Ingmar Bergman

Bergman syntyi pappisperheeseen Uppsalassa keskimmäisenä kolmesta lapsesta.^[10] Bergmanin syntymän aikaan Ruotsissa riehui espanjantauti. Kuumetauti oli tiettävästi heikentänyt hänen äitiään Karinia niin, että vastasyntynyt oli menehtyä ensi viikkoinaan. Äidinäiti Anna vei pojan maakartanoonsa Taalainmaalle, jossa terve maalaisnainen alkoi imettää vauvaikäistä Ingmaria.

Aikuisena Bergman kertoi tätä tarinaa mielellään, ja ”kolmen naisen teeman” on nähty toistuvan hänen töissään. Asetelmaan kuuluvat äiti, joka välittää itsestään enemmän kuin lapsestaan, isoäiti, jonka luota löytyy turvaa ja hyvää oloa, sekä palvelija, joka ruokkii ja lohduttaa niin ruumista kuin sieluakin.^[10]

Bergmanin käsikirjoittamaan, Liv Ullmannin ohjaamaan televisioelokuvaan Enskilda samtal (1996) on vaikuttanut Birgit Linton-Malmforsin kirjoittama Bergmanin äidin Karin Bergmanin elämäkertasarja, jonka kolmannesta osasta Karin, åldrandets tid (1996) paljastuu, että äidillä oli pitkäaikainen rakastettu.^[11]

Isä Erik Bergman oli pidetty saarnaaja ja palveli näkyvissä kirkollisissa viroissa. Hän oli sairaalapappina Sophiahemmetissä, ja perhe asui sen yhteydessä olevassa pappilassa.^[12] ja vuodesta 1934 Hedvig Eleonoran seurakunnan kirkkoherra, ja sai "kuninkaan kappalaisen" arvonimen.^[10]

Vaikea suhde vanhempiin, ankara kasvatus ja jopa sadistinen kuritus leimasi Bergmanin elämää vanhuuteen asti, ja hän työsti traumaa monissa töissään ja vei tämän jälkipuinnin päätökseen elokuvassa Fanny ja Alexander (1982) sekä muistelmissaan (1987).^[13]lähde?

Bergman osoitti jo varhain esiintymiskiinnostusta antamalla nukketeatterinäytöksiä sisarelleen ja ystävilleen. Hän osti veljeltään sadalla tinasotilaalla elokuvakoneen, jolla tekemiään esityksiä hän näytti lastenhuoneen komerossa sisaruksille ja ystäville.^[3] Nukketeatteriharrastus jatkoi näyttämötekniikasta kiinnostuneen ystävän avustuksella aina ylioppilaaksi pääsemiseen asti. Perheessä harrastettiin myös paljon kuvaelmien esittämistä merkkipäivien yhteydessä ja Ingmarin äiti toimi usein ohjaajana.^[13]

1930-luvulla nuori Bergman liittyi ylioppilasteatteriin. Hän opiskeli Tukholman yliopistossa 1937–1940 ja kiinnostui aluksi teatterista, myöhemmin myös elokuvasta. Toisen maailmansodan loppuun ja holokaustin paljastumiseen asti Ingmar Bergman oli perheensä poliittisen asennoitumisen mukaisesti tuntenut natsisympatioita.^[14]lähde?

Bergman kirjoitti 1941 näytelmän Kasperin kuolema, jonka nähneet ruotsalaisen elokuva-alan edustajat antoivat nuorelle lupaukselle mahdollisuuden kokeilla elokuvantekoa. Bergmanin ensimmäinen elokuvatyö oli parannella muiden käsikirjoituksia. Hän muutti opiskeluaikoina kirjoittamansa novellin käsikirjoitukseksi, josta teki työnantajalleen kaksi versiota. Niistä alkuperäisen ohjasi Alf Sjöberg, ja nimeksi tuli Kiihko (Hets). Sjöbergin kiireiden takia Bergman sai itse ohjata elokuvasta osia. Alkuun Bergman työskenteli Tukholman ulkopuolella Råsundan Filmstadenissa, jossa sai oppia muun muassa ruotsalaisen mykkäelokuvan suuruudelta Victor Sjöströmiltä.^[15] Sjöströmin mestariteos Ajomies vuodelta 1921 oli Bergmanin kymmenen suosikkifilmin joukossa.^[16] Sjöström näytteli sittemmin pääroolin Bergmanin ohjaamassa elokuvassa Mansikkapaikka.^[17]lähde?

