Kimmo Timonen

Timonen on Kalevan Pallon kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa kaudella 1991–1992. Kahdella seuraavalla kaudella hänen peliaikansa kasvoi huomattavasti. Tämän jälkeen Timonen siirtyi TPS:n riveihin. Heti seuraavalla kaudella hän murtautui TPS:n liigajoukkueeseen ja voitti Suomen-mestaruuden.^[2][9] Timonen pelasi TPS:ssä vielä kaksi kautta. Jälkimmäisellä hän voitti SM-hopeaa ja valittiin tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1997–1998 HIFK:n riveihin. Hän kuului jälleen mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaajiin. Hän teki uransa parhaat tehopisteet, 25, ja voitti Suomen mestaruuden.^[9]

Vuonna 1998 Timosen varannut Los Angeles Kings kauppasi hänet ja Jan Vopatin Nashville Predatorsiin.^[12] Debyyttikaudellaan 1998–1999 Nashville Predatorsissa hän pelasi 50 ottelua, mutta joutui pelaamaan osan ajasta IHL:ssä Milwaukee Admiralsissa.

Kaudella 1999–2000 Timonen teki todellisen läpimurtonsa. Hän teki 51 ottelussa 33 pistettä, mikä toi hänelle valinnan vuoden 2000 NHL:n tähdistöotteluun, joka jäi kuitenkin väliin loukkaantumisen vuoksi.

Seuraavat neljä kautta Timonen jatkoi Nashvillessä ja teki kolmella kaudella 40 pistettä tai enemmän. Joukkue kuitenkin selviytyi vain kaudella 2003–2004 pudotuspeleihin.^[9]

 

Kausi 2004–2005 jäi NHL:ssä pelaamatta työsulun takia. Timonen teki aluksi esisopimuksen kasvattajaseuransa KalPan kanssa, ja piti yllä pelituntumaa tekemällä marraskuussa kolmen ottelun sopimuksen Sveitsin NLA:ssa pelaavan HC Luganon kanssa.^[13][14] Tämän jälkeen Timonen teki joulukuun puoliväliin ulottuvan sopimuksen Elitserienissä pelaavan Brynäsin kanssa.^[15] Tammikuussa Timonen siirtyi Mestiksessä pelanneeseen KalPaan, josta hän omisti osan.^[16] KalPa nousi takaisin SM-liigaan Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämänä. Timonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.^[17]

Kaudeksi 2005–2006 Timonen palasi NHL:ään Nashvillen paitaan. Pisteiden valossa Timonen pelasi erinomaisen kauden ollen 50 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja.^[18]

Kaudeksi 2006–2007 Timonen nimettiin Predatorsin uudeksi kapteeniksi.^[19] Timonen teki runkosarjassa henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, 55. Maaleja syntyi 13, millä hän sivusi omaa ennätystään. Plus/miinus-tilasto oli oma ennätys +20.^[9] Hän pelasi kaudella myös NHL:n tähdistöottelussa.^[12]

Kaudeksi 2007–2008 Timonen ja Scott Hartnell kaupattiin Philadelphia Flyersiin Predatorsin saadessa Philadelphian ensimmäisen kierroksen varauksen vuoden 2007 NHL:n varaustilaisuudessa. Timosesta olisi tullut hiukan tämän jälkeen rajoittamaton vapaa pelaaja. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin jatkosopimuksen seuran kanssa. Hänestä tuli samalla NHL:n neljänneksi parhaiten palkattu pelaaja ja kallein puolustaja NHL:ssä.^[20] Kaudella 2007–2008 Timonen teki runkosarjassa 44 tehopistettä. Pudotuspelikierroksella Timonen loukkaantui saatuaan veritulpan jalkaansa.^[21] Timonen oli sivussa neljän pudotuspeliottelun ajan, mutta palasi kertaalleen. Hän pelasi myös toisen perättäisen tähdistöottelunsa.^[12] Seuraavalla kaudella Timonen teki 43 tehopistettä ja oli joukkueen tehokkain puolustaja ja kokosi plus-miinus-tilastoon +19.^[22]

Kaudella 2009–2010 Timonen teki runkosarjassa vähiten pisteitä pitkään aikaan, kun pisteitä syntyi 39, joista kuusi oli maaleja. Tähtipuolustaja Chris Prongerin liityttyä joukkueeseen Timosen odotettiin vihdoin pääsevän huippupelaajan pakkipariksi. Timonen kantoi vastuuta kuitenkin kakkosparissa yhdessä Braydon Coburnin kanssa.^[9] Pudotuspeleissä Flyers teki historiaa voittamalla Boston Bruinsin konferenssien välierissä oltuaan ottelusarjassa jo 0–3 -tappiolla. Ratkaisevassa ottelussa se oli myös 0–3 -tappiolla, mutta nousi 4–3 -voittoon.^[23] Timonen ja hänen seuransa Philadelphia Flyers hävisivät loppuottelun otteluvoitoin 4–2 Chicago Blackhawksille. Timonen teki pudotuspeleissä pisteet 1+10=11. Kaikkiaan kauden 105 NHL-ottelun lisäksi Timonen pelasi olympialaisissa, joista tuli pronssia Suomen paidassa.

