Dying Fetus

Yhtye aloitti toden teolla kun pari Gallagher - Netherton tapasivat kitaristi-laulaja Nick Speleoksen 1992. Vuoden harjoittelun aikana päätettiin, että Gallagher soittaisi rumpuja kunnes oikea rumpali löytyisi. Kyseisen aikajakson tuloksena syntyi Bathe in Entrails demo vuonna 1993. Vuoden 1993 lopulla löysi niin rumpali Rob Beltonin kuin kitaristi Brian Lattan joka korvasi yhtyeestä lähteneen Nick Speleoksen. Tämän myötä Gallagher siirtyi takaisin omaan rooliinsa kitaristiksi ja laulajaksi. Uusi, nelihenkinen kokoonpano nauhoitti Infatuation with Malevolence demon vuoden 1994 alussa. Tämän sekä ensimmäisen demon kokonaisuudessaan julkaisi vuonna 1995 yhdellä kokoelma-cd:lla kalifornialainen indie-levy-yhtiö Wild Rags Records.

Vuonna 1996 yhtye julkaisi esikoisalbuminsa, Purification Through Violencen, lyhytikäisellä Pulverizer Recordsilla. Albumi toi esille yhtyeen kehittyneen soundin, joka sisälsi teknistä death metal -riffittelyä yhdistettynä hardcore-tyylisiin breakdowneihin sekä moshaus-riffeihin. Rumpali Rob Belton jätti yhtyeen tämän albumin jälkeen.

Kesästä 1996 Dying Fetus teki kiertueita neljän vuoden ajan satunnaisesti, ilman levytyssopimusta tai mainostusta. Heidän tuleva rumpalinsa Erik Sayenga esiintyi ensimmäistä kertaa yhtyeessä paikaten yhtyeestä lähteneen Casey Bucklerin. Kuitenkin jo seuraavana vuonna Sayenga jätti yhtyeen. Lyhyen Teksasin kiertueen jälkeen vuonna 1997 rumpali Kevin Talley löytyi 'Deity'-nimisestä vaateliikkeestään San Antoniosta. Hieman Talleyn löytämisen jälkeen yhtye pyysi häntä liittymään yhtyeeseen ja jo samana kesänä Talley muutti Marylandiin ja liittyi Dying Fetukseen. Tässä vaiheessa saksalainen indie-yhtiö Morbid Records oli kiinnittänyt huomionsa yhtyeeseen ja Dying Fetus allekirjoittikin yhden levyn mittaisen levytyssopimuksen levy-yhtiön kanssa. Lähes heti yhtye julkaisi toisen albuminsa, nimeltään Killing on Adrenaline.

Morbid Records levitti sanaa yhtyeestä death metalin underground-piireissä ja yhtye myöhemmin nousikin hieman korkeampaan asemaan, joskin edelleen heidän live-esiintymisensä keräsivät yhtyeelle eniten huomiota. Kuitenkin kitaristi Brian Latta jätti yhtyeen vuoden 1998 loppupuolella, ohjaten mukaan uuden kitaristin, "Sparky" Voylesin. Seuraavana vuonna yhtye ryhtyi ensimmäiselle USAn kiertueelleen, jossa he olivat kiertueen pääesiintyjinä. Hieman kiertueen jälkeen ilmestyi Grotesque Impalement EP, yhtyeen oman Blunt Force Records -levy-yhtiön kautta.

Vuoteen 2000 mennessä Dying Fetukseen oli kiinnittänyt huomion toinen underground-levy-yhtiö, Relapse Records, joka myöhemmin myös kiinnittikin yhtyeen. Tähän päivään mennessä^milloin? kaikki Grotesque Impalementin jälkeiset levyt ovat on julkaissut Relapse Records.

Jälleen kerran keväällä 2003 yhtye palasi Steve Carrin Maryland Hit and Run Studiosille, jossa kaikki yhtyeen levyt on nauhoitettu, nauhoittaakseen Relapsen esikoisalbuminsa, Destroy the Oppositionin. Toisin kuin aiemmat Dying Fetuksen albumit, Destroy the Opposition toi esille entistäkin vahvemmat poliittiset aiheet. Kyseessä olevaa albumia pidetään yleisesti yhtyeen parhaana tuotoksena sekä death metalin undergroundin klassikkona.^[1]

Kuitenkin Destroy the Oppositionin julkaisun jälkeen alkuperäisjäsen Jason Netherton lähti yhtyeestä henkilökohtaisten syiden vuoksi, aiheuttaen yhtyeen rikkirepimisen, jonka tuloksena myös kitaristi Voyles sekä rumpali Talley jättivät yhtyeen vain muutama kuukausi albumin julkaisun jälkeen. Kaikki edellä mainitut Dying Fetuksesta lähteneet jäsenet muodostivat Misery Index -nimisen death metal -yhtyeen lähes heti eronsa jälkeen. Päättäväisenä jatkon suhteen Gallagher järjesti koe-esiintymisiä, etsien uutta kitaristia, basistia ja rumpalia. Lopulta hän päättyi kitaristi Mike Kimballiin, laulaja Vince Matthewsiin sekä basisti ja taustalaulaja Sean Beasleyyn sekä yhtyeeseen rumpaliksi palanneeseen Erik Seyangaan.

Tällä uudella kokoonpanolla yhtye julkaisi neljännen studioalbuminsa Stop at Nothingin vuonna 2003, jälleen Steve Carrin tuottamana ja vahvoilla poliittisilla teemoilla.

Stop at Nothingin tiimoilta Dying Fetus teki laajoja kiertueita ja satelliittiradion, digitaalisen median sekä internetin avulla saavutti vielä suuremman yleisön. Tämän lisäksi yhtye sai soittoaikaa extreme metal- ja hardcore-radioasemilla. Toinen väline joka johti yhtyeen esille tuloon oli valtavirran metallimusiikin kasvanut huomio Relapse Recordsiin (muun muassa Mastodonin kasvaneen suosion myötä), kuten myös GWAR:n kanssa vuonna 2005 tehdyn koko Pohjois-Amerikan kiertueen myötä. Kuitenkin, Stop at Nothingia seuranneina aikoina kokoonpano hajaantui hieman, kun rumpali Erik Sayenga lähti yhtyeestä jo toisen kerran ja laulaja Vince Matthews muodosti yhtyeen nimeltä Criminal Element. Joka tapauksessa Dying Fetus palasi jälleen kerran, kun basisti Beasley otti laulajan tehtävät ja uusi rumpali Duane Timlin liittyi yhtyeeseen vuonna 2006.

Viimeisin albumi War of Attrition julkaistiin maaliskuussa 2007 yhtyeen alkuperäisen kannattajakunnan ottaessa levyn lämpimästi vastaan ja pitäen sitä paluuna ruotuun. Joka tapauksessa War of Attrition on yhtyeen kenties poliittisesti kantaa ottavin julkaisu tähän mennessä. Dying Fetus teki ensimmäisen musiikkivideonsa War of Attritionin kappaleesta Homicidal Retribution ja se on saanut kohtuullisen julkisuuden YouTubessa, joka on myös eräs väline heidän musiikkinsa levittämisessä.^[2][3]

Dying Fetus esiintyi Suomessa kesällä 2008 Tuska-festivaalilla Helsingissä.

• John Gallagher – kitara, laulu
• Sean Beasley – basso, laulu
• Trey Williams – rummut

• Nick Speleos – kitara, laulu
• "Sparky" Voyles – kitara
• Rob Belton – kitara
• Brian Latta – rummut
• Kevin Talley – rummut
• Eric Seyanga – rummut
• Duane Timlin – rummut
• Jason Netherton – basso, laulu
• Vince Matthews – laulu
• Mike Kimball – kitara, laulu

• Purification Through Violence (1996, Pulverizer Records)
• Killing on Adrenaline (1998, Malevolent Records)
• Destroy the Opposition (2000, Relapse Records)
• Stop at Nothing (2003, Relapse Records)
• War of Attrition (2007, Relapse Records)
• Descend into Depravity (2009, Relapse Records)
• Reign Supreme (2012, Relapse Records)
• Wrong One To Fuck With (2017, Relapse Records)
• Make Them Beg for Death (2023, Relapse Records)

• Infatuation with Malevolence (1995, Wild Rags)

• Grotesque Impalement (2000, Blunt Force)
• History Repeats... (2011, Relapse Records)

• Bathe in Entrails (1993)
• Infatuation with Malevolence (1994)

• Dying Fetus