Heikki Haavisto
Heikki Johannes Haavisto (20. elokuuta 1935 Raisio – 22. heinäkuuta 2022 Raisio[1]) oli suomalainen keskustalainen poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä maanviljelijä. Hän toimi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtajana vuosina 1975–1994 ja Suomen ulkoasiainministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1993–1995.[2][3]
| Heikki Haavisto | |
|---|---|
 Heikki Haavisto osuusmeijerin tuottajien kekrijuhlassa Nurmeksen Mikonniemellä vuonna 1987. |
|
| Suomen ulkoasiainministeri | |
|
Ahon hallitus
5.5.1993–3.2.1995 |
|
| Edeltäjä | Paavo Väyrynen |
| Seuraaja | Paavo Rantanen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1935 Raisio |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 2022 (86 vuotta) Raisio |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Koulutus | agronomi, lakitieteen kandidaatti |
Tausta ja ura
muokkaaHaavisto syntyi talousneuvos Urho Haaviston ja Alli Svenssonin ainoaksi lapseksi Raision Hintsan tilalla.[2] Hänen enonsa oli jääkärikenraalimajuri Antero Svensson.[4] Haaviston talonpoikaiseen järjestötoimintaan osallistunut isä ja Maalaisliiton aatesisältö vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Hän oli aktiivinen toimija muun muassa Maaseudun Nuorten Liitossa ja eteni sen johtotehtäviin.[2]
Haavisto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1953, agronomiksi vuonna 1957 ja lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1962. Hän suoritti myös poliittisen historian ja kansantaloustieteen sivuaineopintoja. Vuodesta 1962 Haavisto toimi maanviljelijänä Raision sukutilallaan Hintsan kartanossa.[2][5] Vuodesta 1966 Haavisto työskenteli MTK:ssa, ensin yleissihteerinä (1966–1967), sitten toiminnanjohtajana (1967–1975) ja lopulta puheenjohtajana (1975–1994). Samanaikaisesti hän toimi keskustan puoluehallituksen työvaliokunnassa (1966), maatalouspoliittisessa toimikunnassa (1967–1986) ja talouspoliittisessa toimikunnassa (1987–1995).[2]
Paavo Väyrysen erottua toukokuussa 1993 Esko Ahon hallituksen ulkoministerin paikalta kesken Suomen EU-jäsenyysneuvotteluiden Haavisto valittiin hänen seuraajakseen. MTK:n puheenjohtajana ollessaan Haavisto tuomittiin 29.5.1991 liikenteen vaarantamisesta, ruumiinvamman tuottamisesta ja liikennepaosta 72 000 markan sakkoon.[6] Tästä syystä hänen kelpoisuutensa ministeriksi kyseenalaistettiin laajasti. Ulkoministerinä Haavisto oli keskeisessä roolissa neuvottelemassa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Alkuvuonna 1995 Haavisto jätti ministerin tehtävät saatuaan halvaantumiseen johtaneen aivoverenvuodon.[2]
Haavistolla oli useita luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Pellervo-Seuran valtuuskunnan puheenjohtaja vuodesta 1979, Metsäliiton hallintoneuvoston puheenjohtaja 1982–1993 ja Raision tehtaat Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1988–1996 ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1997.[2] Myöhemmin myös hänen poikansa Antti ja Erkki Haavisto ovat toimineet Raisio-yhtymän hallituksessa.[7]
Perhe
muokkaaHaavisto avioitui 1964 kotitalousopettaja Maija Helena Rihkon kanssa. Heillä syntyi kolme poikaa: Antti, Erkki ja Ilkka.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikainen ulkoministeri Heikki Haavisto on kuollut Yle Uutiset. 22.7.2022. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ a b c d e f g Kulha, Keijo K.: ”Haavisto, Heikki (1935–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 444–446. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2014).
- ↑ Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikainen ulkoministeri Heikki Haavisto on kuollut Helsingin Sanomat. 22.7.2022. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Manninen, Tuomas: Mannerheim-ristin ritari numero 5 ja Sortavalan valtaaja on ”tuntematon kenraali”, joka koki äkkikuoleman hotelli Tornissa Ilta-Sanomat. 18.8.2021. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Kunta:Raisio, Tilannimi:Hintsa Sukutilat Webissä. Suomen maatalousmuseo Sarka. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Susanna Reinboth: Syyttäjä ei valita Haaviston tuomiosta Syyttäjä ei valita Haaviston tuomiosta Helsingin Sanomat. 1991. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Tuuri, Heikki: Raision Erkki Haaviston mukaan pörssiyhtiöllä ei ole pyhiä asioita Taloussanomat.fi. 19.11.2003. Viitattu 26.7.2015.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who’s who in Finland 1978, s. 163–164. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.7.2022).
Kirjallisuutta
muokkaa- Kulha, Keijo K.: Mahtitalonpoika: Heikki Haaviston matkassa yleislakosta EU:hun. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2534-0.
- Haavisto, Heikki: Talonpojan muistelmat. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-45235-5.
Aiheesta muualla
muokkaa- Heikki Haavisto Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Heikki Haavisto täyttää 70 vuotta Rannikkoseudun Sanomat. 19.8.2005.
- Haavisto, Heikki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Heikki Haaviston muistokirjoitus Helsingin Sanomissa