä Sahelin kulttuureista. Siirtomaavalta heikensi perinteistä uskontoa ja toi mukanaan katoliset ja myöhemmin protestanttiset lähetyssaarnaajat. Se loi samalla myös edellytykset afrikkalaisten harjoittamalle islamin levittämiselle. Nykyään ehkä puolet moseista on muslimeja.^[8] Kristittyjä on noin kymmenen prosenttia^[7].

Mosien veistoksilla ja naamioilla on yhteisiä piirteitä bobojen ja dogonien kanssa. Miesten ja naisten naamiot sisältävät yksinkertaisia ihmis- ja eläinaiheita. Pyöreitä veistoksia tavataan harvoin,^[5] eivätkä mosit eräistä muista gurilaisita kansoista poiketen koristele savitiiliseiniään^[9]. Rituaalit sisältävät musiikkia, tansseja ja laulua^[2].

• Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
• Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mosit Wikimedia Commonsissa