Nothing Special   »   [go: up one dir, main page]

Jan-Erik Enestam

suomalainen poliitikko

Jan-Erik Enestam (s. 12. maaliskuuta 1947 Västanfjärd)[8] on Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajana (1998–2006) ja ministerinä (1995–2006) toiminut suomalainen poliitikko. Hän toimi Pohjoismaiden neuvoston pääsihteerinä vuosina 2007–2013.

Jan-Erik Enestam
Enestam vuonna 2012.
Enestam vuonna 2012.
Suomen puolustusministeri
Ahon hallitus[1]
2.1.1995 – 13.4.1995
Lipposen II hallitus[2]
15.4.1999 – 17.4.2003
Edeltäjä Elisabeth Rehn[3]
Anneli Taina[4]
Seuraaja Anneli Taina[4]
Matti Vanhanen[5]
Suomen sisäasiainministeri
Lipposen I hallitus[4]
13.4.1995 – 15.4.1999
Edeltäjä Mauri Pekkarinen[1]
Seuraaja Kari Häkämies[2]
Suomen ympäristöministeri
Jäätteenmäen hallitus[5]
17.4.2003 – 24.6.2003
Vanhasen I hallitus[6]
24.6.2003 – 31.12.2006
Edeltäjä Jouni Backman[2]
Seuraaja Stefan Wallin[6]
Kansanedustaja[7]
22.3.1991 – 20.3.2007[7]
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1947 (ikä 77)[7]
Västanfjärd[7]
Puoliso Solveig Viola Dahlqvist (1970–)[7]
Tiedot
Puolue RKP[7]

Enestam toimi kansanedustajana vuosina 1991–2007 ja ministerinä useissa hallituksissa. Hän on toiminut puolustusministerinä Ahon hallituksessa (1995) vastaten lisäksi tasa-arvoasioista sosiaali- ja terveysministeriössä, sisäministerinä Lipposen I hallituksessa (1995–1999), puolustusministerinä Lipposen II hallituksessa (1999–2003) vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön ja lähialueyhteistyön asioista ulkoasiainministeriössä sekä ympäristöministerinä Jäätteenmäen ja Vanhasen I hallituksessa vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön sihteeristölle kuuluvista asioista ulkoasiainministeriössä. Ministeripäiviä Enestamille on kertynyt 4 382.[9][10]

Toukokuussa 2015 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Enestamille ministerin arvonimen.[11]

Vuonna 2017 Enestam pyrki Kemiönsaaren kunnanvaltuuston edustajaksi kaudelle 2017–2021 ja tuli valituksi,[12]

Vuonna 2002 Enestam antoi puolustusministerinä luvan Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n kidutettavia ihmisiä sisältäville lentokoneille luvan laskeutua Suomeen.[13]

Enestam on esittänyt puoltavia kannanottoja Suomen liittymiseksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon.[14][15][16][17]

Jan-Erik Enestam on naimisissa Solveig Enestamin (o.s. Dahlqvist) kanssa vuodesta 1970, ja heillä on kolme lasta: Pontus (s. 1970), Petra (s. 1973) ja Jan-Anton (s. 1988). Koulutukseltaan Enestam on valtiotieteiden maisteri.[9]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Ahon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  2. a b c Lipposen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  3. Holkerin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  4. a b c Lipposen I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  5. a b Jäätteenmäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  6. a b Vanhasen I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  7. a b c d e f Jan-Erik Enestam Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.6.2010.
  8. Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 112. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
  9. a b Jan-Erik Enestam Eduskunta. Viitattu 7.5.2008.
  10. Ministerin tiedot Valtioneuvosto. Viitattu 7.5.2008.
  11. Tasavallan presidentin 8.5.2015 myöntämät arvonimet (66 kpl) 8.5.2015. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 19.5.2015.
  12. Jan-Erik Enestam kuntavaaliehdokkaana Kemiönsaaressa SSS.fi. 17.2.2017. Viitattu 30.4.2018.
  13. Finland Must Further Investigate US Rendition Flights, says Amnesty International – Amnesty International USA Amnesty International USA. 1.11.2011. Viitattu 30.4.2018. (englanti)
  14. Defence Minister Enestam: Finland could join NATO without Sweden Helsingin Sanomat, 2002
  15. Speech by Mr. Jan-Erik Enestam Minister of Defence of Finland NATO, 1999
  16. The Hon. Jan-Erik Enestam Secretary-General of the Nordic Council; Former Finnish Minister of Defence and the Environment ICD - Academy for cultural diplomacy 2009
  17. End of Scandinavian Neutrality: NATO's Militarization of Europe Media Monitors Network, 2009

Aiheesta muualla

muokkaa