Kaudella 2010–2011 pelasi kaikki 82 ottelua ja teki 37 pistettä. 6. maaliskuuta 2011 Timonen teki NHL-uransa 100. maalin Buffalo Sabresia vastaan, Ryan Millerin taakse.^[24] Joukkue selviytyi pudotuspeleihin, joissa se kuitenkin putosi Boston Bruinsia vastaan.

Kaudella 2011–2012 Timonen pelasi hyvän runkosarjan. Puolustaja Chris Prongerin oltua aivotärähdyksen saatuaan suuren osan kautta poissa, Timonen oli joukkueensa ykköspuolustaja parinaan Braydon Coburn. Timonen pelasi 76 ottelua, joissa syntyi 43 pistettä. Syöttöjä kertyi 39, joilla Timonen oli puolustajista jaetulla kuudennella sijalla. 2. maaliskuuta 2012 Timonen teki NHL-uransa 500. pisteen New York Islandersia vastaan, kun hän syötti Jaromír Jágrin osuman. Saavutuksesta teki vielä merkittävämmän se, että Timonen ei ollut pelannut vielä edes 1000. ottelua, mikä tekee pistekeskiarvoksi 0,5 ottelua kohti. 27. maaliskuuta 2012 Timonen syötti puolestaan taalaliigan 400. syöttönsä Tampa Bay Lightningia vastaan. Timonen on kymmenellä viime kaudellaan NHL:ssä tehnyt kahdeksalla kaudella yli 40 pistettä runkosarjassa, joista kaksi kautta olivat yli 50 pisteen kausia.

Kaudella 2012–2013 18. maaliskuuta 2013 Timonen sai syntymäpäivänään 1000 NHL:n runkosarjaottelua täyteen, kun Philadelphia Flyers pelasi vieraissa Tampa Bay Lightningia vastaan.

Seitsemänä Flyers-kautenaan Kimmo Timonen valittiin viidesti seuran parhaaksi puolustajaksi.^[3]

Vuoden 2015 helmikuussa Philadelphia kauppasi koko kauden 2014–2015 veritulppien vuoksi sivussa olleen Timosen Chicago Blackhawksiin tämän omasta tahdosta.^[25][26] Timonen kertoi siirron taustalla olleen tavoite voittaa NHL:n Stanley Cup -mestaruus.^[27] Jäljellä olleen runkosarjan aikana Timonen pelasi 16 ottelua ilman tehopisteitä, ja pudotuspeleissä hän pelasi 15 ottelussa tehopisteittä ja jäi varsin vähäiselle vastuulle. Chicago eteni loppuottelusarjaan, jossa se kohtasi Tampa Bay Lightningin. Blackhawks voitti ottelusarjan voitoin 4–2, ja Timonen voitti lopulta 15 kautta kestäneen NHL-uransa viimeisellä kaudella pitkään tavoittelemansa Stanley Cup -mestaruuden.^[1] Mestaruuden ratkettua hän vahvisti päättävänsä pelaajauransa.^[28]

Helmikuussa 2016 presidentti Barack Obama otti Chicago Blackhawksin voittoisan joukkueen vastaan Valkoisessa talossa. Puheensa aikana hän odottamatta otti esille Timosen ja hänen uransa:^[29][30]

»Te tiedätte kaikki suuret nimet tässä joukkueessa, seitsemän pelaajaa, jotka ovat olleet mukana kaikissa kolmessa mestaruudessa, kaverit, joista olette kuulleet minun puhuvan kaksi kertaa aiemmin, joten tänään haluan tuoda parrasvaloihin kaksi tuntematonta sankaria tästä joukkueesta, ja he ovat niitä kavereita, jotka ovat kulissien takana jokaisessa voittavassa joukkueessa, urheilussa ja muussa elämässä. Ensinnäkin Kimmo Timonen. Kimmollahan oli ollut jo hieno ura ennen viime kautta. Hän oli ollut mukana Stanley Cupin finaaleissa, olympiafinaalissa, maailmanmestaruusfinaalissa — ja hän oli hävinnyt ne kaikki… [yleisö naurahtaa] … Minä vaan tässä kerron totuuden … [lisää naurua yleisön joukosta] … Elokuussa häneltä diagnosoitiin veritulpat keuhkoissa ja pohkeessa, eikä ollut edes varmaa pelaisiko hän koskaan enää. Kesken kautta hänet myytiin Chicagoon, hän taisteli tiensä takaisin jäälle, ja viimeisessä NHL-pelissään, 40-vuotiaana, hän sai viimein nostaa tuon pokaalin. Ja se ensinnäkin, tällaiselle vanhalle miehelle kuin minä, se saa minut tuntemaan oloni hyväksi, mutta se on myös osoitus hienosta urasta, kun kaveri kykenee pysymään mukana pelissä, pystyy jatkuvasti antamaan oman panoksensa siihen ja pystyy hyviin suorituksiin, joten antakaapa Kimmolle isot aplodit!»

