Harlekiini
Harlekiini (ital. arlecchino, ransk. arlequin) on koominen, zanneihin eli köyhälistöön kuuluva palvelijan tyyppihahmo commedia dell'artessa. Harlekiinihahmo esiintyy myös myöhemmissä pantomiimiesityksissä. Harlekiini on kevytmielinen ja nokkela herrasmiehen nuori miespalvelija sekä palvelustytön liehittelijä. Harlekiini on yleensä näytelmissä johtava palvelija, joka on juonen kannalta keskeisessä asemassa[1] .
Hahmon nimi on peräisin hellequinista, joka oli keskiaikaisissa ranskalaisissa näytelmissä esiintynyt koominen paholainen. Harlekiini nousi 1500-luvun jälkipuoliskolla vähitellen tärkeään asemaan teatteriesityksissä.[2]
Commedia dell'arten alkuvaiheessa 1500-luvun puolivälissä Harlekiini kuului zanneihin, ovelien ja ahneiden palvelijoiden joukkoon. Harlekiini oli aluksi pelkurimainen ja taikauskoinen, ja häntä vaivasi jatkuva rahan ja ruoan puute. 1600-luvun alkuun mennessä Harlekiinista oli tullut uskollinen palvelija, kärsivällinen, hyväuskoinen ja rakastunut. Viimeksi mainittu ominaisuus johti hänet usein vaikeuksiin, joista hän onnistui selviytymään nokkeluutensa ja loputtoman hyväntuulisuutensa avulla. Harlekiinilla oli löyhä moraali, mutta muista commedia dell'arten palvelijahahmoista poiketen Harlekiini ei ollut luonteeltaan ilkeä, eikä kantanut kaunaa tai kostanut niille, jotka olivat petkuttaneet häntä.[3]
Vuoden 1700 jälkeen Harlekiini otettiin mukaan teattereiden komedioiden pantomiimiesityksiin, mutta sille annettiin uusi rooli – Harlekiinista tuli yksi nuorista rakastavaisista. Tässä roolissa Harlekiini esiintyy nykyisin pantomiimiesityksissä, esimerkiksi Kööpenhaminan Tivolissa.[1]
Harlekiinin asu koostui alun perin talonpoikaispaidasta ja pitkistä housuista, joita oli paikkailtu monilla eri paria olevilla kangastilkuilla. Myöhemmin se kehittyi tiukasti istuvaksi puvuksi, joka oli koristeltu värikkäillä kolmioilla ja vinoneliöillä, ja siihen kuului myös keppi tai puinen miekka. Harlekiinilla on lisäksi kasvoillaan musta puolinaamio.[3][1] Harlekiini puhui aluksi riettaasti ja töykeästi, mutta hahmon kielenkäyttö on ajan myötä muuttunut hillitymmäksi.[2]
Harlekiinin esikuvan mukaan kehittyneitä kansallisia ilveilijähahmoja ovat Espanjassa Gracioso ja Saksassa Hanswurst.