Edmonton Oilers

Alberta Oilers liittyi WHA:han vuonna 1972 liigan perustajajäsenenä. Seuran perustaja oli Bill Hunter, joka oli aiemmin omistanut Western Hockey League -seuran Edmonton Oil Kingsin. Aluksi suunniteltiin, että joukkue pelaisi kotiottelunsa sekä Edmontonissa että Calgaryssä ja joukkue nimettiin Alberta Oilersiksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja joukkue pelasi kaikki kotiottelunsa Edmontonissa. Nimi muutettiinkin Edmonton Oilersiksi vuonna 1973.

Oilersin omistus siirtyi 1970-luvun puolivälissä Nelson Skalbanialle, joka otti myöhemmin liikekumppanikseen Peter Pocklingtonin. Skalbania myi sittemmin koko osuutensa seurasta Pocklingtonille. Vuonna 1978 Oilers teki historiansa merkittävimmän pelaajakaupan, kun Pocklington osti Wayne Gretzkyn Indianapolis Racersiltä. Gretzky ehti pelata vain yhden kauden WHA:ssa ennen liigan tarun päättymistä. Hän oli seuran selvästi parhaana pistemiehenä johdattamassa Oilersia WHA:n loppuotteluihin. Edmonton hävisi loppuottelusarjan Winnipeg Jetsiä vastaan voitoin 2–4. NHL:ään Oilers liittyi vuonna 1979 kolmen muun WHA-seuran, Jetsin, Hartford Whalersin ja Quebec Nordiquesin kanssa. Oilers on näistä seuroista ainoa, joka on välttänyt siirron toiselle paikkakunnalle ja uudelleennimeämisen.

Oilers eteni NHL:n pudotuspeleihin jo ensimmäisellä kaudellaan. Joukkue kuitenkin hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersille. Kaudella 1980–1981 joukkue eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle voitettuaan Montreal Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Toisella kierroksella tie nousi kuitenkin pystyyn tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan. Kaudella 1981–1982 Oilers oli liigan vahvimpia seuroja runkosarjassa (toiseksi eniten pisteitä New York Islandersin jälkeen), mutta pudotuspeleissä tie katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Vuonna 1983 joukkue eteni ensimmäistä kertaa Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi puolustavalle mestarille Islandersille neljässä ottelussa.

 

Kaudesta 1983–1984 alkoi Oilersin dynastia, jonka aikana seura voitti viisi Stanley Cupia seitsemän kauden aikana. Loppuotteluissa 1984 seura onnistui viimein voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin. Otteluvoitot menivät 4–1 Oilersille. Oilers uusi mestaruutensa vuonna 1985, jolloin se voitti loppuotteluissa Philadelphia Flyersin niin ikään voitoin 4–1. Vuonna 1986 se hävisi pudotuspelien toisella kierroksella tulevalle finalistille Calgary Flamesille, mutta kaudet 1986–1987 ja 1987–1988 sujuivat jälleen Oilersin komennossa. Vuoden 1987 Stanley Cupin loppuotteluissa he voittivat Philadelphia Flyersin tasaisessa seitsemän ottelun sarjassa voitoin 4–3 ja vuoden 1988 loppuotteluissa Boston Bruinsin suoraan voitoin 4–0. Oilers hävisi vuoden 1988 pudotuspeleissä vain kaksi ottelua 18:sta, ensimmäisellä kierroksella yhden ottelun Winnipeg Jetsille ja konferenssin loppuotteluissa ottelun Detroit Red Wingsille.

Neljännen mestaruuskauden jälkeen, kesällä 1988, Oilers myi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin. Gretzkyn lisäksi Kingsiin lähtivät Mike Krushelnyski ja Marty McSorley ja Oilers sai 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausvuorot NHL:n varaustilaisuuksissa 1989, 1991 ja 1993 sekä kaksi pelaajaa, Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin. Gretzky-kaupan jälkeinen kausi oli seuralle vaikea ja se putosi 1989 jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisen kerran vuoden 1982 jälkeen, juuri Kingsiä vastaan. Vuonna 1990 Oilers otti viidennen ja viimeisimmän Stanley Cupin voittonsa Grant Fuhrin seuran ykkösmaalivahtina korvanneen Bill Ranfordin johdolla. Loppuotteluissa Oilers kaatoi Boston Bruinsin voitoin 4–1 ja Ranford valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

