John C. Calhoun
John Caldwell Calhoun (18. maaliskuuta 1782 – 31. maaliskuuta 1850) oli yhdysvaltalainen valtiomies, joka toimi uransa aikana senaattorina, sotaministerinä, ulkoministerinä ja varapresidenttinä. Hän oli yksi "suuresta triumviraatista" yhdessä Daniel Websterin ja Henry Clayn kanssa.
| John C. Calhoun | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 7. varapresidentti | |
| Presidentti |
John Quincy Adams Andrew Jackson |
| Edeltäjä | Daniel D. Tompkins |
| Seuraaja | Martin Van Buren |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1782 Abbeville, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. maaliskuuta 1850 Washington DC, Yhdysvallat |
| Puoliso | Floride Calhoun[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraattis-republikaanit, demokraatit |
 Nimikirjoitus |
|
Calhoun on Yhdysvaltain varapresidenteistä Spiro Agnew'n lisäksi ainoa, joka on eronnut tehtävästään ennen toimikautensa loppua.
Poliittinen ura
muokkaaCalhounin poliittinen ura alkoi vuonna 1808, jolloin hänet valittiin Etelä-Carolinan osavaltion kongressiin. Hän toimi kongressissa äänioikeuden uudistuksesta vastanneen komitean puheenjohtajana.[1]
Calhoun valittiin vuonna 1810 Etelä-Carolinan edustajana Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jossa hän oli yksi Vuoden 1812 sotaa kannattaneista sotahaukoista. Presidentti James Monroe nimitti hänet sotaministerikseen 8. joulukuuta 1817. Hän pysyi sotaministerinä koko Monroen presidenttikauden ajan.[1]
Vuoden 1824 presidentinvaaleissa Calhoun pyrki ensin presidentiksi, mutta ei onnistunut tässä. Hänet kuitenkin valittiin varapresidentiksi John Quincy Adamsille. Hänet valittiin uudelleen varapresidentiksi vuoden 1828 vaaleissa, jolloin presidenttinä toimi Andrew Jackson.[1][2]
Vuonna 1832 syttyi niin sanottu nullifikaatiokriisi, kun Etelä-Carolinan osavaltion ja liittovaltion välillä oli kiistaa siitä, kumman lait olivat kiistatilanteessa korkea-arvoisempia. Kun osavaltio ei suostunut maksamaan liittovaltion määräämää tullia, presidentti Jackson pyysi kongressia määräämään liittovaltion joukot tullimaksuja keräämään. Calhoun erosi tämän johdosta varapresidentin virasta joulukuussa 1832.[1]
Calhoun istui Yhdysvaltain senaatissa 1832–1844, jossa hän tuli tunnetuksi orjuuden kannattajana. Oltuaan vuoden ulkoministerinä hän palasi Etelä-Carolinan senaattoriksi vuosiksi 1845–1850.
Perintö
muokkaaYalen yliopisto nimesi yhden opiskelija-asuntoloistaan Calhoun Collegeksi. Calhounin mukaan nimetty ydinsukellusvene USS John C. Calhoun oli palveluksessa vuosina 1963–1994.
Perhe
muokkaaCalhoun sai vaimonsa Floride Calhounin kanssa kymmenen lasta, joista kolme kuoli nuorena.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f John C. Calhoun Clemson University. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)
- ↑ John C. Calhoun: A Featured Biography Senate.gov. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta John C. Calhoun Wikimedia Commonsissa