Isaak Berkovytš

Isaak Jakovytš Berkovytš (ukr. Ісаак Якович Беркович; 28. joulukuuta 1902 Kiova – 5. tammikuuta 1972 Kiova) oli ukrainalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi.^[1][2] Hänet tunnetaan pääasiassa lapsille suunnattujen kappaleiden säveltäjänä.^[1]

Berkovytš syntyi kellosepän perheeseen. Hän aloitti opintonsa Kiovan konservatoriossa vuonna 1920. Pianonsoittoa hänelle opetti Volodymyr Puhalskyi, musiikin teoriaa ja sävellystä Borys Ljatošynskyi. Berkovytš valmistui konservatoriosta vuonna 1925. Hän aloitti opettamisen 20-vuotiaana jo ennen valmistumistaan ja loi myöhemmin pitkän uran pedagogina.^[1] Vuodesta 1969 hän oli Kiovan konservatorion professori.^[3] Toisen maailmansodan aikana Berkovytš oli evakuoituna Uzbekistaniin, jossa hän opetti pianonsoittoa Samarkandissa ja toimi paikallisessa oopperatalossa korrepetiittorina. Berkovytš palasi Kiovaan vuonna 1944. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa musiikkitieteilijä Halyna Filkevytš ja kapellimestari Eduard Serov.^[1]

Berkovytš sävelsi enimmäkseen pianomusiikkia.^[3] Hänen ensimmäinen pianoteoksensa ("30 helppoa kappaletta") julkaistiin vuonna 1938.^[1] Berkovytšin tuotantoon kuuluu myös esimerkiksi kolme konserttoa pianolla ja jousiorkesterille (1961, 1963, 1968). Lisäksi hän sävelsi sarjan kansansoitinten orkesterille (1964)^[1], lauluja ja kamarimusiikkia, jossa käytetään muun muassa domraa.^[3] Berkovytšin oppikirja Škola hry na fortepiano (1960, toinen painos 1962) on vakiintunut opetuskäyttöön.^[1]