1990-luvun alun ensimmäisten kausien jälkeen alkoi Oilersin alamäki. Joukkue pääsi vielä vuosina 1991 ja 1992 konferenssin loppuotteluin, joissa se hävisi 1991 Minnesota North Starsille ja 1992 Chicago Blackhawksille, mutta vuonna 1993 Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa NHL-taipaleensa aikana ja sama toistui kolmena seuraavana vuonna. NHL:n kohoavien palkkojen vuoksi Oilersin ja useimpien muiden kanadalaisseurojen oli hankala kilpailla rikkaimpien yhdysvaltalaisseurojen kanssa ja seura joutuikin kauppaamaan lyhyen ajan sisään useimmat mestaruusvuosiensa tärkeimmät pelaajat, muun muassa Mark Messierin New York Rangersiin, Jari Kurrin Philadelphia Flyersiin (joka kauppasi hänet saman tien Los Angeles Kingsiin) ja Glenn Andersonin sekä Grant Fuhrin Toronto Maple Leafsiin vuonna 1991. Nämä neljä pelaajaa sekä Randy Gregg, Charlie Huddy ja Kevin Lowe olivat voittamassa kaikkia Oilersin viittä Stanley Cupia. Neljä Stanley Cupia Oilersin riveissä voittivat Wayne Gretzky, Kevin McClelland ja Esa Tikkanen.

Suurimman osan 1990-lukua Oilers oli talousvaikeuksissa ja seuran pysyminen Edmontonissa oli vaakalaudalla. Vuonna 1998 liikemies Leslie Alexander teki seurasta ostotarjouksen, jonka toteutuminen olisi johtanut Oilersin siirtymiseen Houstoniin, mutta edmontonilaisten liikemiesten yhteenliittymä Edmonton Investors Group Limited Partnership vastasi tarjoukseen ja seuran omistus siirtyi sille.

Vuonna 1997 Oilers palasi viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin ja selviytyi toiselle kierrokselle voitettuaan Dallas Starsin tasaisessa ottelusarjassa. Ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeinen maali syntyi läpiajosta jatkoajalla. Toisella kierroksella Oilers hävisi hallitsevalle mestarille Colorado Avalanchelle. Edmonton ja Dallas kohtasivat myös vuoden 1998 pudotuspeleissä, toisella kierroksella, mutta Dallas oli tuolla kertaa vahvempi. Vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana Oilers ja Stars kohtasivat toisensa pudotuspeleissä kuusi kertaa, viidesti ensimmäisellä kierroksella. Ainoa vuosi välissä, jolloin joukkueet eivät kohdanneet, oli vuosi 2002, jolloin molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Dallas voitti vuoden 1997 pudotuspelisarjaa lukuun ottamatta Edmontonin joka vuosi. Putkelle tuli päätös vuonna 2004, kun Oilers ei päässyt pudotuspeleihin. Edmonton Oilersin tunnetuimpia pelaajia 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välillä olivat muun muassa maalivahdit Curtis Joseph ja Tommy Salo sekä hyökkääjät Jason Arnott, Bill Guerin, Ryan Smyth ja Doug Weight.

22. marraskuuta 2003 Oilers isännöi Heritage Classicia, NHL:n ensimmäistä virallista ulkoilmaottelua, millä juhlistettiin Oilersin 25. kautta NHL:ssä. Oilers hävisi Edmontonin Commonwealth Stadiumilla pelatun ottelun Montreal Canadiensille maalein 3–4. Ottelua seurasi paikan päällä 57 167 katsojaa, mikä oli NHL:n ennätys ennen kuin vuonna 2008 järjestetyn NHL Winter Classicin 71 217 katsojaa ylittivät sen.

 

Vuonna 2006 Oilers palasi kuudentoista vuoden tauon jälkeen Stanley Cup -loppuotteluihin. Runkosarjassa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoittunut seura voitti pudotuspeleissä Detroit Red Wingsin, San Jose Sharksin sekä Mighty Ducks of Anaheimin, mutta hävisi loppuotteluissa Carolina Hurricanesille voitoin 3–4. Tärkeitä pelaajia Oilersin pudotuspelimenestyksessä olivat muun muassa ennen kauden alkua hankittu puolustaja Chris Pronger, joka oli pudotuspeleissä seuran paras pistemies, pudotuspelien paras maalintekijä Fernando Pisani sekä keväällä 2006 ennen siirtorajan umpeutumista hankittu maalivahti Dwayne Roloson, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa Hurricanesia vastaan ja joutui sivuun ratkaisevista loppuotteluista, joissa Oilersin maalilla pelasi Jussi Markkanen.

Stanley Cup -huuman jälkeen seura luopui tärkeimmästä pelaajastaan Prongerista hänen omasta tahdostaan ja on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksästi peräkkäin vuosina 2007–2015, vuosina 2010 ja 2011 NHL:n pienimmällä pistemäärällä. Tämän ansiosta seura on saanut korkeita varausvuoroja, joilla se on varannut muun muassa Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin, Nail Jakupovin ja Connor McDavidin, kaikki neljä varausvuosiensa ykkösvarauksia.

