Kynäjalava

 

 

 

Kynäjalava kasvaa yleensä 12–20 metriä korkeaksi puuksi, joka kasvattaa myös juurivesoja. Latvus on leveä ja kupumainen ja oksat kasvavat lähes vaakasuoraan. Kuluvan kesän kasvainranka on tavallisesti karvainen. Kukinta tapahtuu keväällä ennen lehtien puhkeamista. Lehtisilmut ovat pitkänomaisia ja suippoja, silmusuomut ovat vaaleanruskeita ja tummakärkisiä. Lehdet ovat oksissa kierteisesti, ja ne ovat korvakkeettomia ja lyhytruotisia. Lehtilapa on 7–15 cm pitkä, ehyt, laidaltaan toissahainen, vastapuikean tai leveänsoikean muotoinen ja tyvestä hyvin epämukainen. Päältä lehti on sileä, alta tasaisesti karvainen tai kokonaan kalju. Lehtien sivusuonet ovat tavallisesti haarattomia ja sivusuonten hangoissa ei ole karvatupsuja.^[6][7]

Yksikotisen kynäjalavan kukinto on harsu terttu. Pienet kukat ovat pitkäperäisiä. Kukkien kehä on yhdislehtinen, neli- tai viisiliuskainen ja väriltään rusehtava. Kukat ovat kaksineuvoisia ja niissä on neljä tai viisi hedettä sekä yksi emi. Suomessa kynäjalava kukkii toukokuussa. Hedelmä on pitkäperäinen, pyöreähkö sekä siipipalteinen pähkylä, joka on 10–12 mm pitkä ja 8–9 mm leveä. Siipipalle on ripsilaitainen ja sen kärkilovi on matala, eikä ulotu siemenlokeroon.^[6][7]

Toinen Suomessa luonnonvaraisena tavattava jalavalaji, vuorijalava (Ulmus glabra), on kynäjalavaan verrattuna suurempikokoinen, sen lehdet ovat kapeampia, vähemmän epämukaisia, päältä karheita ja sivusuonet kaksihaaraisia.^[6]

Kynäjalavan levinneisyys käsittää suuren osan Eurooppaa aivan läntisintä osaa lukuun ottamatta. Läntisimmät esiintymät ovat Ranskassa, Saksassa, Tanskan koillisrannalla, Ruotsin Öölannissa ja Suomessa, ja itäisimmät Uralilla Venäjällä.^[8] Itä- ja Keski-Euroopassa kynäjalava ja vuorijalava esiintyvät samoilla alueilla. Suomessa kynäjalavaa kasvaa erityisesti Kokemäenjoen vesistön keskusjärvien alueella Etelä-Hämeessä. Vakain kanta kasvaa Vanajaveden rannoilla lähinnä Valkeakoskella ja sen lähikunnissa, Pyhäjärven sekä Kuloveden maisemissa. Toinen, paljon pienempi keskittymä sijaitsee Lohjanjärven seuduilla ja kolmas Ruotsinpyhtään Taasianjoelta. Muualta Etelä-Suomesta löytyy yksittäisiä pieniä esiintymiä. Luonnonvaraisia puumaisia kynäjalavia lienee Suomessa noin 2 000 yksilöä.^[9] Vuorijalavaan verrattuna kynäjalavan esiintymisalue Suomessa on huomattavasti suppeampi.^[6] Erikoiseen levinneisyyteen vaikuttanee se, että laji lienee levinnyt Skandinaviaan lämpimällä kaudella noin 6 000 vuotta sitten, jolloin Suomen nykyrannikot olivat Litorinameren peitossa ja vetten mukana kelluvat siemenet osuivat lähelle nykyisiä kasvuseutuja.^[10]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kynäjalavan puutteellisesti tunnetuksi. Lajin laajasta levinneisyydestä huolimatta yksilöiden määrä on laskussa, ja se on luokiteltu kansallisesti uhanalaiseksi ainakin Ruotsissa ja Sveitsissä.^[1] Myös Suomessa kynäjalava on uhanalainen, ja se on luokiteltu vaarantuneeksi.^[2] Suomessa lajin uhanalaisuuteen on johtanut yksilöiden vähenemisen, ja sitä uhkaa rakentaminen, metsien hoitotoimet ja pellonraivaus.^[11]

Kynäjalava kasvaa vuorijalavaa kosteammissa paikoissa, kuten järvien ja lampien rehevissä rantalehdoissa, varsinkin rantatörmissä ja järvenlaskun paljastamilla rantatasanteilla. Lajia tavataan myös lehtokallioilla ja puronvarsissa. Kynäjalava sietää erittäin hyvin tulvaa. Kynäjalavaa on jonkin verran istutettu myös koristepuuksi ja esiintyy joskus asutuksen lähellä villiintyneenä viljelykarkulaisena.^[6][9]

Kynäjalavan esiintymiä on vähentänyt vuosisatainen rantalehtojen raivaus pelloiksi. Aikaisemmin rantalaidunnus haittasi lajin uudistumista. Nykyään Vanajaveden säännöstely on vähentänyt kevättulvia, joka on johtanut kuusien yleistymiseen kynäjalavien kasvualueille.^[9] Edelleen jatkuu rantarakentaminen ja rantojen "siistiminen" risukoista, jolloin menetetään nuorta jalavakasvustoakin.^[10] Vakava uhka Suomen molemmille jalavalajeille olisi jalavataudin leviäminen Suomeen.^[9] Myös vieraslajina ilmaantunut suurikokoinen heinäkasvi isosorsimo (Glyceria maxima) tuntuu vievän kynäjalavalta elintilaa.^[10]

Kynäjalavaa kasvatetaan jonkin verran puisto- ja kujannepuuna. Viljeltynä laji menestyy sopivilla kasvupaikoilla Oulun korkeudelle saakka.^[7] Aikaisemmin nuoria kynäjalavia käytettiin tarvepuuna varsinkin hevosten luokkien valmistamiseen.^[9]

• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
• Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Alanko, Pentti & Palmén, Annikki & Tigerstedt, Peter M. A.. 2. uudistettu painos. Dendrologian seura – Denrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992.
• Uotila, Pertti: Kynäjalava. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 263.

• Pinkka - Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kynäjalava (Ulmus leavis)
• Kasviatlas 2021: Kynäjalavan levinneisyys Suomessa
• LuontoPortti: Kynäjalava (Ulmus laevis)
• Suomen ympäristökeskus: Kynäjalava (PDF)
• Ymparisto.fi: Rauhoitetut lajit