Henrik II (Englanti)

 

Henrik syntyi vuonna 1133 Le Mansissa ja kasvoi Anjoussa. Vuonna 1149 hän vieraili Englannissa auttaakseen äitiään Matildea tämän kruununtavoittelussa.

Henrik nai Eleonoora Akvitanialaisen 18. toukokuuta 1152. Eleonoora oli saanut 21. maaliskuuta 1152 eron ensimmäisestä puolisostaan, munkkimaisesta Ludvig VII:stä. Eleonoora tiesi mitä tahtoi ja otti heti eron jälkeen yhteyttä Henrikiin. Pari vihittiin Ranskassa jo 18. toukokuuta 1152. Eleonoora toi mukanaan Henrikin valtakuntaan oman perintönsä Akvitanian,^[1] johon tuolloin kuului noin kolmasosa Ranskan pinta-alasta. Pariskunnan ensimmäinen lapsi Guillaume syntyi kesällä 1153. Saman vuoden alussa Henrik oli matkustanut Englantiin ja sai taisteluiden jälkeen Tapanin kanssa solmittua Wallingfordin rauhansopimuksen, jossa päätettiin Henrikistä tulevan kuninkaan Tapanin kuoltua. Tapani kuoli 25. lokakuuta 1154 ja Henrikin kruunajaiset pidettiin 19. joulukuuta 1154.

Henrikin hallitsijakautta leimasi kamppailu kirkon valtaa vastaan. Henrik teki oikeuslaitokseen merkittäviä parannuksia ja tämä vähensi kirkollisten oikeusistuimien merkitystä. Kirkko luonnollisesti vastusti tätä ja sen kiihkeimpänä puhemiehenä toimi Canterburyn arkkipiispa Thomas Becket, Henrikin aiempi hyvä ystävä. Thomas Becket oli seurannut Theobaldia arkkipiispana vuonna 1162 oltuaan aiemmin kuninkaan kanslerina – Henrik oli ajatellut Becketin olevan täydellinen valinta tehtävään, sillä hän oli ollut uskollinen Henrikille kiistatilanteissa kirkkoa vastaan.

Becketin mielipiteet kuitenkin muuttuivat arkkipiispaksi valitsemisen jälkeen, ja hän toimi sitä enemmän kuningasta vastaan, mitä enemmän tämä yritti pakottaa häntä yhteistyöhön. Vuonna 1164 Henrik saattoi voimaan Clarendonin säädökset, joissa oli kirjattu ylös oikeudet ja erioikeudet, jotka kuninkaalla oli kirkon suhteen. Becket kieltäytyi tunnustamasta näitä säädöksiä ja pakeni Ranskaan tavatakseen henkilökohtaisesti paavi Aleksanteri III:n, jolta halusi saada tukea. Tämä oli Ranskassa maanpaossa kardinaalien ja kuningas Ludvig VII:n erimielisyyksien vuoksi. Aleksanteri pysyi kiistassa puolueettomana oman horjuvan asemansa vuoksi. Becket pysyi Ranskassa kuitenkin aina vuoteen 1170 asti, jolloin hän teki sovinnon Henrikin kanssa Normandiassa.

Becket palasi Englantiin 30. marraskuuta. Aiemmin Ranskassa ollessaan Becket oli julistanut kirkonkiroukseen Lontoon ja Salisburyn piispat näiden kannatettua kuningasta. Nyt hän ei kuitenkaan vapauttanut näitä kirouksesta ja uutisten saavutettua kuningas Henrikin, joka oli yhä Ranskassa, tämän kerrotaan lausuneen usein siteeratut sanat: Who will rid me of this meddlesome priest. ("eikö kukaan päästä minua tästä kiivaasta papista?").

Neljä Henrikin ritareista otti sanat kirjaimellisesti ja matkusti Canterburyyn, jossa he tappoivat Becketin 29. joulukuuta iltapäivällä Canterburyn katedraalissa pyhän Benediktuksen alttarin edessä kesken jumalanpalveluksen neljällä iskulla päähän.^[2]

Tästä teosta Henrik asetettiin kirkonkiroukseen, mutta hän sai armahduksen Mont Saint-Michelin apotin Robert Torignylaisen ansiosta. Hyvityksenä Henrik teki pyhiinvaellusmatkan säkkikankaaseen puettuna Becketin haudalle, lupautui lähettämään Palestiinan ristiretkivaltioille rahaa, jota Johanniittain ritarikunta ja Temppeliherrain ritarikunta vartioisivat kunnes Henrik saapuisi käyttämään sen pyhiinvaelluksella tai ristiretkellä. Jälkeenpäin 21. toukokuuta 1172 Henrik myös ruoskittiin julkisesti pelkkä paita yllään. Henrik viivytteli Palestiinaan lähtöä vuosia eikä lopulta koskaan matkannut sinne.

