Klank

Vuonna 1994 Daren Diolosa työskenteli The Blamed -yhtyeen kanssa albumilla 21. Tämä oli hänen ensimmäinen projektinsa Circle of Dustin ulkopuolella. 21:n työstämiseen osallistuessaan Diolosa tapasi Brandon Ebelin, joka myöhemmin olisi Klankin levy-yhtiön, Tooth and Nail Recordsin johtaja.

Vuonna 1995 Klank kirjoitti levytyssopimuksen Tooth and Nail Recordsin kanssa, joka julkaisi yhtyeen ensimmäisen albumin Still Suffering. Tällä albumilla Diolosa oli sooloartisti. Levytyssopimuksen allekirjoittaminen koitui Diolosalle kohtalokkaaksi^[1], koska Tooth and Nail Records on valtaosaltaan kristillinen levy-yhtiö. Siitä huolimatta, että Diolosa on hengellinen, hän ei henkilökohtaisesti pitänyt Klankia kristillisenä yhtyeenä: tämä itsessään oli kiistanalaista kristillisen metallimusiikin harrastajien piireissä, koska Still Sufferingia jaeltiin lähinnä kristillisiin kirjakauppoihin.

Still Suffering esitteli hyvin synkän ja rankan industrial metal -ilmaisun. Albumin ohjelmoi ja tuotti Circle of Dustin Scott Albert, joka myöhemmin perusti sooloprojektin nimeltä Celldweller. Sanoitukset olivat hieman kiistanalaisia kristillisissä piireissä, koska ne käsittelivät avoimesti ongelmia, kuten lapsen kaltoinkohtelua ja petturuutta. Tämän tuloksena monet kristityt näkivät sanoitukset vihamielisinä. Lisäksi albumi sisälsi ääninäytteitä Hellraiser-elokuvista.

Kappale "Downside" oli erityisen menestyksekäs sen jälkeen, kun se julkaistiin singlenä Tooth and Nail Recordsin Songs from the Penalty Box -kokoelmalla. Albumi esitteli raskaampia Tooth and Nail Recordsin ja Solid State Recordsin yhtyeitä, kuten Zao, Strongarm ja muiden ryhmien, jotka tulivat kokoelman myötä suositummiksi. Suosion vuoksi Klank julkaisi uudelleen remix-versioita "Downsidesta" erillisellä EP:llä. "Downsiden" lisäksi Klank lisäsi EP:lle kappaleen "Animosity". Remixit tuotti Celldweller. Still Sufferingin suosion ja pahamaineisuuden vuoksi Klank pääsi esiintymään Cornerstone Festivalissa 1990-luvun puolivälissä ja lopulla kiertuekokoonpanollaan, johon kuuluivat kitaristit Mike Nicosia ja Carl Weaver sekä rumpali Eric Wilkins, jotka vaikuttivat aiemmin kristillisessä rap rock -yhtye Every Day Lifessa (EDL).

Jätetyään Tooth and Nail Recordsin Diolosa julkaisi albumin Numb vuonna 1999 oman levy-yhtiönsä SmokeDogg Productionsin kautta. Tuolloin Klank koostui Diolosan lisäksi neljästä muusta jäsenestä. Numb menestyi suhteellisen hyvin ollakseen riippumaton julkaisu. Myöhemmin Progressive Arts Media julkaisi sen uudelleen. Kappaleesta "Blind" kuvattu musiikkivideo näkyi kanadalaisella kaapelitelevisiokanava MuchMusicilla. Numb on hillitympi kuin sitä edeltänyt Still Suffering: yhtye vaihtoi tyylinsä industrial metalista ilmaisuun, jota he nimittivät "dancy aggressive dark electronically influenced grooveksi". Sanoitusten sisältöä voi kuvailla päiväkirjan kappaleeksi, joka käsittelee jokapäiväisen elämän todellisuutta musiikiksi sovitettuna.^[2]

 

Numbin jälkeen Klank julkaisi vain kaksi kappaletta lisää. Vuonna 2000 Diolosa lauloi soololaulut AP2-yhtyeen ainoan Suspension of Disbelief -albumin kappaleelle "Sillhouette of Rage". Lisäksi vuonna 2000 Klank pääsi Progressive Arts Median 1980-luvun metallin kokoelma-albumille coverillaan Van Halenin "I'll Wait" -kappaleesta.