Vuonna 1957 saivat ensi-iltansa kaksi Bergmanin mestariteosta Seitsemäs sinetti ja Mansikkapaikka, jotka vakiinnuttivat hänen paikkansa elokuvataiteen eturivissä ja tekivät ohjaajan vakiintuneen työryhmän tunnetuksi. Ryhmään kuuluivat näyttelijät Gunnar Björnstrand, Erland Josephson, Max von Sydow, Ingrid Thulin, Harriet Andersson ja Bibi Andersson sekä kuvaaja Gunnar Fischer. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä näyttelijä Liv Ullmann ja kuvaajaksi vaihtui Sven Nykvist. "Ensemblen" muodostaminen oli alkanut jo 1952, jolloin Bergman alkoi koota Harriet Anderssonin kanssa uutta näyttelijäkokoonpanoa Malmön kaupunginteatteriin.^[10]

1970-luvun alussa valmistunut televisiodraama Kohtauksia eräästä avioliitosta sai Ruotsissa jopa neljä miljoonaa katsojaa illassa. Bergman joutui omien sanojensa mukaan muuttamaan puhelinnumeronsa salaiseksi, koska häneltä yritettiin saada avioliittoneuvontaa. Barbra Streisand ehdotti Bergmanille Iloinen leski -operetin filmatisointia 1970-luvun alussa ja kahdesta näytöksestä tehtiin synopsis. Streisand ei pitänyt synopsiksen toisesta näytöksestä, ehdotti muutoksia, mutta Bergman katkaisi yhteistyön siihen paikkaan. Streisand oli tutustunut Bergmanin ohjaamistapaan seuratessaan sen aikaisen aviomiehensä Elliot Gouldin työskententelyä Kosketus-elokuvan kuvauksissa 1970.^{[18]tarvitaan parempi lähde}

Bergman muutti 1976 Ruotsista seitsemäksi vuodeksi Saksan liittotasavaltaan, kun häntä syytettiin veronkierrosta. Syytteet hylättiin myöhemmin.^[5] Ennen paluutaan Ruotsiin Bergman työskenteli Münchenissä. Elokuvauransa eräänlaista finaalia merkinneen Fannyn ja Alexanderinkin Bergman aikoi ensin ohjata Saksan liittotasavallassa saman rahoittajan tukemana kuin Syyssonaatin 1978, mutta koska Svensk Filmindustrin toiminnanjohtaja Jörn Donner sai rahoituksen järjestymään Ruotsista elokuva kuvattiin Ruotsissa 1981 lähtien. Se oli kallein siihen asti tehty ruotsalainen elokuva.^[19]lähde?

Bergman julkaisi vuonna 1987 kiitosta saaneet muistelmansa Laterna magica. Teos avasi monia lapsuudenkotia ja vanhempia koskevia viittauksia ja vihjeitä hänen filmituotannossaan. Vuonna 1990 ilmestyneessä toisessa muistelmateoksessaan Kuvasta kuvaan Bergman kertoo elokuvistaan sekä niihin liittyvistä ajatuksista ja kokemuksista.^[10]

Teatteria suurena rakkautenaan pitänyt Bergman sanoi jättäneensä hyvästit elokuvalle ohjattuaan Fannyn ja Alexanderin vuonna 1982. Hän kuitenkin jatkoi elokuvien käsikirjoittamista ja ohjasi vielä televisioelokuvia, kuten esimerkiksi vuonna 2003 Sarabandin. Bergman työskenteli Dramatenin johtajana 1963–1966, jolloin hän työskenteli ensisijaisesti teatteriohjaajana.^lähde?

