Claude Jade
Claude Jade, oik. Claude Marcelle Jorré (8. lokakuuta 1948 Dijon, Ranska – 1. joulukuuta 2006 Boulogne-Billancourt, Ranska) oli ranskalainen näyttelijä, joka esiintyi kolmessa François Truffaut’n elokuvassa Christine Darbonina. Hän näytteli uransa aikana sekä elokuvissa että televisiossa ja teatterissa. Koulutuksensa hän oli saanut nimenomaan näyttämötaiteeseen.
| Claude Jade | |
|---|---|
 Claude Jade vuonna 1994. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1948 Dijon, Ranska |
| Kuollut | 1. joulukuuta 2006 (58 vuotta) Boulogne-Billancourt, Ranska |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Bernard Coste |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1967–2006 |
| Merkittävät roolit | Christine Darbon elokuvissa Varastettuja suudelmia, Nuori pari ja Rakkaus karkuteillä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Nuoruus ja opiskelu
muokkaaClaude Jade syntyi vuonna 1948 Dijonissa. Hänen vanhempansa olivat yliopistoprofessoreita. Jade opiskeli ensin kolme vuotta Dijonin näyttämötaiteen konservatoriossa ja muutti vuonna 1967 Pariisiin, missä hän opiskeli Jean-Laurent Cochet’n ja Mary Marquet’n alaisuudessa.[1]
Ura
muokkaaJade esiintyi Luigi Pirandellon näytelmässä Enrico IV, kun elokuvaohjaaja François Truffaut löysi tämän.[2] Truffaut valitsi Jaden vuoden 1968 elokuvaansa Varastettuja suudelmia Jean-Pierre Léaud’n vastanäyttelijäksi.[3] Sen jälkeen Jade sai roolin Alfred Hitchcockin elokuvasta Topaz, johon Truffaut oli tätä Hitchcockille kirjeessään suositellut.[1]
Jade palasi 1970-luvulla Truffaut’n Antoine Doinel -elokuvien sarjaan ja Christine Darbonin hahmoon. Nuori pari sai ensi-iltansa vuonna 1970 ja Rakkaus karkuteillä vuonna 1979. Siitä lähtien Claude Jade soitti amerikkalaisissa, belgialaisissa, italialaisissa, saksalaisissa, japanilaisissa ja myöhemmin Neuvostoliiton elokuvissa. Ranskassa hänen parhaat menestyksensä ovat Manette elokuvassa "Mon oncle Benjamin", Eléonore "Le beateau sur l'herbe", Laura "Les feux de la chandeleur" ja Dominique "Le Pion". Hän pelasi myös paljon televisiossa. Niistä merkittävin oli sarjassa L’Île aux trente cercueils. Hän näytteli myös Lyonissa Jean Meyerin teatteriseurueessa ja esiintyi muun muassa Jean Giraudoux’n, Henry de Montherlantin, James Joycen ja Jean Racinen näytelmissä.[1]
Jade muutti vuonna 1980 Neuvostoliittoon diplomaattimiehensä Bernard Costen kanssa ja jatkoi uraansa Moskovassa. Hän näytteli bolševikki Inessa Armandia Sergei Jutkevitšin elokuvassa Lenin Pariisissa (1980) ja kansainvälisesti tuotetussa vakoiluelokuvassa Teheran 43 (1981). Pääosa Jaden 1980-luvun rooleista oli televisiossa. Palattuaan Ranskaan Jade näytteli edelleen useissa televisiosarjoissa ja yksittäisissä elokuvissa, kuten Jean-Pierre Mockyn elokuvassa Bonsoir (1994).[1]
Jadesta tuli vuonna 1998 Ranskan Kunnialegioonan ritari. Hänen omaelämäkertansa Baisers envolés julkaistiin vuonna 2004. Jaden viimeiseksi rooliksi jäi Jacques Rampalin Célimène et le Cardinal, jota esitettiin Pariisissa ja teatterifestivaaleilla.[1]
Jade kuoli joulukuussa 2006 etäpesäkkeitä lähettäneeseen silmasyöpään.[3] Hän oli jo aiemmin menettänyt silmänsä syövän takia ja käytti muovista tekosilmää Célimène et le Cardinal -näytelmässä.[1]
Elokuvia
muokkaa- Varastettuja suudelmia (François Truffaut, 1968)
- Monte Criston kuolemanralli (André Hunebelle, 1968)
- Topaz (Alfred Hitchcock, 1969)
- Huoleton Benjamin (Édouard Molinaro, 1969)
- Nuoripari (François Truffaut, 1970)
- Vene ruoholla (Gérard Brach, 1970)
- Les feux de la chandeleur (Serge Korber, 1972)
- Home sweet Home (Benoît Lamy), 1973)
- Prêtres interdits (Denys de La Patellière, 1973)
- Le malin plaisir (Bernard Toublanc-Michel, 1975)
- Le choix (Jacques Faber, 1976)
- Kita no misaki (Kei Kumai, 1976)
- Una spirale di nebbia (Eriprando Visconti, 1977)
- Fouc comme François (Gérard Chouchan, 1977)
- Le Pion (Christian Gion, 1978)
- Rakkaus karkuteillä (François Truffaut, 1979)
- Neljä naista ristillä (Marcel Cravenne), 1979)
- Eliminaattori (Alexandr Alov, 1980)
- Lenin Pariisissa (Sergei Jutkevitš, 1981)
- Lise et Laura (Henri Helman, 1982)
- Une petiite fille dans les tournesols (Bernard Férié, 1984)
- L'homme qui n'était pas là (René Féret, 1987)
- Tableau d'honneur (Charles Némès, 1992)
- Bonsoir (Jean-Pierre Mocky, 1994)
- Le radeau de la Méduse (Iradj Azimi), 1998
- A San Remo (Julien Donada), 2004
- Pariisin poliisit (2005) (televisio)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Bergan, Ronald: Claude Jade The Guardian. 4.12.2006. Guardian News & Media Limited. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Claude Jade Encyclopædia Britannica. 4.10.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Claude Jade, 58, Actress in Truffaut Films, Dies NYTimes.com. 7.12.2006. The New York Times Company. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Nuoripari: Claude Jade, Jean-Pierre Léaud
- Claude Jade Elonetissä.