Eva Perón

Eva Duarte syntyi 7. toukokuuta 1919 Los Toldosin pikkukaupungissa Argentiinan pampalla. Evan äiti Juana Ibarguren oli baskisukuinen keittäjä, joka työskenteli rikkaan ja vaikutusvaltaisen Juan Duarten omistamalla maatilalla. Duarte oli perheellinen mies, mutta myös Ibargurenin rakastaja ja tämän aviottomien lasten isä. Eva oli lapsista viidenneksi vanhin.^[2]

Isän kuoltua Evan ollessa kuusivuotias perheen taloudellinen ahdinko syveni, ja he muuttivat Juníniin. Siellä perheen asema parani. Teini-ikäisenä Eva työskenteli hotellin huonesiivoojana ja keittiöapulaisena, mutta haaveili samalla näyttelijän urasta. Hän tutustui 15-vuotiaana laulaja Augustín Magaldiin, jonka hän sai suostuteltua auttamaan näyttelijänuran aloittamisessa pääkaupungissa Buenos Airesissa. Eva Duarten muutettua Buenos Airesiin tammikuussa 1935 Magaldi esitteli hänet tuntemilleen viihdealan vaikuttajille. Heiltä ja myöhemmin muiltakin viihdealan vaikuttajamiehiltä Eva sai seksiä vastaan pieniä sivuosia näyttämöllä ja elokuvissa. Kun Eva tutustui kilpa-ajajaan ja elokuvalehden omistajaan Emilio Kartulowicziin, hän pääsi näyttelemään myös radiokuunnelmiin ja alkoi saada lehtijulkisuutta.^[3]

 

Eva Duarte meni vuonna 1945 naimisiin Argentiinan hallinnon nousevan kyvyn, eversti Juan Perónin kanssa. Duarte, kutsumanimeltään ”Evita”, aloitti jo ennen naimisiin menoaan päivittäisen tunnin mittaisen radio-ohjelman, jossa hän propagoi miehensä poliittista ohjelmaa ja sen mukaista yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vahvistamista ja riippumatonta, voimakasta taloutta. Tunnepitoinen ohjelma vetosi erityisesti tavalliseen kansaan, ja Evitasta tuli ihailtu hahmo. Samalla Juan Perón oli noussut varapresidentiksi ja sotaministeriksi. Kun Perón menetti virkansa ja hänet vangittiin sotilasvallankaappauksessa lokakuussa 1945, Evita vetosi radiossa työläisiin, että nämä pysyisivät Juan Perónin tukena. Työläiset ryhtyivät suurlakkoon ja lähtivät Evitan organisoimalle descamisados-marssille (suom. ’paidattomien marssi’). Lakon ja mielenosoitusten seurauksena hallitus vapautti Juan Perónin. Juan Perón ja Evita Duarte menivät naimisiin lokakuussa 1945. Vihkimistä varten Eva laati itsestään uuden syntymätodistuksen, jossa hän ilmoitti sukunimekseen Duarte ja vaihtoi etunimiensä järjestykseksi kristillisemmän Maria Eva. Juan Perónin avioliitto kyseenalaisen menneisyyden omaavan naisen kanssa herätti pahaa verta Argentiinan yläluokan ja upseeriston keskuudessa.^[4] Pari ei saanut koskaan lapsia.

Juan Perón asettui ehdolle Argentiinan presidentinvaaleissa. Evita kampanjoi voimakkaasti miehensä puolesta. Perón voitti vaalit ja astui presidentinvirkaan kesäkuussa 1946, ja näin Eva Perónista tuli Argentiinan presidentin puoliso.^[5]

Eva Perón ei koskaan virallisesti hoitanut mitään hallinnon virkaa, mutta käytännössä hän toimi terveys- ja työministerinä. Hän antoi rahaa ammattiliitoille, jotka vastasivat antamalla tukensa presidentille. Hän suututti maan eliitin lopettamalla valtion tuen perinteiseltä apujärjestöltä Sociedad de Beneficencialta ja perusti oman säätiönsä sen tilalle. Eva Perónin säätiö sai tukea liitoilta, yritysmaailmalta, veikkausvoittovaroista ja muista rahastoista. Se rahoitti tuhansien sairaaloiden, koulujen, orpokotien ja vanhainkotien perustamista. Eva Perón ajoi läpi naisten äänioikeuden ja perusti peronistisen feministipuolueen vuonna 1949. Hän aloitti pakollisen uskonnollisen kasvatuksen kaikissa Argentiinan kouluissa.^[5]

