Keftatsidiimi
| |
| |
Keftatsidiimi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-(2-karboksipropan-2-yylioksi-imino)asetyyli]amino]-8-okso-3-(pyridin-1-ium-1-yylimetyyli)-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksylaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H22N6O7S2 |
| Moolimassa | 546,596 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 15–30 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 1–2 tuntia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi, intramuskulaarinen |
Keftatsidiimi (C22H22S2N6O7) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina useiden bakteeri-infektioiden hoitoon. Keftatsidiimi kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon[2].
Ominaisuudet ja käyttö
muokkaaKeftatsidiimi kuuluu niin kutsuttuihin kolmannen sukupolven kefalosporiineihin. Sen antibioottinen teho perustuu muiden saman ryhmän lääkeaineiden tavoin bakteerien soluseinän peptidoglykaanikerroksen synteesin estoon. Keftatsidiimi ei juurikaan tehoa grampositiivisiin bakteereihin. Gramnegatiivisiin bakteereihin se on tehokkaampi ja tehoaa erityisesti Pseudomonas aeruginosa-bakteeria vastaan ja tehoaa myös muun muassa kolibakteeriin ja Klebsiella-suvun bakteereihin. Keftatsidiimia voidaan antaa yhdistelmävalmisteena beetalaktamaasien inhibiittoreihin kuuluvan avibaktaamin kanssa. Avibaktaami parantaa keftatsidiimin tehoa ja laajentaa vaikutuskirjoa esimerkiksi eräisiin stafylokokkeihin. Tämä yhdistelmä hyväksyttiin markkinoille vuonna 2016.[1][3][4][5] Tälle yhdistelmälle on kuitenkin ilmennyt vastustuskykyisiä Klebsiella-kantoja.[6]
Keftatsidiimi annostellaan ruiskeena laskimoon tai harvemmin lihakseen. Lääkeainetta voidaan käyttää muun muassa keuhkokuumeen, iho- ja pehmytkudostulehdusten, niveltulehdusten, endokardiitin ja vaikeiden virtsatietulehdusten hoitamiseen.[3][5] Eläinlääketieteessä sitä voidaan käyttää muun muassa koirien ja kissojen Pseudomonas-infektioiden hoidossa.[7]
Haittavaikutukset
muokkaaTyypillisimmät keftatsidiimin aiheuttamat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, oksentelu ja ripuli. Harvinaisempana on havaittu keskushermostoperäisiä oireita kuten huimausta. Keftatsidiimi voi aiheuttaa kefalosporiineille allergisille ihottumaa.[3]
Valmistus
muokkaaKeftatsidiimin synteesissä on kaksi keskeistä välivaihetta, jotka ovat 1-metyylipyridinium-7-aminokefalosporiinihappo (kuvassa P10) ja iminotiatsoliinijohdannainen (kuvassa P4), jota valmistetaan lähtien etyyliasetoasetaatista. 1-Metyylipyridinium-7-aminokefalosporiinihappoa valmistetaan kefalotiinistä kaksivaiheisella reaktiolla, jossa ensin tapahtuu reaktio pyridiinin kanssa ja seuraavassa vaiheessa reaktio trimetyylikloorisilaanin kanssa dimetyylianiliinin ja fosforipentakloridin läsnä ollessa. Nämä kaksi välituotetta reagoivat ja reaktiotuotteesta muodostuu keftatsidiimiä reaktiolla muurahaishapon kanssa.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 12.4.2019.
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 12.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 548–570. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2019). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 194–195. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 12.4.2019). (englanniksi)
- ↑ Euroopan tautikeskus varoittaa keftatsidiimi-avibaktaami-mikrobilääkkeelle vastustuskykyisistä bakteerikannoista 21.6.2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 12.4.2019. Viitattu 12.4.2019.
- ↑ Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 130–131. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2019). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 457–458. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2019). (englanniksi)