 

Bergmanin elokuvat ovat Jörn Donnerin mukaan tekijänsä näköisiä: subjektiivista kerrontaa, jossa sukelletaan syvälle ihmismielen irrationaaliseen puoleen.^[20] Hän hallitsi käytännön, ja hän opetteli elokuvanteon osa-alueet valotekniikasta filmilaboratoriotyöhön.^[3]

Bergman halusi alun perin kirjailijaksi, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että hän käsikirjoitti kuvalliset työnsä itse. Hänen suurimpana rakkautenaan pysyi kuitenkin teatteri.^[3] Bergman sai myös vaikutteita kamarimusiikista ja alkoikin kutsua teoksiaan kamarielokuviksi, joiden tapahtumapaikkoina olivat alussa usein eksteriöörit, vapaa luonto. Myöhemmin hän valitsi kuvausmiljöiksi yhä useammin erilaisia sisätiloja.^[21]

Hänen mukaansa ”elokuva on unta, ellei se ole dokumenttia”. Kollegoistaan Ingmar Bergman arvosti etenkin Andrei Tarkovskia, joka hänen mukaansa pystyi liikkumaan elokuvissaan kuin unessa, varsinkin elokuvassa Andrei Rublev.^{lähde? [16]} Tärkein syy hänelle itselleen elokuvien ja teatterin tekemiseen oli saada yhteys muihin ihmisiin, mitä useampiin sen parempi.^[22]

Ankara uskonnollinen kasvatus ei nujertanut Bergmania, vaan hän oppi jo varhain tarkkailemaan vanhempiensa piilevää ahdistusta, epävarmuutta ja keskinäisiä jännitteitä.^[23]

Seitsemäs sinetti oli tekijänsä uskontoaiheisista elokuvista ensimmäinen. Tarinan päähenkilö pelaa läpi elokuvan shakkipeliä kuoleman kanssa. Ritari haluaa tietää, mikä viesti kuolemalla on ihmisille ja mitä seuraa elämän jälkeen. Kuolemanpelon kanssa kamppaillut nuori Bergman viestitti teoksessa kohteliaasti uskonnollisen ratkaisunsa: tuonpuoleista ei ole. Hänen uskontokritiikkinsä oli vielä noihin aikoihin verhottu symboliseen esitykseen, joka jättää paljastamatta asioita.^[23]

Bergman piti elokuvaa Kuin kuvastimessa eräänlaisena välityönä. Fårössä kuvatun teoksen nimi on lainattu Korinttolaiskirjeestä, ja teos kuvaa vaikeita perhesuhteita. Lopussa uskontoteema korostuu, kun perheen isä kohtaa poikansa aikuisena ihmisenä. Isä sanoo päätyneensä siihen, että Jumala on olemassa, jos rakkaus on olemassa.^[23] Tämä elokuva vuodelta 1961 oli hänen itsensä mukaan viimeinen ohjaustyö, jossa hän käytti uskonnollisia aiheita.^[22]

Ruotsin vuoden 1963 käänteentekevää elokuvauudistusta olisi Jörn Donnerin mukaan tuskin tehty ilman Ingmar Bergmania^selvennä. Taiteellisesti hän innoitti muiden muassa Ranskan uuden aallon ohjaajia.^[20]

Bergmanin esikuvakseen ovat nimenneet esimerkiksi Woody Allen ja Robert Altman.^[24] Matti Kassila nimesi ruotsalaismestarin viiden suurimman ohjaajan joukkoon kuuluvaksi.^[3]

Bergmanin kuva on Ruotsin vuonna 2015 liikkeelle lasketussa 200 kruunun setelissä.^[25]

Bergman oli naimisissa viisi kertaa ja hänellä oli useita muita suhteita. Hän sai kumppaneidensa kanssa yhdeksän lasta. Työtovereista hänen elämänkumppaneikseen valikoituivat muun muassa Bibi Andersson, Harriet Andersson ja Liv Ullmann. Bergmanin ja Ullmannin tytär Linn Ullmann on palkittu kirjailija. Vuosina 1959–1969 Ingmar Bergman oli naimisissa pianisti Käbi Laretein kanssa. Laretein ja Ingmar Bergmanin poika Daniel Bergman on jatkanut isänsä jalanjäljissä elokuvaohjaajana ja ehti tehdä taiteellista yhteistyötä tämän kanssa.^lähde?