Vuonna 2008 Oilersin omistaja vaihtui, kun edmontonilainen apteekkimiljardööri Daryl Katz osti seuran Edmonton Investors Groupilta 200 miljoonalla dollarilla.^[3]

Oilers siirrettiin vuonna 2013, jolloin NHL:n divisioonien määrän vähennettiin kuudesta neljään, Tyynenmeren divisioonaan, mitä ennen se kuului vuodesta 1998 luoteiseen divisioonaan.^[4]

Kaudella 2022–2023 Oilersin pelaajat Connor McDavid, Leon Draisaitl ja Ryan Nugent-Hopkins ylsivät kukin 100 tehopisteeseen. Edellisen kerran tällaiseen saavutukseen ovat yltäneet kaudella 1995–1996 Pittsburgh Penguinsin pelaajat Mario Lemieux, Jaromír Jágr ja Ron Francis.^[5]

Kaudella 2023–2024 joukkue voitti läntisen konferenssin loppuottelusarjan ja eteni Stanley Cupin loppuottelusarjaan. Oilers voitti konferenssin sarjan voitoin 4–2.^[6]

•  
  1972–1973

•  
  1973–1979

•  
  1979–1986
•  
  1986–1996
•  
  1996–2011
•  
  2011–2017
•  
  2017–2022
•  
  2022–

Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, JA-H = jatkoaikatappiot, P = pisteet, TM = tehdyt maalit, PM = päästetyt maalit

•    Jacques Plante
•   Norm Ullman
•    Wayne Gretzky
•   Jari Kurri
•   Grant Fuhr
•   Paul Coffey
•   Mark Messier
•   Glenn Anderson
•   Adam Oates

•   Al Hamilton – 1972–1976
•   Glen Sather – 1976–1977
•   Paul Shmyr – 1977–1979
•   Ron Chipperfield – 1979–1980
•   Blair McDonald – 1980–1981
•   Lee Fogolin Jr. – 1981–1983
•    Wayne Gretzky – 1983–1988
•   Mark Messier – 1988–1991
•   Kevin Lowe – 1991–1992
•   Craig MacTavish – 1992–1994
•   Shayne Corson – 1994–1995
•   Kelly Buchberger – 1995–1999
•   Doug Weight – 1999–2001
•   Jason Smith – 2001–2007
•   Ethan Moreau – 2007–2010
•   Shawn Horcoff – 2010–2013
•   Andrew Ference – 2013–2016
•   Ryan Smyth – 2014 (uransa viimeisessä ottelussa)
•   Connor McDavid – 2016–

• 3   Al Hamilton
• 7   Paul Coffey
• 9   Glenn Anderson
• 11   Mark Messier
• 17   Jari Kurri
• 31   Grant Fuhr
• 99    Wayne Gretzky, sittemmin numero on jäädytetty koko liigassa
• 3542   Rod Phillips (radioselostaja, 3 542 selostettua Oilersin ottelua)

• Päävalmentaja: Kris Knoblauch  
• Apuvalmentaja: Glen Gulutzan  
• Apuvalmentaja: Paul Coffey  
• Apuvalmentaja: Mark Stuart  
• Maalivahtivalmentaja: Dustin Schwartz  
• Videovalmentaja: Jeremy Coupal  
• Apuvideovalmentaja: Noah Segall  
• Fysiikkavalmentaja: Chad Drummond  
• Apufysiikkavalmentaja: Joel Jackson  
• Luisteluvalmentaja: David Pelletier  
• Huoltopäällikkö: Jeff Lang  
• Presidentti & Toimitusjohtaja: Ken Holland  
• Apulaistoimitusjohtaja: Keith Gretzky  
• Apulaistoimitusjohtaja & Ammattilaiskykyjenetsinnänjohtaja: Brad Holland  
• Apulaistoimitusjohtaja: Bill Scott  
• Toimitusjohtajan erityisavustaja: Steve Staios  
• Amatöörikykyjenetsinnänjohtaja & Henkilöstöjohtaja Rick Pracey  
• Euroopankykyjenetsinnänjohtaja Milan Tichý  

Eniten otteluita:

• 1 037:   Kevin Lowe (1979–1992 ja 1996–1998)

Eniten maaleja:

• 583:    Wayne Gretzky (696 ottelua)

Eniten syöttöpisteitä:

• 1 086:    Wayne Gretzky

Eniten tehopisteitä:

• 1 669:    Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 1 747:   Kelly Buchberger (795 ottelua)

Eniten otteluita:

• 172:   Kevin Lowe

Eniten maaleja:

• 92:   Jari Kurri (146 ottelua)

Eniten syöttöpisteiä:

• 171:    Wayne Gretzky (120 ottelua)

Eniten pisteitä:

• 252:    Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 314:   Glenn Anderson (164 ottelua)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edmonton Oilers.

• Edmonton Oilersin verkkosivut (englanniksi)
• suomalaiset Edmonton Oilers -pelaajat, nhlfinns.com