Timonen kommentoi tätä puhetta Ylen Urheiluruudulle seuraavasti:^[29]

»Tää kyllä tuli niin puun takaa, ja hän piti kyllä puheen aika hauskana, mut tavallaan sain maininnan siihen, niin jopa se on niin iso kunnia minulle, ja tietysti sitten kun hän otti kantaa niihin veritulppaongelmiin, niin minkälaisen ruljanssin mä jouduin siinä käymään läpi, ennen kuin sain laittaa taas luistimet jalkaan, niin siinä vaiheessa tavallaan vanha mieskin herkistyä ja kyllä itku oli lähellä, täytyy myöntää. Ja Stanley Cupin voitto toi muutamia hienoja juttuja, mitä pääsi tekemään voiton jälkeen, niin tämä oli kyllä yksi semmoinen juttu, minkä halusin kokeilla ihan varmasti, ja tulen muistamaan sen vierailun kyllä koko loppuikäni.»

Mitalit
Maa:   Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Torino 2006	jääkiekko
Pronssia	Nagano 1998	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
Pronssia	Sotši 2014	jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Sveitsi 1998	jääkiekko
Hopeaa	Norja 1999	jääkiekko
Hopeaa	Saksa 2001	jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa	Kanada 2004	jääkiekko

Tommonen pelasi alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruusturnauksessa vuosina 1992 ja 1993. Timonen pelasi ensimmäistä kertaa nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1993. Seuraavan vuoden nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän pelasi vielä vuoden 1995 nuorten kilpailuissa.^[9]

Timonen pelasi ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1996. Samana vuonna hän oli Suomen kokoonpanossa maailmancupissa, jossa hän ei kuitenkaan pelannut otteluakaan. Timonen valittiin Naganon olympialaisiin 1998, joista Suomi voitti pronssia. Samana vuonna hän pelasi maailmanmestaruuskilpailuissa, joista hän saavutti hopeaa. Hän pelasi myös vuoden 1999 maailmanmestaruuskilpailuissa saavuttaen taas hopeaa.^[9]

Timonen voitti kolmannen perättäisen maailmanmestaruuskisojen hopeamitalinsa vuoden 2001 maailmanmestaruuskisoista. Seuraavana vuonna hän pelasi Salt Lake Cityn olympialaisten lisäksi maailmanmestaruuskisoissa. Suomen menestys jäi kummassakin turnauksessa laihaksi. Timonen edusti Suomea myös vuoden 2003 kotiturnauksessa. Timonen pelasi vuoden 2004 maailmancupissa, jossa hän oli Suomen paras pistemies kuudella tehopisteellään.^[31] Hän oli samalla koko turnauksen eniten pisteitä tehnyt puolustaja. Suomi sijoittui turnauksessa hopealle.

Hän pelasi vielä maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2005. Timonen valittiin hopeaa voittaneeseen Suomen joukkueeseen 2006 Torinon olympialaisiin. Hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Seuraavan kerran hän Timonen pelasi Suomen paidassa, kun hän osallistui jo neljänteen perättäiseen olympiaturnaukseen, jotka järjestettiin Vancouverissa vuonna 2010. Suomi voitti pronssia Timosen saalistaessa neljä tehopistettä.^[9]

Timonen valittiin Suomen maajoukkueeseen, joka valmistautui Sotšissa pelattuihin vuoden 2014 olympialaisiin. Hän pelasi Sami Vatasen kanssa samassa puolustusparissa ykköskentällisessä. Timosen pisteet tulivat kahdesta maalisyötöstä. Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi saaden puolivälierissä vastaan Venäjän, josta tuli 1–3 -voitto. Lopulta Suomi joutui pronssiotteluun hävittyä Ruotsille välieräpelin 1–2. Pettymys loppui, sillä Suomi voitti Yhdysvallat 5–0 pronssiottelussa, joka jäi Timosen uran viimeiseksi A-maaotteluksi. Timonen muistetaan antamastaan haastattelusta, jossa hän yritti pidättää suruaan kertoen urheilutoimittaja Kaj Kunnakselle, että: "Nämä oli tässä". Timonen ilmaisi kuitenkin myöhemmin kiinnostuksensa osallistua maailmanmestaruuskisoihin 2015^[32].