 

Eleonooran ja Henrikin avioliitossa syntyi viisi poikaa ja kolme tytärtä:

• Guillaume, Poitiers'n kreivi (1153–1156)
• Henrik Nuori, kuningas (1155–1183)
• Rikhard I Leijonamieli, kuningas (1157–1199)
• Geoffroy, Bretagnen herttua (1158–1186)
• Matilda, Saksin herttuatar (1156–1189)
• Aliènor Plantagenet (1161–1214)
• Joan Plantagenet (1165–1199)
• Juhana Maaton, kuningas (1166–1216)

Ensimmäinen poika Guillaume kuoli jo lapsena. Toinen lapsi Henrik, kruunattiin viisivuotiaana kuninkaaksi (toinen syy Thomas Becketin närkästykseen), mutta hän ei tosiasiassa koskaan hallinnut kuninkaana ja näin hänen nimeään ei mainita Englannin hallitsijoiden luetteloissa. Hänet tunnetaan nimellä Henrik Nuori (tai Henrik Nuorempi) erotuksena veljenpojastaan, myöhemmästä Englannin kuninkaasta Henrik III:sta. Henrik II:n yritys riistää maat Eleanooralta ja tämän perilliseltä Rikhardilta johtivat yhteenottoon, jossa toisella puolella oli kuningas ja toisella puolella kuningatar ja molempien yhteiset pojat.

Henrikin kuuluisa, kansantarujen aiheena ollut rakkaussuhde Rosamund Cliffordiin alkoi ehkä kuninkaan Walesin-sotaretken aikana vuonna 1165 ja päättyi Rosamundan kuolemaan vuonna 1176. Henrik ei kuitenkaan tunnustanut suhdettaan julkisesti ennen kuin vuonna 1174, samoihin aikoihin kuin kuninkaan ero Eleanoorasta tapahtui. Henrik oli neuvotellut Ranskan Ludvig VII:n tyttären Adèlen naittamisesta pojalleen Rikhardille. Henrikillä sanotaan olleen suhde myös Adèleen ja huhut kertoivat tämän synnyttäneen kuninkaalle aviottoman pojan. Suhteesta Rosamundaan ei tiettävästi syntynyt lapsia.

Henrikillä oli useita aviottomia lapsia eri naisten kanssa ja Eleanoora kasvatti useita näistä kuninkaallisessa lastentarhassa yhdessä heidän omien lastensa kanssa. Jotkut pysyivät perheenjäseninä aikuisikään asti. Näitä olivat muun muassa:

• William de Longespée (tai Guillaume de Montferrat) eli Vilhelm Pitkämiekka, Salisburyn kolmas jaarli, jonka äiti oli Norfolkin kreivitär Ida de Tosny
• Geoffrey, Yorkin arkkipiispa, Ykenai-nimisen naisen poika
• Morgan, Durhamin arkkipiispa
• Matilda, Barkingin abbedissa

 

Huhtikuussa 1173 Henrikin pojat Henrik Nuori, Rikhard ja Geoffroy nousivat isäänsä vastaan kapinassa, joka kesti puolitoista vuotta ja päättyi poikien antautumiseen. Juhana, pojista nuorin, oli tuolloin vasta noin kymmenvuotias. Kun Henrik Nuori kuoli 1183, Juhana oli Henrik II:n suosikki kruununperijäksi, Rikhard oli taas äitinsä Eleanooran vaihtoehto. Geoffroy kuoli jouduttuaan hevosen tallomaksi vuonna 1186. Rikhard Leijonamieli löi lopulta Ranskan kuninkaan Filip II:n avustuksella Henrikin 4. heinäkuuta 1189. Henrik kuoli Chinonin linnassa 6. heinäkuuta 1189, ja hänet haudattiin Fontevraudin apottiluostariin. Historioitsija Giraldus Cambrensiksen mukaan kuolinvuoteella Henrikin viimeiset sanat olivat Alas, the shame for a King to be thus overcome! Alas, the shame! ("Voi, häpeä näin voitetulle kuninkaalle! Voi, häpeä!").^[3]

Henrik II kehitti englantilaista lainkäyttöä ja perusti paikallisten ja kansallisten oikeusistuimien järjestelmän. Aiemmin syyllisyys tai syyttömyys oli todettu jumalan antamalla tuomiolla. Yleisesti käytetty jumalantuomio oli esimerkiksi kaksintaistelu osapuolten välillä. Jumalantuomiot korvattiin vuonna 1179 kahdentoista miehen valamiehistön suorittamalla oikeudenkäynnillä. Tätä kutsuttiin nimellä "grand assize" ja se oli perusta edelleen suuressa osassa englantia puhuvista maista käytössä olevalle järjestelmälle.^[1]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik II Wikimedia Commonsissa