Karl Liebknecht

Liebknecht syntyi Leipzigissa. Hänen isänsä Wilhelm Liebknecht oli yksi Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen perustajista. Karl oli isäänsä radikaalimpi ja sai voimakkaita marxilaisia vaikutteita opiskeltuaan lakia ja poliittista taloustiedettä Leipzigissa ja Berliinissä. Palveltuaan asepalveluksensa keisarillisissa pioneerijoukoissa Potsdamissa vuosina 1893–1894 ja työskenneltyään Arnsbergissä ja Paderbornissa vuosina 1894–1898 hän sai tohtorinarvon 1897 ja muutti Berliiniin 1899 pitämään lakiasiaintoimistoa veljensä Theodor Liebknechtin kanssa.

Liebknecht meni naimisiin Julia Paradiesin kanssa 8. toukokuuta 1900. Pari sai kaksi poikaa ja tyttären ennen vaimon kuolemaa 1911.

Lakimiehenä Karl Liebknecht toimi usein puolustusasianajajana toisille vasemmistososialisteille, joita syytettiin mm. sosialistisen propagandan salakuljettamisesta Venäjälle. Liebknecht osallistui myös itse tähän toimintaan. Hän liittyi Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD) vuonna 1900 ja oli sosialistisen nuorisointernationaalin (IVSJO) pääsihteerinä vuosina 1907–1910. Hän myös kirjoitti laajasti militarismia vastaan (esim. Militarismus und Antimilitarismus – Militarismi ja antimilitarismi). Kyseinen kirjoitus johti myös hänen pidätykseensä 1907 ja hänet tuomittiin 18 kuukauden vankeusrangaistukseen Sleesian Glatzissa. Seuraavana vuonna hänet valittiin Preussin parlamenttiin huolimatta siitä, että hän oli edelleen vankilassa. Vuonna 1907 hän perusti vasemmistonuorten kansainvälisen liiton IUSYn.

Liebknecht oli toisen internationaalin aktiivinen jäsen ja sosialistisen nuorisointernationaalin perustaja. Vuonna 1912 Liebknecht valittiin valtiopäiville sosiaalidemokraattien listalta, osana SPD:n vasemmistosiipeä. Hän vastusti Saksan osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, mutta puoluelinjaa seuraten äänesti välttämättömien sotalainojen puolesta 4. elokuuta 1914. Toisessa äänestyksessä 2. joulukuuta 1914 hän oli valtiopäivien ainoa sotaa vastaan äänestänyt jäsen. Hän kritisoi toimikaudellaan aktiivisesti sosiaalidemokraattista johtoa, etunenässä Karl Kautskya – ja etenkin puolueen kantaa sotaan. Edustajakaudellaan Liebknecht meni myös uudelleen naimisiin taidehistorioitsija Sophie Ryssin kanssa.

Vuoden 1914 loppuun mennessä Liebknecht, yhdessä Rosa Luxemburgin, Leo Jogichesin, Paul Levin, Ernest Meyerin, Franz Mehringin ja Clara Zetkinin kanssa perustivat ns. spartakistiliigan (Spartakusbund). Liiga julkaisi näkemyksiään sanomalehdessä nimeltä Spartakusbriefe, ”spartakistikirjeet”. Lehti julistettiin pian laittomaksi. Liebknecht pidätettiin ja lähetettiin itärintamalle. Hän kieltäytyi taistelemasta ja palveli sodassa hautaamalla kaatuneita. Rintamalla hänen terveytensä alkoi heikentyä nopeasti ja lokakuussa 1915 hänen sallittiin palata takaisin Saksaan.

Liebknecht pidätettiin uudelleen sodanvastaisen mielenosoituksen jälkeen Berliinissä 1. toukokuuta 1916. Tapahtuman oli organisoinut spartakistiliiga. Hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen valtiopetoksesta, ja myöhemmin rangaistus nostettiin neljään vuoteen ja yhteen kuukauteen. Liebknecht kuitenkin vapautui lokakuussa 1918 Maximilian von Badenin armahdettua kaikki poliittiset vangit. Saksan vallankumouksen puhjettua Liebknecht jatkoi toimintaansa spartakistiliigassa ottaen kaksoisjohtoaseman yhdessä Rosa Luxemburgin kanssa ja julkaisi lehteä Rote Fahne ("punalippu").

9. marraskuuta Liebknecht julisti vapaan sosialistisen tasavallan (freie sozialistische Republik) syntyneeksi Berliinin kaupunkilinnan parvekkeelta kaksi tuntia sen jälkeen, kun Philipp Scheidemann oli julistanut Weimarin tasavallan perustetuksi valtiopäivätalon parvekkeelta.

Uudenvuodenyönä 1918–1919 Liebknecht osallistui KPD:n, Saksan kommunistisen puolueen perustamiseen. Rosa Luxemburgin, Leo Jogichesin ja Clara Zetkinin kanssa Liebknecht oli myös tärkeä vaikuttaja tammikuun 1919 ns. spartakistikapinassa Berliinissä. Saksan uusi hallitus Friedrich Ebertin johdolla vastasi kapinaan väkivaltaisesti käyttäen apunaan keisarillisen armeijan rippeitä ja oikeistolaisia aseellisia joukkoja Freikorpseja. 13. tammikuuta kansannousu oli kukistettu. Liebknecht ja Rosa Luxemburg joutuivat Freikorpsin sotilaiden kaappaamaksi ja heidät vietiin Berliinin Eden-hotelliin. Siellä heitä kidutettiin ja kuulusteltiin useita tunteja. Tämän jälkeen heidät surmattiin erikseen 15. tammikuuta 1919.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Liebknecht Wikimedia Commonsissa

• Karl Liebknecht archive (Karl Liebknectin keskeisimpiä kirjoituksia, englanniksi).
• Työväenliikkeen kirjasto

1. ↑ Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Liebknecht, Karl. Verkossa