Timonen omistaa Sami Kapasen ja Scott Hartnellin kanssa KalPan osake-enemmistön.

Timosen perheeseen kuuluvat vaimo Johanna ja lapset Samuel, Amelie ja Fiona. Samuel pelaa jääkiekkoa Mestiksessä IPK:ssa.^[33] Timosen veli on jääkiekkoilija Jussi Timonen.^[34] Timosen veljenpoika Joonas Timonen on koripalloilija^[35].

Timonen pitää Kimanttia-podcastia yhdessä Antti Mäkisen kanssa.

Vuodesta 2009 järjestetty Kime for Kids -golfturnaus on Timosen ideoima. Turnauksen aikana kerätyt rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, jonka tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Timonen on myös Siilinjärven Palloseuran tyttöjoukkueen kummi. Timosen Kuopiossa omistamia ravintoloita ovat muun muassa Henry's Pub, Ale Pupi, Passion Club, Saana ja satamaravintola Albatrossi.

^[36][37][38]

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1991–1992	KalPa	SM-liiga		5	0	0	0	0		–	–	–	–	–
1992–1993	KalPa	SM-liiga		33	0	2	2	4		–	–	–	–	–									JMM	7	2	0	2	6
1993–1994	KalPa	SM-liiga		46	6	7	13	55		–	–	–	–	–									JMM	7	3	3	6	4
1994–1995	TPS	SM-liiga		45	3	4	7	10		13	0	1	1	11									JMM	7	2	6	8	4
1995–1996	TPS	SM-liiga		48	3	21	24	22		9	1	2	3	12									MM	6	0	1	1	0
1996–1997	TPS	SM-liiga		50	10	14	24	18		12	2	7	9	8									MC	0	0	0	0	0
1997–1998	HIFK	SM-liiga		45	10	15	25	24		9	3	4	7	8									OK	6	0	1	1	2
																							MM	10	2	6	8	4
1998–1999	Nashville Predators	NHL		50	4	8	12	30		–	–	–	–	–									MM	12	1	4	5	6
	Milwaukee Admirals	IHL		29	2	13	15	22		–	–	–	–	–
1999–2000	Nashville Predators	NHL		51	8	25	33	26		–	–	–	–	–
2000–2001	Nashville Predators	NHL		82	12	13	25	50		–	–	–	–	–									MM	9	2	2	4	10
2001–2002	Nashville Predators	NHL		82	13	29	42	28		–	–	–	–	–									OK	4	0	1	1	2
																							MM	9	1	2	3	8
2002–2003	Nashville Predators (A)	NHL		72	6	34	40	46		–	–	–	–	–									MM	7	2	5	7	2
2003–2004	Nashville Predators (A)	NHL		77	12	32	44	52		6	0	0	0	10
2004–2005	HC Lugano	NLA		3	0	1	1	0		–	–	–	–	–									MC	6	1	5	6	2
	Brynäs IF	Elitserien		10	5	3	8	8		–	–	–	–	–									MM	6	2	1	3	6
	KalPa	Mestis		12	4	13	17	6		8	3	7	10	4
2005–2006	Nashville Predators (A)	NHL		79	11	39	50	74		5	1	3	4	4									OK	8	1	4	5	2
2006–2007	Nashville Predators (C)	NHL		80	13	42	55	42		5	0	2	2	4
2007–2008	Philadelphia Flyers (A)	NHL		80	8	36	44	50		13	0	6	6	8
2008–2009	Philadelphia Flyers (A)	NHL		77	3	40	43	54		6	0	1	1	12
2009–2010	Philadelphia Flyers (A)	NHL		82	6	33	39	50		23	1	10	11	20									OK (A)	6	2	2	4	2
2010–2011	Philadelphia Flyers (A)	NHL		82	6	31	37	36		11	1	5	6	14
2011–2012	Philadelphia Flyers (A)	NHL		76	4	39	43	46		11	1	3	4	23
2012–2013	Philadelphia Flyers (A)	NHL		45	5	24	29	36		–	–	–	–	–
2013–2014	Philadelphia Flyers (A)	NHL		77	6	29	35	32		7	0	1	1	4									OK (A)	6	0	2	2	0
2014–2015	Chicago Blackhawks	NHL		16	0	0	0	2		18	0	0	0	10
15 kautta	yhteensä	NHL		1108	117	454	571	654		105	4	31	35	109

• Kimmo Timonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Kimmo Timonen Eurohockey.com. (englanniksi)
• Kimmo Timonen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Kimmo Timonen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimmo Timonen Wikimedia Commonsissa

• The President Welcomes the Chicago Blackhawks, 2015 Stanley Cup Champions — presidentti Barack Obaman erityismaininta Timosesta Valkoisessa talossa kohdassa 4:14 YouTubessa
• Timosen tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.