Vaikka Evita oli työväenluokkaisten kannattajiensa palvoma, anglo-amerikkalaiseen kulttuuriin suuntautunut rikas yläluokka vihasi häntä kiihkeästi.^[6] Se halveksui Evitan köyhää taustaa ja väitettyä seksuaalista kevytkenkäisyyttä, ja monien mielestä hän oli naisena liian aktiivinen poliittisessa elämässä. Hänen suurta vaikutusvaltaansa presidenttiin myös pelättiin. Presidentin ja Evitan välillä oli työnjako: presidentti huolehti maan kohtalosta ja Evita niistä ihmisistä, jotka olivat nostaneet heidät valtaan. Evita kutsui itseään ”sillaksi Perónin ja kansan välillä”. Perónien politiikka oli suunnattu kansallisen hyvinvoinnin kohottamiseen yhteiskunnallisia eroja kaventamalla. Evita oli köyhiä tavatessaan aina tyylikkäästi ja kalliisiin koruihin pukeutunut, sillä hänen mukaansa sellaisena köyhät hänet halusivatkin nähdä.^[7]

Evita kävi diktaattori Francon kutsusta Espanjassa kesällä 1947 miehensä sijasta. Samalla ”sateenkaarikiertueeksi” nimetyllä matkalla hän kävi myös Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Portugalissa ja Vatikaanissa sekä Brasiliassa ja Uruguayssa.^[8] Suositun ja menestyksellisen matkan ansiosta sodanjälkeisestä Euroopasta alettiin ostaa runsain mitoin Argentiinan viljaa ja lihaa.^[9]

Eva Perón nimitettiin vuonna 1951 varapresidenttiehdokkaaksi, mutta hän luopui ehdokkuudesta maan sotilasjohtajien painostuksesta.^[10]

 

Evitalla havaittiin tammikuussa 1950 kohtusyöpä. Hänen tilansa heikkeni dramaattisesti vuoden 1952 alussa, minkä jälkeen hän näyttäytyi julkisuudessa enää kaksi kertaa ennen kuolemaansa 33-vuotiaana 26. heinäkuuta 1952.^[11] Hänen kuoltuaankin hänen vaikutuksensa Argentiinan politiikassa säilyi vahvana. Hänen työväenluokkaiset kannattajansa yrittivät saada hänet kanonisoiduksi. Vastustajat taas pyrkivät hävittämään hänen asemansa peronismin kansallisena symbolina ja varastivat hänen balsamoidun ruumiinsa vuonna 1955, kun Juan Perón oli syrjäytetty. Eva Perónin ruumista säilytettiin Italiassa 16 vuotta, ennen kuin se palautettiin vuonna 1971 Madridissa maanpaossa olleelle Juan Perónille. Juan Perónin kuoltua Argentiinan johtajana vuonna 1974 hänen kolmas vaimonsa Isabel Perón palautti Eva Perónin jäännökset Argentiinaan ja hautasi ne Juan Perónin viereen presidentin palatsin hautakammioon. Kaksi vuotta myöhemmin sotilasjuntta siirsi ruumiit pois. Eva Perónin ruumis haudattiin lopulta Duarten perhehautaan Buenos Airesin Recoletan hautausmaalle.^[5]

Evitan elämästä on tehty Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen kirjoittama musikaali Evita.^[12] Musikaalista on tehty myös elokuva (1996), jossa Evitaa näytteli Madonna.^[13]

• Windgassen, Antje: Diktaattorien naiset. Suomentanut Ilona Nykyri. Atena, 2006 (alkuteos 2002). ISBN 951-796-447-1

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eva Perón Wikimedia Commonsissa