Ilmaherruus
Ilmaherruus on tilanne, jossa keskenään taistelevista osapuolista toisella on hallinnassaan taistelualueen ilmatila. Nykyaikaisessa sodankäynnissä tämän asian merkitys on korostunut, sillä yksikin hävittäjälentokone voi ohjuksillaan aiheuttaa viholliselle suurta tuhoa.
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ilmaherruuteen liittyy teknisesti ylivoimaisten lentokoneiden kehittäminen ja valmistus. Tällaista huipputeknologiaa ei välttämättä myydä tai välitetä edes liittolaisille. Lockheed Martin F-22 Raptor on esimerkki nykyaikaisesta yhdysvaltalaisesta ilmaherruushävittäjästä.
Ilmaherruus on mahdollisesti kallein tapa voittaa sota. Esimerkiksi Venäjän–Georgian sota vuonna 2008 käytiin kustannustehokkaasti 1970-luvun maakalustolla.
Historia
muokkaaEnsimmäisen maailmansodan jälkeen monet teoreetikot loivat ajatuksen ilmatilan hallinnan tärkeydestä tulevissa sodissa. Yksi heistä oli italialainen Giulio Douhet. Hänen mukaansa ilma-ase kykenisi lyömään maa- ja merivoimat ylivoimallaan. Hänen ajattelunsa ei kuitenkaan kyennyt tunnustamaan hävittäjälentokoneiden merkitystä ilmasodassa. Liittoutuneet kykenivät myöhemmin toisessa maailmansodassa ilmaherruuden saavutettuaan pommittamaan Saksan kaupunkeja maan tasalle Douhetin vuosikymmeniä aiemmin esittämin tavoin.
Toisen maailmansodan alussa vuonna 1940, maailman ensimmäiseksi ilmasodaksi kutsutussa taistelussa Britanniasta Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa. Saksa yritti saavuttaa ilmaherruuden Englannin kanaalin ja Etelä-Englannin yläpuolella tuhoamalla brittien lentokentät koneineen ja sotatarviketehtaat. Kun ilmatila olisi ollut hallinnassa, saksalaiset olisivat voineet käynnistää operaatio Merileijonan eli maihinnousun Englantiin. Ilmaherruutta ei onnistuttu saavuttamaan saksalaisten suunnattomista uhrauksista huolimatta, vaan Luftwaffe kärsi huomattavista kalustotappioita ja maihinnousu jäi toteuttamatta.
Persianlahden sodassa Yhdysvaltain ilmavoimat hallitsivat mittavan teknisen ja määrällisen ylivoimansa turvin Kuwaitin ja Irakin ilmatiloja niin, että se kykeni laajamittaisiin vihollisen selustan pommituksiin jopa vanhoilla B-52-koneilla. Irakin asevoimat olivat ennen liittouman hyökkäystä mies- ja kalustomäärältään huomattavat, mutta irakilaisten panssarikalusto tuhottiin ilmasta käsin asemiinsa jo ennen maahyökkäyksen alkua. Nykyään ilmaherruus on Yhdysvaltain sotilasoperaatioiden yksi avaintavoite.