Nothing Special   »   [go: up one dir, main page]

Crusader (panssarivaunu)

Cruiser Tank Mk.VI Crusader (A15) oli yksi brittien oman mittapuun mukaan nopeista, niin sanotuista cruiser-tankeista toisen maailmansodan aikana. Etenkin Pohjois-Afrikan sotaretken aikana se oli tärkein brittitankki. Vaunua valmistettiin yli 5300 kappaletta ja malli lieneekin yleisin toisessa maailmansodassa käytetty brittitankki.

Mk VI Cruiser tank Crusader I
Crusader
Crusader
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Iso-Britannia
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 5,99 m
– pelkkä runko 5,99 m
Leveys 2,64 m
Korkeus 2,23 m
Taistelupaino 20 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 43 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 160 km tiellä
Pääase 40 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 2 x 7,92 mm besa-konekivääriä
Panssarointi 40-7 mm
Moottori Nuffield Liberty V-12 (bensiini)
– hevosvoimat 340 hv
– kilowattia 254 kW
Miehistö 4-5

Cruiser-konsepti (risteilijä) oli brittiläisten maailmansotien välillä kehittämä panssarivaunuluokka. Kuten vastaavat laivat, risteilijäpanssarivaunut olivat nopeita ja ne oli suunniteltu toimimaan itsenäisesti panssariyhtymissä. Ne tunnettiin myös ratsuväkitankkeina, sillä niitä käytettiin enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin ennen käytettiin ratsuväkeä. Jalkaväen tueksi kehitettiin taas raskaita ja hitaita niin sanottuja jalkaväkivaunuja (Infantry Tank). Kun vihollisen rintamaan oli saatu läpimurto, risteilijävaunujen oli tarkoitus edetä nopeasti vihollisen selustaan ja hyökätä huoltolinjoja ja viestiliikennettä vastaan. Nopeudella oli siten pääasiallinen paino ja panssarointi oli vastaavasti kevyt.

Vuonna 1939 Nuffield Mechanization and Aero tarjoutui valmistamaan vielä suunnitteluasteella olevan A13 Mk III Cruiser Mk V Covenanter -vaunun. Nuffield kuitenkin piti omaa versiotaan parempana ja sille annettiin nimi Cruiser Tank VI Crusader ja pääesikunnan nimitys A15. Crusaderia pidetään usein Covenanterin seuraajana, vaikka se tosiasiassa oli rinnakkainen malli.

Crusader oli suunniteltu ennen sotaa nopeaksi vaunuksi, mutta käytännössä se 43 km/h:n huippunopeudellaan oli vain hieman saksalaisten päätyyppiä Panzerkampfwagen IV:tä nopeampi. Kaiken lisäksi se oli Mk. II -malliin asti aseistettu heikolla 40 mm Q.F. 2-pounder -tykillä, kevyesti panssaroitu ja kärsi mekaanisista ongelmista. Tykille ei saatu toimitettua ikinä sirpalekranaattia. Vuoden 1942 aikana tuotantoon tulleessa ja toiseen El Alamein taisteluun ehtineessä Crusader Mk. III -mallissa oli kuitenkin jo merkittävästi tehokkaampi 57 mm Q.F. 6-pounder -kanuuna.

Crusaderit osallistuivat ensi kertaa operaatio Battleaxeen ja olivat tärkeässä asemassa vielä operaatio Crusaderissa, joka nimettiin vaunun mukaan. Saksalaiset ja italialaiset joukot kehittivät kuitenkin tehokkaan menetelmän Crusaderin voittamiseksi: joukot vetäytyivät panssarintorjuntatykkien taakse ja hyökkääjä tuhottiin tykistöllä. Ilman sirpalekranaattia ja konekiväärien kantomatkan ulkopuolella Crusader ei voinut mitään tykeille.

Tunisia, 1943

Pohjois-Afrikan kampanjan päätyttyä ja parempien vaunujen, kuten M4 Shermanin ja Cromwellin käyttöönoton jälkeen Crusaderit jäivät toisisijaisiin käyttötarkoituksiin, kuten ilmatorjuntavaunuiksi tai tykinvetäjiksi. Näissä tehtävissä vaunuja käytettiin sodan loppuun.

Lähteet

muokkaa
  • Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 47. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9