Diolosa muutti useita kertoja eri osavaltioihin julkaistuaan Numbin. Tämän vuoksi monet yhtyeen jäsenet jättivät Klankin. Diolosan lisäksi ainoastaan kitaristi Danny Owsley jäi yhtyeeseen.

Sen jälkeen, kun yhtyeen sijainti vaihtui Farmingdalesta, New Yorkista San Joseen, Kaliforniaan toukokuussa 2001, Klank alkoi äänittää demoja uutta albumia nimeltä Untimely Demise varten. Kesäkuussa 2001 Diolosa ilmoitti, että yhtye oli tuottanut yli 70 demokappaletta ja että he olivat valitsemassa mitkä päätyisivät kolmannelle albumille. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen Diolosa kirjoitti viestin Klankin kotisivulle, kertoen muistojaan siitä, kuinka hän kasvoi World Trade Centerin ympäristössä. Viestissä Diolosa mainitsi, että hänen ystävänsä isän ja sedän olinpaikoista ei ollut tietoa. Tämän jälkeen Klank lakkasi päivittämästä kotisivujaan eivätkä he koskaan julkaisseet Untimely Demisea.

Toukokuussa 2002 Klank osoitti elonmerkkejä hiljaisuudessaan ja ilmoitti ihailijoilleen, että he valmistautuisivat uusittuihin kotisivuihin ja siihen, että yhtyeellä alkaisi uusi aikakausi. Todellisuudessa se jäi viimeiseksi päivitykseksi ja Klankin sivusto katosi palvelimelta alkuvuonna 2004. Muutamat entiset Klank-jäsenet perustivat vaihtoehtorockyhtyeen nimeltä 5'4". Nimi on peräisin studiosta, jossa Klank oli äänittänyt musiikkiansa. Yhtye ei koskaan julkaissut äänitteitä, lukuun ottamatta joitain kappaleita vapaalla musiikkisivusto Soundclickillä ja kappaletta "So Alive" kokoelma-albumilla nimeltä Automata 2.0. Diolosa oli alkuperäinen vokalisti mutta hän oli mukana vain "So Alivella" ennen kuin hänen tilalleen tuli Kerry Merkle. 5'4" on sittemmin hajonnut ja Kerry Merkle on liittynyt John Wilkes Boothiin.^[3]

Kuulopuheista huolimatta Klank ei koskaan virallisesti hajonnut. 1. heinäkuuta 2007 Klank soitti ensimmäisen konserttinsa vuosiin Cornerstone Festival -tapahtumassa, Bushnellissa, Illinoisissa. Samalla kerralla yhtye julkaisi uuden EP:n In Memory of ...

• Daren "Klank" Diolosa – laulu, kitara
• Danny "Ducci" Owsley – sähkökitara
• Pat Servedio – sähkökitara, ohjelmointi
• John Zaletel – rumpusetti

• Ray Scheuring (Numb)
• Klay Scott – ohjelmointi albumilla Still Suffering
• Mike Nicosia – kitara (Still Suffering -kiertueella)
• Carl Weaver – kitara (Still Suffering -kiertueella)
• Eric Wilkins – rummut (Still Suffering -kiertueella)

• Still Suffering (1996)
• Downside (single) (1996)
• Numb (1999)
• In Memory of... (EP) (2007)
• Numb...Reborn (2010)
• Urban Warfare (2012)
• Rise (2017)
• Between Unholy and Divine, Vol. 1 (2022)

• Virallinen Klank-sivusto (arkistoitu)
• Klank Myspacessa (englanniksi)
• Progressive Arts Music lyhyt biografia
• Klankin varhainen haastattelu
• Haastattelu 14. tammikuuta 1997 koskien Still Sufferingia