Encyclopédie

Encyclopédie sai alkunsa brittiläisen Ephraim Chambersin Cyclopaedian ranskankielisestä käännöksestä. Käännöksen teki Ranskassa asunut englantilainen John Mills. Hän aloitti työn vuonna 1743 ja sai sen päätökseen vuonna 1745. Häntä auttoi saksalainen Gottfried Sellius, joka oli asettunut Pariisiin toimittuaan sitä ennen professorina Hallessa ja Göttingenissä.

Käännöstyön tekijät pyysivät kuninkaallista kirjanpainajaa André Le Bretonia julkaisemaan teoksen ja ottamaan huomioon Ranskan lait, joihin he ulkomaalaisina eivät olleet perehtyneet, sekä pyytämään teokselle kuninkaallista painolupaa. Le Breton hankki luvan, mutta ainoastaan omiin nimiinsä. Mills valitti tästä, ja Le Bretonin täytyi myöntää muodollisesti, että lupa kuului Millsille. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä Le Breton piti edelleen huolen siitä, ettei Mills tuntenut kaikkia lain kiemuroita painamiseen liittyen. Mills myöntyi antamaan osan oikeudesta Le Bretonille, ja niin toukokuussa 1745 kirja saatiin painosta nimellä Encyclopédie ou dictionnaire universel des arts et des sciences. Siinä oli neljä osaa, viides kuvasivuista koostunut osa, sekä sanasto tai luettelo artikkeleista ranskaksi, latinaksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi ja edelleen hakemisto näistä kielistä ranskaan niin, että mikä tahansa artikkeli oli löydettävissä.

Jean Paul de Gua de Malves, Ranskan collegen filosofian professori, alkoi osallistua toimittamiseen lähinnä korjatakseen virheitä ja lisätäkseen uusia löytöjä. Hän esitti kuitenkin teoksen lähes täydellistä uudelleenkirjoittamista, ja hankki avuksi useita oppineita miehiä ja taiteilijoita. Näihin kuuluivat muun muassa Louis, Condillac, Jean le Rond d’Alembert ja Denis Diderot. Kustantajat eivät kuitenkaan pitäneet häntä tarpeeksi maineikkaana, jotta se olisi taannut menestyksen. Näin he vetivät luottamuksensa takaisin ja vastustivat usein de Guan suunnitelmia liian kalliina. De Gua kyllästyi riitoihin ja luopui tehtävästä.

Julkaisijat antoivat johtotehtävän Diderot’lle. Hänen suosituksenaan toimi hänen hyvän vastaanoton saanut kuusiosainen teoksensa Dictionnaire universel de médecine (Pariisi 1746–1748). Se oli käännös Robert Jamesin teoksesta A Medicinal Dictionary, jonka ranskannos oli tehty Eidousin ja François-Vincent Toussaintin avustuksella.

Diderot’lle ehdotettiin, että teoksesta tehtäisiin luonteeltaan samanlainen. Hän kuitenkin suostutteli kustantajat siihen, että teoksesta tehtäisiin paljon omaperäisempi ja kattavampi. Diderot palkkasi nuoren matemaatikon d’Alembertin vastaamaan matematiikkaa käsittelevistä artikkeleista. Artikkelien kirjoittajina oli suuri määrä eri alojen asiantuntijoita.^[2]

Vuonna 1750 teoksen koko nimi oli Encyclopédie, ou Dictionnaire raisonné des sciences, des arts et des métiers, par une société de gens de lettres, mis en ordre par M. Diderot de l’Académie des Sciences et Belles-Lettres de Prusse, et quant à la partie mathématique, par M. d’Alembert de l’Académie royale des Sciences de Paris, de celle de Prusse et de la Société royale de Londres. Otsikkosivua muutettiin sitä mukaa kun d’Alembert päätti lisätä otsikkoon uusia määritteitä.

 

 

Encyclopédie käsitti 28 osaa, 71 818 artikkelia ja 2 885 kuvaa. D’Alembert jätti projektin ennen sen valmistumista, ja viimeiset osat olivat puhtaasti Diderot’n tuotteita. Monet Ranskan valistusajan tunnetuimmista henkilöistä osallistuivat tietosanakirjan tekemiseen, mukaan lukien Voltaire, Rousseau ja Montesquieu.

Tietosanakirjan kirjoittajat halusivat, että se tuhoaisi taikauskon ja tarjoaisi pääsyn inhimilliseen tietoon. Sisällöltään se oli valistusajan tyypillisen ajattelun ja uskomusten yhteenveto. Kirja oli myös suunnaton kooste aikansa tekniikasta, ja se kuvasi perinteisiä käsityöläisten työkaluja ja menetelmiä. Suuri osa tiedosta oli otettu teoksesta Descriptions des Arts et Métiers ^lähde?.

Neutraalin tiedon lisäksi teokseen oli kuitenkin myös piilotettu huomattava määrä kritiikkiä yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Tuohon aikaan julkaisut sensuroitiin tarkasti. Kirjoittajien oli piilotettava kritiikkinsä neutraaleihin hakusanoihin niin, että lukijaa opastettiin siirtymään hakusanoista toiseen, ja samalla selvisi kritisoitu asia ja kritiikin kohde. Menetelmä itsessään oli selitetty hakusanassa Encyclopédie. Kritiikin piilottamista tehtiin niinkin, että artikkeli oli teeskennellyn naiivi tai liioitteleva. Niinpä lapsen kuolemasta todettiin, että aidon kristityn on iloittava lapsensa kuolemasta, koska kuolema suo lapselle ikuisen autuuden.^[2] Nykyajan lukijan on joskus vaikea ymmärtää tällaisten lauseiden takana olevaa ajatusta.

Ancien régimen Ranskassa teos sai aikaan suuren määrän ristiriitoja. Tämä johtui ennen kaikkea teoksen uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta. Tietosanakirja ylisti protestanttisia ajattelijoita ja haastoi katolisuuden opit. Ensimmäinen kriisi seurasi jo vuonna 1752, jolloin Sorbonnen yliopisto hyväksyi apotti de Pradesin teologian alan väitöskirjan, joka sittemmin julistettiin harhaoppiseksi. Syynä pidettiin Encyclopédieta. Teoksen tuolloin ilmestyneet kaksi osaa takavarikoitiin ja niiden myyminen kiellettiin^[2] Sen syytettiin tuhoavan kuninkaallisen auktoriteetin, sekä saavan aikaan itsenäistä ajattelua, kapinahenkeä, tapojen turmelusta, uskonvastaisuutta ja epäuskoa. Työ kuitenkin jatkui, sillä kirjalla oli monia korkea-arvoisia tukijoita. Jatko-osat toimitettiin tilaajille salaa, kun ne ilmestyivät 1765. Takavarikoidut osat saatiin vapaaksi kuuden vuoden kuluttua.^[2]

Encyclopédie esitteli inhimillisen tiedon esitysjärjestelmän, tiedon taksonomian eli jaottelun, jonka inspiraationa toimi Francis Baconin Advancement of Knowledge. Sen kolme päähaaraa olivat ”muisti” eli historia, ”järki” eli filosofia ja ”mielikuvitus” eli runous. On huomattavaa, että teologia on sijoitettu filosofian alaisuuteen, sillä keskiajalla asetelma oli toisin päin, eli filosofia oli sijoitettu teologian alaisuuteen. Historiantutkija Robert Darnton on katsonut, että uskonnon luokittelu inhimillisen järjen alaisuuteen, sen sijaan että se olisi tiedon lähde itsessään, oli merkittävä tekijä kirjaan liittyneissä erimielisyyksissä. Voidaan myös havaita, että Science de Dieu, ”jumaluusoppi”, on sijoitettu ainoastaan muutaman haaran päähän aiheista Divination, ”ennustaminen”, ja Magie noire, ”musta magia”.

Pääartikkeli: Ensyklopedistit

Encyclopédien tunnettuja avustajia eri aihealueilla olivat muun muassa:

• Jean le Rond d’Alembert — toimittaja; muun muassa ajankohtaiset asiat, filosofia, uskonto
• André Le Breton — kustantaja
• Étienne Bonnot de Condillac — filosofia
• Louis-Jean-Marie Daubenton — luonnonhistoria
• Denis Diderot — päätoimittaja; muun muassa taloustiede, mekaniikka, filosofia, politiikka, uskonto
• Paroni d’Holbach — muun muassa luonnontiede (kemia, mineralogia), politiikka, uskonto
• Louis de Jaucourt — muun muassa taloustiede, kirjallisuus, lääketiede, politiikka
• Montesquieu — osa artikkelista goût (”maun” konsepti)
• Jean-Jacques Rousseau — musiikki, politiikan teoria
• Anne Robert Jacques Turgot — taloustiede, etymologia, filosofia, fysiikka
• Voltaire — historia, kirjallisuus, filosofia

Encyclopédie numeroina:

• 17 tekstiosaa (artikkeleita)
• 11 osaa kuvitusta
• 18 000 sivua tekstiä
• 75 000 artikkelia
  • 44 000 pääartikkelia
  • 28 000 pienempiä artikkeleita
  • 2 500 kuvahakemistoa
• yhteensä 20 000 000 sanaa

Painos: 4 250 kappaletta. Aikansa kirjatuotantoon ja myyntihintaan nähden teosta myytiin hyvin. 1700-luvulla yksiosaistenkin teosten painosmäärä jäi yleensä alle 1 500 kappaleen.

• ”Järki on filosofille samaa kuin armo kristitylle... Jotkut vaeltavat pimeydessä; filosofi, jolla on samat intohimot, toimii ainoastaan harkittuaan; hän kävelee yön läpi, mutta hänen edellään käy soihtu. Filosofi muodostaa toimintaperiaatteensa lukemattomien tarkkojen havaintojen perusteella. Hän ei sekoita totuutta uskottavuuteen; hän ottaa totuutena sen mikä on totta, väärennöksenä sen mikä on valhetta, epäiltävänä sen mikä on epäiltävää, ja todennäköisenä sen mikä on todennäköistä. Filosofinen henki on siten havainnoinnin ja paikkansapitävyyden henki.” (Diderot’n artikkeli filosofiasta.)

• Yrittämisen vapaudesta: ”Jos yksinoikeuksia ei myönnettäisi, ja jos talousjärjestelmällä ei olisi tapana saada aikaan varallisuuden keskittymistä, suuria omaisuuksia ja nopeaa vaurastumista olisi vähemmän. Kun vaurastumisen keinot jaetaan suuren kansalaismäärän kesken, vauraus myös jakaantuu tasaisemmin; myös äärimmäinen köyhyys ja äärimmäinen rikkaus olisivat vähäisiä.” (Diderot’n artikkeli varallisuudesta.)

• ”Katso: kannibalismi.” (Ehtoollista käsittelevä artikkeli. Kohta on kuuluisa esimerkki kirjoittajien kärjekkyydestä.)

• Kensorit ja sensorit. (Hakusanat ”censeurs” ja ”censeurs des livres”. Teoksesta Encyclopédie, 1751–1772. Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori) Niin & näin, 2010, nro 2, s. 93-94.
• La Belle, Maurice: Valistusfilosofit ja Ensyklopedia. (Suomeksi toim. ja käänt. Kimmo Sundström) Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1987.
• Encyclopédie ou dictionnaire raisonné des sciences, des arts et des métiers, Editions Flammarion, 1993. ISBN 2-08-070426-5
• Grimsley, Ronald: Jean d’Alembert (1963)
• Kafker, Frank A., Kafker, Serena L.: The Encyclopedists as individuals: a biographical dictionary of the authors of the Encyclopédie, teoksessa Studies of Voltaire and the eighteenth century. ISBN 0-7294-0368-8
• Korkman, Petteri; Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja. Gaudeamus, Tampere 1999.
• Ikonen, Teemu: Valistusensyklopedia, epäjärjestys ja rapsodinen teksti, teoksessa Kielen ja kirjallisuuden hämärä (toim. Päivi Mehtonen). Tampere University Press, Tampere 2002.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Encyclopédie.

• Encyclopédien verkkoversio (ranskaksi)
• Encyclopédien käännösprojekti. Michiganin yliopisto. Julkaisu käsittää toistaiseksi pienen mutta kasvavan joukon artikkeleita käännettynä englanniksi (toukokuussa 2009: 654 artikkelia)
• The ARTFL Encyclopédie University of Chicago. Viitattu 4.10.2018 (englanniksi).

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Encyclopédie