Gizan sfinksi

Gizan sfinksi on noin 20 metriä korkea ja 72,5 metriä pitkä. Sen vyötärö on 10 metriä leveä ja lonkat 19 metriä.^[1] Kasvojen leveys on 4,15 metriä. Kasvot oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä.

Gizan sfinksi on maailman suurin monoliittiveistos. Sitä pidetään myös maailman vanhimpana monumentaaliveistoksena.

Gizan sfinksin pää oli alun perin luonnon muovaama lohkare, joka oli maanpinnan yläpuolella. Lähiseudulla on toinenkin samanlainen lohkare, mutta sitä ei ole muovattu. Sfinksin vartalo on maanpinnan alapuolella. Kun Gizan pyramideja alettiin rakentaa ja kiviä niihin sekä alueen temppeleihin louhia, sfinksin päälohkare jätettiin paikalleen ja rakentamiseen tarvitut kivet louhittiin veistoksen vartalon ympäriltä. Sfinksin ympärille kaivettiin puolisuunnikkaan muotoinen kaivanto, josta kaikki kiviaines poistettiin. Sen jälkeen veistoksen pää ja vartalo muotoiltiin ja viimeisteltiin kuparitaltoilla ja puuvasaroilla.^[1]

Sfinksin arvellaan esittävän neljännen dynastian aikana hallinnutta faarao Khafrea.^[2] Suuren sfinksin merkitystä ei tiedetä, mutta myöhemmät egyptiläiset uskoivat sen esittävän auringonjumala Horemakhetia.^[1]

 

Sfinksin arvellaan olevan peräisin faarao Khafren ajalta noin vuodelta 2520–2492 eaa. On tosin mahdollista että se olisi paljon vanhempikin.^[1]

Sfinksin pää on kovempaa kiveä kuin sen vartalo, joten pää onkin säilynyt paremmin kuin muut osat.^[1]

Ajan kuluessa aavikolla puhaltavat tuulet hautasivat Gizan sfinksin kaulaa myöten hiekkaan, kunnes 18. dynastian faarao Thutmosis IV kaivoi sen esiin. Tarun mukaan nuori prinssi Thutmosis oli metsästämässä Gizan pyramidien lähistöllä. Kun hän asettui sfinksin varjoon lepäämään ja nukahti, sfinksi näyttäytyi hänelle unessa ja lupasi, että jos Thutmosis kaivaisi sfinksin esiin hiekasta, hänestä tulisi faarao.^[3] Unessa Thutmosis sai tietää myös, että sfinksin edustama Hor-em-akhet-Atum-Khepri-jumala oli hänen isänsä.^[3] Thutmosis kaiverrutti tapahtumasta niin kutsutun ”unisteelan”, jossa hän kuvailee unensa. Steelan hän asetti sfinksin jalkojen väliin, jossa se on yhä tänäkin päivänä.^[4]

Paikalliset arkeologit ja konservoijat pitäisivät parempana, jos sfinksi hautautuisi uudelleen hiekkaan. Se on hakattu niin helposti rapautuvaan kiveen, että sen pinta jauhautuu melkein sormien välissä. Sfinksiä on myös yritetty hajottaa vuosien saatossa. Tuntematon sheikki määräsi sfinksin hajotettavaksi, mutta hakuilla varustetut miehet eivät saaneet sfinksiä rikki, jolloin sitä alettiin pelätä. Sen jälkeen sfinksi on saanut olla rauhassa tuhoamisyrityksiltä, mutta eroosio on kuluttanut sitä lisää. Siitä irtoaa jatkuvasti suuria paloja ja eri aikakausien konservoijat ovat lisänneet hävitystä käyttämällä virheellisiä menetelmiä (mm. betonilaastia). Myös keinokastelu ja sen mukanaan tuoma suola aavikolta, sekä suuri matkailijoiden määrä ovat vahingoittaneet sfinksiä. Sfinksin parta on irronnut, ja nykyisin sitä säilytetään British Museumissa Lontoossa.^[5]

Sfinksiltä puuttui nenä jo viimeistään vuonna 1737, jolloin tanskalainen tutkimusmatkailija Frederic Louis Norden piirsi sfinksin nenättömänä.^[6] Egyptiläinen historioitsija al-Maqrīzī kirjoitti 1400-luvulla, että uskonnolliset kiihkoilijat olivat tahallaan vahingoittaneet sfinksin kasvoja jo 1300-luvulla.^[2][6] Myös mamelukkien on väitetty ampuneen nenän käyttäessään sitä maalitauluna vuonna 1380.^lähde? Erään legendan mukaan nenä irtosi vasta Napoleonin joukkojen pommittaessa sfinksiä tykeillä 1800-luvun taitteessa.^[2]

Animaatioelokuvassa Egyptin prinssi nenä puolestaan irtoaa poikien kilpa-ajon seurauksena. Asterix-sarjakuvassa Asterix ja Kleopatra Obelix saa vahingossa nenän putoamaan kiipeillessään sfinksin päällä ja hautaa sen jälkeen nenän hiekkaan.^[7] Elokuvaversiossa Obelixin kiipeilyn seurauksena nenä irtoaa, Obelix nostaa sfinksiä ilmaan ja Asterix heittää irroneen nenän sfinksin alle piiloon.^[8] Disneyn Aladdinissa lentävää mattoa säikähtävä restauroija lyö vahingossa sfinksiltä nenän irti.

• Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. Suomentanut Tuula Kojo. Schildts Kustannus Oy, 2002. ISBN 951-50-1259-7
• Scarre, Chris (toim.): Maailman seitsemänkymmentä ihmettä: suuret monumentit ja niiden rakentaminen. Otava, 1999. ISBN 951-1-16713-8

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gizan sfinksi Wikimedia Commonsissa