Kirkon ja valtion ero

Kirkon ja valtion eroa vaativa järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.^[4] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.^[5][6] Jäsenjärjestöjä olivat eri maiden kansalliset liitot^[5]. Vapaa-ajattelijat vaativat kirkon ja valtion erottamista sekä täydellisen ajatuksen, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.^[6] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.^[4]

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”^[7] Filosofian professori Edvard Westermarck sanoi vuoden 1907 esitelmänsä lopuksi: ”Eikö olisi jo aika meidänkin kansamme yhteiskunnan, siveyden ja uskonnon nimessä säätää, että täydellinen uskonvapaus on oleva, että mitään erityisesti etuoikeutettua uskontoa ei saa yhteiskunnassa olla olemassa, että kirkko on erotettava valtiosta?”^[8]

Vuonna 1923 voimaan tullut uskonnonvapauslaki antoi ateisteille täydet kansalaisoikeudet. Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut.^{[9][10]selvennä}

 

 

Euroopan unioni sitoutui Amsterdamin sopimuksen (1997) Julistuksessa (nro 11) kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta kunnioittamaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten asemaa, joka niille on kansallisessa lainsäädännössä annettu ja olemaan puuttumatta siihen. Julistuksen teksti on seuraava:

»Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa. Euroopan unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.»
(^[11])

Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804).^[12] Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta.^[13][14]

Pääartikkeli: Ranskan sekularismi

Ranskassa uskonnon ja valtionsuhdetta kuvataan sanalla laïcité, jonka voi suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen suhteen. Ranskassa laïcité-periaate käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei ole uskonnonopetusta eikä uskontokuntiin kuuluvia tilastoida valtion taholta. Uskonnollisiksi katsottavien symbolien, kuten huntujen käyttö on kielletty valtion kouluissa.^[15]

Pääartikkeli: Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.^[16] Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.^[17][18] Luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on siten lainsäädännössä erityisasema.^[19][20][21] Tilastokeskus käyttää evankelis-luterilaisesta kirkosta valtionkirkko-määritelmää.^[22]

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä verotusoikeuden kautta. Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.^[23][24][25]

Sääntöjensä mukaan Vapaa-ajattelijain liitto vaatii lainsäädännössä^[26]

1. valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
2. kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
3. kaiken uskontokunnille jaettavan rahallisen valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
4. uskonnon opetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
5. uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
6. yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille.

Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja Erkki Hartikainen on sanonut, että jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, voidaan sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan. Tämäkään ei vielä Hartikaisen mukaan merkitse täydellisen ajatuksenvapauden toteutumista. Laeissa saattaa olla uskonnoista peräisin olevia oikeuskäsityksiä ja viranomaiset voivat antaa uskonnollisten käsitystensä vaikuttaa päätöksentekoon. Hartikaisen mukaan Ruotsissa ja Suomessa valtiokirkko on jo pelkästään sillä perusteella, että uskonnoista puhutaan laeissa.^[27]

 

Yhdysvalloissa on liittovaltiotasolla säädetty valtion ja kirkon ero perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä, joka on vapaasti suomennettuna: ”Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; tai vähentää sanan tai lehdistön vapautta tai ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen tai anomuksen tekemiseen hallitukselle epäkohtien korjaamiseksi.”^[28]

Edustajainhuoneen istunnot alkavat rukouksella.^[29] Lisäksi Yhdysvaltojen asevoimissa on liittovaltion maksamia sotilaspappeja.^[30]

Japanin perustuslaissa on ilmaistu ajatuksenvapaus ja valtion puolueettomuus uskontojen suhteen:^[31]

Ȥ 19

Ajatuksen ja omantunnon vapautta ei saa rikkoa.

§ 20
(1) Uskonnonvapaus taataan kaikille.
(2) Minkään uskonnollisen järjestön ei tule saada erityisoikeuksia julkiselta vallalta, eikä hallita poliittista valtaa.
(3) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, juhlaan, riittiin tai muuhun uskonnonharjoitukseen.

(4) Valtion ja sen virastojen on pidättäydyttävä uskonnon opetuksesta ja muusta uskonnollisesta toiminnasta.»
(^[31])

• Teokratia

• Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. ((La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4

• Hartikainen, Erkki: 100 vuotta valtion ja kirkon eroa. Vapaa ajattelija 1/2005.
• Kahlos, Maijastina: Vankat perustelut valtion tunnustuksettomuudelle. Vartija 1/2007.
• Kirkhart, Bobbie: Kirkon ja valtiovallan erottaminen Amerikassa. Vapaa ajattelija 5/2003.
• Valtion ja kirkon erottamisen historia Yhdysvalloissa. (englanniksi)