Ingrid von Rosenin kanssa hän oli ensin suhteessa 15 vuotta, kun von Rosen vielä oli naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa, ja naimisissa 25 vuotta, kunnes Bergman jäi leskeksi vuonna 1995 ja asui siitä lähtien yksin Gotlannin pohjoispuolella Fårön saarella.^[24] Bergman kertoi itse, että suhteen muodostumiseen vaikutti myös se, että von Rosen muistutti suuresti hänen äitiään Karinia. Ingrid von Rosen kirjoitti puhtaaksi Kohtauksia eräästä avioliitosta televisiodraaman käsikirjoituksen.^[18]

Ingmar Bergman ja Ingrid von Rosen on haudattu Fårön kirkon hautausmaalle sukuhautaan.^[26]

Bergman ihastui Fårön saareen alkujaan vuonna 1960, kun siellä valmisteltiin hänen elokuvaansa Kuin kuvastimessa. Hän muutti kesäksi Fåröhön ensimmäisen kerran 1967, ja sittemmin se vakiintui hänen tukikohdakseen. Hän rakennutti saarelle pitkulaisen asuintalon nimeltä Hammars ja remontoi navetasta elokuvateatterin. Asuintaloa laajennettiin kahdesti, ja sen kokonaispituus on 56 metriä. Viimeisinä vuosinaan Bergman asui talossa yksin ympäri vuoden.^[27]

Bergmanin kuoltua Fårön-kiinteistö irtaimistoineen myytiin hänen toivomuksensa mukaisesti huutokaupassa vuonna 2009.^[2] Hänen nuorin tyttärensä Linn Ullmann halusi säilyttää isänsä kulttuuriperinnön kokonaisuutena, ja kiinteistön sekä suuren osan siihen kuuluvaa irtaimistoa pelasti norjalainen keksijä Hans Gude Gudesen. Fårön-kiinteistöstä muodostettiin säätiö (Stiftelsen Bergmangårdarna), ja vuodesta 2011 lähtien se on toiminut taiteilijakeskuksena,^[28] johon myönnetään oleskelustipendejä.^[27]

Pääartikkeli: Ingmar Bergmanin filmografia

• Fanny ja Alexander. Suomentanut Elina Hytönen. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08034-2
• Laterna magica. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09707-5
• Kuvasta kuvaan. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11317-8
• Hyvä tahto. Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-12073-5
• Sunnuntailapsi. Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12798-5
• Yksityisiä keskusteluja. Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14333-6
• Sarabande. Suomentanut Petteri Granström. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-284-9
• I. B. ja Rosen, Maria von: Kolme päiväkirjaa. Suomentanut Marita Salminen. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-581-3

• Donner, Jörn: Paholaisen kasvot: Ingmar Bergmanin elokuvat. (Suomentanut Juha Virkkunen) Helsinki: Otava, 1967.
• Donner, Jörn: Bergman: Muistelma. (Suomentanut Raija Mattila) Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22972-8
• teemakokonaisuus Bergmanista, Filmihullu 6/2007.
• Fock, Andreas: Alla talar om Bergman. Stockholm: Alfabeta, 2018. ISBN 978-91-501-2022-6
• Koskinen, Maaret: Alussa oli sana: Nuori Ingmar Bergman. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-192-3
• Ödman, Charlotta: Bilder från Bergman: Essäer. Helsingfors: Schildts & Söderströms, 2012. ISBN 978-951-52-3004-1

• Ingmar Bergman: elämää ja työtä (1997). Jörn Donnerin tuottama keskusteluohjelma.
• Tre scener med Ingmar Bergman (1976). Jörn Donnerin dokumentti.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ingmar Bergman Wikimedia Commonsissa

• Ingmar Bergman Svensk Filmdatabasissa (englanniksi, ruotsiksi)
• Virallinen sivusto
• Ingmar Bergman Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto – Ingmar Bergman ja Harriet Andersson haastattelussa (1953)
• Ylen Elävä arkisto – Ingmar Bergman ohjaa Fannya ja Alexanderia
• Ingmar Bergmanin muistokirjoitus Jari Sedergrenin Sedis Blogissa
• Ingmar Bergman Hannu Salmen elokuvablogissa