Matti Puhakka
Matti Juhani Puhakka (7. helmikuuta 1945 Eno – 6. lokakuuta 2021 Joensuu[1]) oli suomalainen poliitikko, joka toimi sosiaalidemokraattien kansanedustajana vuosina 1975–1991 ja 1995–1996 sekä liikenneministerinä 1983–1984 ja työvoimaministerinä 1987–1991.[2]
| Matti Puhakka | |
|---|---|
 Matti Puhakka puhuu Valtimolla vuonna 1987. |
|
| Työvoimaministeri | |
|
Holkerin hallitus
30.4.1987–25.4.1991 |
|
| Edeltäjä | Urpo Leppänen |
| Seuraaja | Ilkka Kanerva |
| Liikenneministeri | |
|
Sorsan IV hallitus
6.5.1983–30.11.1984 |
|
| Edeltäjä | Reino Breilin |
| Seuraaja | Matti Luttinen |
| Kansanedustaja | |
|
27.9.1975–21.3.1991, 24.3.1995–29.2.1996
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Pohjois-Karjalan vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1945 Eno |
| Kuollut | 6. lokakuuta 2021 (76 vuotta) Joensuu |
| Ammatti | työteknikko |
Elämä ja ura
muokkaaPuhakka valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa 1975 Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiristä. Eduskuntaurallaan hän toimi kahden valiokunnan puheenjohtajana, suuren valiokunnan johdossa vuonna 1975 ja sosiaalivaliokunnan johdossa vuosina 1979–1983. Hänet valittiin kansanedustajaksi yhteensä viisissä eduskuntavaaleissa, ja hän toimi kansanedustajana vuosina 1975–1991 ja 1995–1996. Eduskuntavaaleissa 1991 hän putosi eduskunnasta, mutta teki paluun eduskuntaan eduskuntavaaleissa 1995.[2][3]
Puhakka toimi poliitikon urallaan useissa ministerintehtävissä. Kalevi Sorsan IV hallituksessa hän oli liikenneministeri toukokuusta 1983 marraskuuhun 1984 ja ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä joulukuusta 1984 huhtikuuhun 1987. Harri Holkerin johtamassa sinipunahallituksessa hän toimi huhtikuusta 1987 toukokuuhun 1989 työvoimaministerinä sekä ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä (vastuualueenaan työasiat) ja kesäkuusta 1989 huhtikuuhun 1991 työministerinä. Maaliskuusta 1990 hän oli myös ministeri sisäasiainministeriössä (vastuualueenaan aluepolitiikka). Yhteensä Puhakalle kertyi ministeripäiviä 2913.[4]
Puhakalla oli työteknikon koulutus, joksi hän valmistui vuonna 1972. Ennen eduskuntauraansa hän toimi vuodesta 1965 vuoteen 1975 korjausmiehenä Enso-Gutzeitin Uimaharjun tehtailla Enossa ja vuosina 1972–1975 pääluottamusmiehenä. Pudottuaan eduskunnasta vuonna 1991 hän palasi Enso-Gutzeitin palvelukseen projektipäälliköksi. Vuodesta 1993 vuoteen 1995 hän toimi Pohjois-Karjalan liiton maakuntajohtajana ja helmikuussa 1996 hän aloitti Kansaneläkelaitoksen johtajana.[2] Puhakka jäi eläkkeelle 1. maaliskuuta 2010.[5]
Puhakka oli presidentin valitsijamies kolmissa vaaleissa, vuosina 1978, 1982 ja 1988.[6] Poliittisella urallaan hän toimi myös Enon kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1972–1975 ja Joensuun kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodesta 1976 vuoteen 1996. Vuodesta 1993 vuoteen 1994 hän oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Puhakka oli myös jäsenenä SDP:n puolueneuvostossa, puoluetoimikunnassa ja puoluehallituksessa.
Tasavallan presidentti myönsi Matti Puhakalle ministerin arvonimen 27. marraskuuta 2009.[7]
Yksityiselämä
muokkaaPuhakka oli naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ministeri Matti Puhakka on kuollut. Ilta-Sanomat 6.10.2021.
- ↑ a b c d Matti Puhakka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ervasti, Pekka: Kuka putoaa? Suomen Kuvalehti, 2005, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2009.
- ↑ Matti Puhakka Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ 50 vuotta tietojenkäsittelyn eturintamassa 5.2.2010. Kansaneläkelaitos. Arkistoitu 9.10.2010. Viitattu 3.7.2010.
- ↑ Kuka kukin on 2007, s. 782. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ Matti Puhakalle ministerin arvonimi Satakunnan Kansa. 27.11.2009. Arkistoitu 5.9.2011. Viitattu 3.7.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Puhakka, Matti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Matti Puhakan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa