E. A. Tuomivaara

Eino Aarne (E. A.) Tuomivaara (sukunimi vuoteen 1906 Hägglund) (13. helmikuuta 1887 Säkkijärvi – 17. kesäkuuta 1975 Ikaalinen) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Maalaisliiton ja IKL:n kansanedustajana sekä ministerinä. Koulutukseltaan hän oli agronomi.

Tuomivaaran vanhemmat olivat kauppalaivuri Karl Teodor Hägglund ja Alina Ahonen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja suoritti agronomin tutkinnon 1912. Tuomivaara oli Alhaisten kartanon tilanhoitajana Hattulassa 1908–1910, Marlebäckin tilanhoitajana 1912–1916 Iitissä ja Lahden kansanopiston maatalousaineiden opettajana 1913–1919. Vuosina 1919–1940 Tuomivaara toimi Viipurin läänin Uudenkirkon maamieskoulun johtajana ja maatalousaineiden opettajana. Hän oli myös Itä-Hämeen ja Viipurin läänin maanviljelysseurojen kesäkonsulenttina 1914–1918 ja 1920–1924, Itä-Hämeen maanviljelysseuran vs. sihteerinä 1918, Lahden kasvitarha- ja talouskoulun johtajana 1918 ja Uudenkirkon kotitalouskoulun johtajana 1929–1933.

Talvisodan jälkeen Tuomivaara toimi Loimaan maamieskoulun johtajana ja opettajana 1940–1952 sekä Loimaan kotitalouskoulun johtajana 1950–1952. Tämän ohella Tuomivaara oli sotavuosina pika-asutustoimikunnan jäsenenä 1940–1941 ja Tuomolan koulutilan va. hoitajana 1941–1944. Vuodesta 1953 lähtien hän eli talonomistajana Ikaalisissa elämänsä loppuun saakka.

Politiikassa Tuomivaara oli Maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä 1924–1930 ja IKL:n kansanedustajana Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä 1933 ja Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 1933–1939 ja 1941–1945. Hän tuli edustaja Aleksanteri Koskenheimon tilalle 25. helmikuuta 1933 ja edustaja Paavo Susitaipaleen tilalle 3. tammikuuta 1941. Maalaisliittoon kuuluessaan Tuomivaara oli sosiaaliministerinä Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931. Tuomivaara oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa.