Inuvik
Inuvik on 3 484 asukkaan kaupunki Beaufortinmeren rannalla, Luoteisterritorioissa, Kanadassa.[1] Kaupunki on Inuvikin hallinnollisen alueen keskus. Inuvik rakennettiin Kanadan hallituksen toimeksiannosta 1950-luvulla.
Inuvik Inuuvik |
|
---|---|
Inuvik |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Kanada |
Territorio | Luoteisterritoriot |
Hallinnollinen alue | Inuvikin alue |
Perustettu | 1954 |
Kyläksi | 1. huhtikuuta 1967 |
Kaupungiksi (Town) | 1. tammikuuta 1970 |
Hallinto | |
– Pormestari | Derek Lindsay |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 49,76 km² |
Korkeus | 10–68 m |
Väkiluku (2006) | 3 484 |
– Väestötiheys | 70,0 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC-7 |
– Kesäaika | UTC-6 |
Postinumero | X0E 0T0 |
Suuntanumero(t) | 867 |
Alueen tärkeimpiä työllistäjiä ovat öljy-yhtiöt, jotka poraavat Beaufortinmeren alla sijaitsevia öljy- ja maakaasuesiintymiä. Turismista on myös 2000-luvun alkupuolella muodostunut tärkeä tulonlähde kaupunkilaisille.
Inuvikissä sijaitsi aikaisemmin Kanadan tiedustelupalvelun salainen kuuntelu- ja kaukovaroitusasema. Kaupungissa oli myös pohjoisen Kanadan suurin sotilastukikohta, joka lakkautettiin 1985. Nykyisin Inuvikissä on edelleen Kanadan ilmavoimien CF-18-lentokoneiden tankkaus- ja huoltotukikohta.
Historia
muokkaaTutkimusmatkailija Alexander Mackenzie saapui Beaufortinmeren rannalle nykyisen kaupungin alueelle 1789, kun hän kartoitti nimeään kantavaa Mackenziejokea. Tuolloin alueella ei ollut minkäänlaista asutusta, vaan alue sijoittui pohjoisessa asuvien inuiittien ja etelän dene-intiaanien maiden väliin.[2]
Alueen hallinnollinen keskus sijaitsi vuoteen 1958 saakka Aklavikissä. 1950-luvun alussa Kanadan hallinto teki päätöksen Inuvikin alueen uuden pääkaupungin rakentamisesta, koska Aklavik sijaitsi vaikeakulkuisella ja vuosittain tulvivassa jokisuistossa. Eroosion epäiltiin myös huuhtovan pian Aklavikin kylän mennessään. Vuonna 1954 suoritetuissa selvityksissä nykyinen kaupungin paikka, jota tuolloin kutsuttiin nimellä East Three, todettiin parhaiten soveltuvaksi. Se sijaitsi alueella, jossa ei ollut vaaraa joen tulvimiseen. Lisäksi se oli riittävän suuri jopa lentoaseman rakentamiseen, ja Mackenziejokea pitkin oli mahdollista kuljettaa rakennustarvikkeita. Rakennustyöt kaupungin paikalla aloitettiin vuonna 1955, ja ne oli tarkoitus saada päätökseen vuoteen 1962 mennessä. Kaupungin rakentaminen tyhjästä ikiroudan alueelle oli teknisesti vaativa urakka, eikä sellaista työtä ollut aikaisemmin yritetty. Ikiroudan takia rakennukset ja tiet on rakennettu joko paaluille tai paksun sorakerroksen päälle; jopa lentoaseman ja kiitotien alla on noin kaksi metriä paksu sorakerros tasaamassa epävakaan maan liikkeitä.[2]
Inuvikin väkiluku kasvoi alkuaikoina voimakkaasti lähialueiden asukkaiden muuttaessa kylään. 1. huhtikuuta 1967 Inuvik määriteltiin virallisesti kyläksi. Kylä oli tuolloin Kanadan ainoa virallistettu asuinalue pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Vuonna 1970 Inuvik sai kaupunkioikeudet ja oli jälleen Kanadan ainoa kaupunki pohjoisen napapiirin pohjoispuolella.[2]
Beaufortinmeren alta löydettiin 1970 öljyesiintymiä ja seuraavana vuonna maakaasuesiintymiä. Öljy-yhtiöt aloittivat poraustoiminnan alueella, minkä jälkeen kylään virtasi jälleen uusia asukkaita ja öljyteollisuuden tuomaa vaurautta. 1970 ja 1980-luvuilla öljyteollisuudessa nähtiin monia nousu- ja laskukausia, jotka vaikuttivat myös Inuvikin väkilukuun. Dempsterin valtatie eteläisestä Kanadasta Inuvikiin valmistui 1979, ja ensimmäistä kertaa kylään pääsi maanteitse. Tätä ennen ainoat yhteydet olivat lentokone, laiva tai koiravaljakko.[3]
Ilmasto
muokkaa
Inuvikin ilmastotilastoa
Lähde: INUVIK A * Canadian Climate Normals 1971–2000. Environment Canada. Viitattu 22.3.2011.[vanhentunut linkki]
|
Lähteet
muokkaa- ↑ Community Profiles 2006. Statistics Canada. Viitattu 21.2.2010. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Inuvik History 1989. Town of Inuvik. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
- ↑ About Inuvik A&E Television Networks. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)