Helge Pohjolan-Pirhonen

Helge Ingmar Emanuel Pohjolan-Pirhonen (23. marraskuuta 1919 Helsinki – 17. heinäkuuta 1984 Sulkava^[1]) oli suomalainen historioitsija ja kirjailija. Hän oli naimisissa vuodesta 1956 filosofian maisteri, kirjailija Ursula Pohjolan-Pirhosen kanssa.

Helge Pohjolan-Pirhosen vanhemmat olivat pankinjohtaja Aare Pohjolan-Pirhonen ja Saimi Hjulström. Hän pääsi ylioppilaaksi 1937 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1946, filosofian maisteriksi 1947, filosofian lisensiaatiksi 1953 ja filosofian tohtoriksi 1955. Väitöskirjan aiheena oli Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512–1523. ^[2]

Helge Pohjolan-Pirhonen oli valtionarkistossa vt. ja ylimääräisenä amanuenssina 1946–1952 ja arkistonhoitajana 1952–1954. Hän oli Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorina 1954–1961 ja dosenttina 1960–1963. Pohjolan-Pirhonen oli sitten Helsingin yliopistossa dosenttina 1961–1964, Suomen historian vt. apulaisprofessorina 1963–1964 sekä apulaisprofessorina vuodesta 1964. Hän oli myös Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja myöhemmin Tampereen yliopiston dosenttina vuodesta 1962 alkaen. Hän oli Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltidin Suomen toimittajana vuodesta 1960 alkaen ja sen Suomen presidiumin jäsenenä vuodesta 1972. ^[2]

Helge Pohjolan-Pirhonen kirjoitti myös historiallisia romaaneita salanimellä Aarre Kantola.

Ursula ja Helge Pohjolan-Pirhonen kuolivat liikenneonnettomuudessa Sulkavalla heinäkuussa 1984.