Francisco Macías Nguema
Francisco Macías Nguema tai Masie Nguema Biyogo Ñegue Ndong[1] syntymänimeltään Mez-m Ngueme[1] (1. tammikuuta 1924 – 29. syyskuuta 1979) oli Päiväntasaajan Guinean itsenäisyyden ajan ensimmäinen valtionpäämies, jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon.[2] Hänen hallintokautensa piirteitä olivat älymystön järjestelmälliset murhat, ulkomaalaisten ja kirkon vaino, kidutukset, pakkotyövoiman käyttäminen ja voimakas eristäytyminen muusta maailmasta. Vuonna 1979 Ngueman syrjäyttämisen jälkeen YK:n raportissa kerrottiin maan olevan ”hajaantumistilassa”.
| Francisco Macías Nguema | |
|---|---|
| Mez-m Ngueme | |
 |
|
| Päiväntasaajan Guinean presidentti | |
|
12. lokakuuta 1968 – 3. elokuuta 1979
|
|
| Seuraaja | Teodoro Obiang Nguema Mbasogo |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1924 Nfengha, Río Muni, Espanjan Guinea |
| Kuollut | 29. syyskuuta 1979 (55 vuotta) Malabo, Bioko Norte,Päiväntasaajan Guinea |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Único Nacional de Trabajadores |
| Etnisyys | Fang |
Syntyään Mez-m Ngueme, Macías Nguema oli paikallisen noitatohtorin poika ja kuului fang-heimoon. Nguema palveli Espanjan siirtomaahallinnossa virkamiehenä.
Francisco Macías nousi maan päämieheksi ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa. Hän oli melko tuntematon virkamies, joka julistautui maan nationalistien johtajaksi, ja voitti vastaehdokkaansa, joka kannatti läheisten välien säilyttämistä Espanjaan.[3] Vastaehdokas vangittiin ja hänen sanottiin tehneen itsemurhan, kuolemaa epäillään poliittiseksi murhaksi.[4]
Demokratiaa kesti 145 päivää, kunnes Francisco Macías julistautui elinikäiseksi presidentiksi, asevoimien kenraalimajuriksi ja koulutuksen, tieteen ja kulttuurin suurmestariksi.[3] Aluksi Macías värväsi hallintoonsa lähinnä oman fang-heimonsa jäseniä. Myöhemmin hänen epäluuloisuutensa lisääntyi ja valta jäi kokonaisuudessaan fang-heimon esangui-klaanin haltuun. Näin Päiväntasaajan Guinean hallinto oli lähinnä hänen perheensä ja sukulaisten hallussa.[3]
Espanja luovutti vallan Nguemalle ilman mitään poliittista valmistelua. Häntä tukivat Päiväntasaajan Guinean mantereen puoleisen osan, Río Munin, asukkaat ja häntä vastustivat Biokon saaren asukkaat. Bioko oli aikaisemmin ollut kahdesta osasta taloudellisesti kehittyneempi ja johtoasemassa poliittisesti. Ngueman valtakauden aikana kahden eri osan väliset kiistat yltyivät tuntuvasti. Nguema alkoi hallita maata pian valtaannousunsa jälkeen diktaattorin ottein. Hän murhasi, karkotti ja vangitsi tuhansia poliittisia vastustajiaan. Biokossa asunut maan talouselämän pieni eliitti karkotettiin suurimmaksi osaksi maasta tai vaiennettiin muulla tavoin. Kolmannes Päiväntasaajan Guinean väestöstä lähti maasta ja 30 000 nigerialaista plantaaseilla työskennellyttä siirtotyöläistä palasi Nigeriaan.
Macías taisteli painajaisia vastaan ja teki päätöksiä unessa näkemänsä perusteella. Vuoden 1967 puheessa hän ylisti Adolf Hitleriä Afrikan vapahtajaksi. Hän käytti myös säännöllisesti marihuanaa ja paikallista ibogaa, jolla on LSD:n kaltaisia vaikutuksia.[3] Hän määräsi katoliset papit ylistämään itseään jumalanpalveluksissa. Niitä jotka kieltäytyivät kidutettiin tai heidät ajettiin maapakoon. Edistääkseen afrikkalaisen lääketieteen käyttöä hän sulki sairaalat ja erotti lääkärit. Viimein Macías kielsi pääkaupunki Malabon voimalaitosta käyttämästä voiteluöljyä ja sanoi pitävänsä koneet käymässä taikuuden avulla. Kun voimalaitos hajosi, pääkaupunki jäi ilman sähköä.[3] Maan talous joutui ennennäkemättömään kurjuuteen: työvoimapula romahdutti tärkeimmän vientituotteen kaakaon tuotannon.[2] Ennen itsenäistymistä plantaasit olivat olleet maan talouden selkäranka. Koska ihmiset pakenivat maasta veneillä, hän määräsi kaikki maan veneet tuhottavaksi ja kielsi kansalaisia tulemasta rannoille.[3]
Neuvostoliitto, Kuuba ja Kiina tukivat aluksi Francisco Macías Ngueman hallintoa Ekvaattorisessa Guineassa pyrkien vahvistamaan suhteitaan uusiin itsenäisiin Afrikan maihin. Vaikka maiden alkuperäinen tuki pohjautui ideologisiin ja geopoliittisiin syihin, hallinnon muuttuminen yhä väkivaltaisemmaksi ja autoritaarisemmaksi vähensi niiden aktiivista osallistumista. Huolimatta tuen heikkenemisestä, avoimia julkisia kritiikkejä Ngueman hallintoa kohtaan ei esitetty. Ranska kosiskeli maan hallintoa aktiivisesti päästäkseen käsiksi sen luonnonvaroihin. Yhdysvalloilla ei ollut juuri kiinnostusta alueeseen. Ehkä merkittävintä oli että Espanjan Francon hallinto kielsi kaiken tiedonvälityksen maasta ulkomaille. Näin Päiväntasaajan Guinea käytännössä katosi maailmankartalta.[3]
Loppu koitti kun Macías alkoi teloittaa oman perheensä jäseniä.[3] Ngueman valtakausi loppui sotilasvallankaappaukseen, jossa hänet teloitettiin. Hänen veljenpoikansa Teodoro Obiang Nguema Mbasogo seurasi häntä hallitsijana.[5]
Lähteet
muokkaa- Maailma nyt, s. 68-69. (Eteläinen Afrikka) Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4925-9
- Suuri maailmantieto, s. 529. (Maantieteen hakuteos) Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Roberts Adam. The Wonga Coup, p. 20
- ↑ a b Despot's Fall 1979. Time. Arkistoitu 10.12.2010. Viitattu 1.1.2008.
- ↑ a b c d e f g h The Pariah President 6.11.2005. Web Archive: The Ottawa Citizen Sunday. Arkistoitu 12.6.2008. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Dictator of the Month dictatorofthemonth.com. 2001. Arkistoitu 28.3.2005. Viitattu 1.1.2008.
- ↑ Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9