Ban Ki-moon

Ban Ki-moon päätti lähteä diplomaatinuralle jo 1962 voitettuaan lukion englannin kielitaidon kilpailusta matkan Washington D. C.:hen John F. Kennedyä tapaamaan.^[1][2] Hän valmistui 1970 kandidaatiksi Soulin valtionyliopistosta pääaineenaan kansainväliset suhteet. Maisteriksi hän opiskeli vasta 1985 Harvardin yliopistosta aineenaan julkishallinto.

Ulkoministeriön palvelukseen astunut nuori diplomaatti Ban pääsi ensimmäiseen ulkomaantehtäväänsä 1972 New Delhiin. Myöhemmin hänen työnsä alkoi liittyä lähemmin Yhdistyneisiin kansakuntiin: Etelä-Korean, joka liittyi YK:hon vasta 1991, ollessa vielä YK:n tarkkailijajäsen hän oli maansa delegaation sihteerinä ja 1980 eteenpäin toimi erään YK:n jaoston johtajana Soulissa. 1987–1990 sekä uudelleen 1992 hänen asemapaikkanaan oli puolestaan Korean suurlähetystö Washingtonissa. Näiden välillä hän johti Korean tasavallan Amerikan-politiikkaa. Vuodesta 1995 Ban oli apulaisministerin asemassa ja seuraavana vuonna hänestä tuli presidentti Kim Young-samin ulkopoliittinen sihteeri. Hänellä oli 1996 merkittävä osa Euroopan ja Aasian maiden välisen huippukokouksen ASEMin perustamisessa.

Siihen asti korkeimmassa diplomaatinasemassaan Ban Ki-moon oli Korean tasavallan Itävallan suurlähettiläänä toukokuusta 1998, kunnes hänestä tuli varaulkoministeri tammikuussa 2000. Hän palasi taas YK:hon ja oli kansliapäällikkönä keskeisessä asemassa Korean tasavallan johtaessa YK:n yleiskokousta syksystä 2001 syksyyn 2002. Tapahtumarikkaan, mutta Korean kannalta hyvin menneen puheenjohtajuusvuoden jälkeen presidentti Roh Moo-hyun nimitti hänet ulkopoliittiseksi neuvonantajakseen helmikuussa 2003. Tammikuussa 2004 Ban korvasi Yoon Young-kwanin ulkoasiain- ja ulkomaankauppaministerinä.

Ban Ki-moonilla on vaimonsa Yoo Soon-taekin kanssa kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika. Pariskunta tapasi toisensa jo lukiovuosinaan. Uskonnoltaan hän on kristitty kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan.^[3] Diplomaattina Ban osaa äidinkielensä korean lisäksi täydellisesti englantia ja ranskaa, lisäksi hän osaa japania ja melko hyvin saksaa. Tärkeimpänä ulkopoliittisena tavoitteenaan hän pitää Koreoiden välisen jatkuvan kriisin ratkaisemista ja Pohjois-Korean taholta koituvan uhan vähentämistä. Ulkoministerinä hän oli johtavassa asemassa Pohjois-Korean ydinasekiistan ratkaisemiseen pyrkineissä neuvotteluissa.

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Kofi Annanin toisen virkakauden lähestyessä loppuaan alkoi kampanjointi hänen seuraajastaan. Ban Ki-moon ilmoitti helmikuussa 2006 pyrkivänsä uudeksi pääsihteeriksi ollen näin ensimmäinen korealainen ehdokas tehtävään. Etelä-Korea aloitti voimakkaan kampanjoinnin Banin ehdokkuuden puolesta. Häntä auttoi paitsi kiistaton pätevyys myös se, että monien mielestä oli taas aasialaisen pääsihteerin vuoro. Kaikkiaan pääsihteeriehdokkaita oli seitsemän.

Ban sai laajaa kannatusta ympäri maailmaa ja nousi pian kärkiehdokkaaksi. Hän voitti kaikki neljä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston keskenään järjestämää koeäänestystä 24. heinäkuuta, 14. syyskuuta, 28. syyskuuta ja 2. lokakuuta saaden eniten puoltoääniä. Mikä vielä tärkeämpää, kaikki turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata kannattivat häntä. Viimeisen koeäänestyksen jälkeen tulos oli selvä ja muut ehdokkaat vetivät pois ehdokkuutensa. 9. lokakuuta 2006 turvallisuusneuvosto ehdotti Bania uudeksi pääsihteeriksi.^[4] Muodollisesti Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous valitsi hänet tehtävään 13. lokakuuta, mutta käytännössä Banin valinta oli varma jo turvallisuusneuvoston suositeltua häntä.^[5] Uusi pääsihteeri seurasi tehtävässä Kofi Annania 1. tammikuuta 2007 lähtien. Hänen seuraajakseen nousi 1. tammikuuta 2017 portugalilainen António Guterres.

Ban Ki-moon avasi ministeritason neuvottelut Balin ilmastokokouksessa Indonesiassa 12. joulukuuta 2007. Ban kehotti paikalle saapuneita yli 120 maan ympäristöministereitä pikaisiin toimiin ilmastonmuutosta vastaan. Banin mukaan Balin kokouksen täytyy sopia sellaisista neuvotteluista, jotka johtavat laajaan sopimukseen ilmastonmuutoksen vastaisista toimista vuoteen 2009 mennessä.^[6]

Toukokuussa 2009 Ban Ki-moon teki virallisen vierailun Sri Lankaan tavaten sisällissodan voittaneen hallituksen edustajia ja presidentti Mahinda Rajapaksan vain muutamia päiviä tamilitiikereiden antautumisen jälkeen. Pääsihteeri tutustui pakolaisleireihin ja kehotti hallitusta sallimaan humanitaarisen avun pääsyn maahan.^[7]

Heinäkuussa 2009 Ban Ki-moon tapasi Myanmarin sotilasjuntan johtajan kenraali Than Shwen maan uudessa pääkaupungissa Naypyidawissa. Vierailun kuluessa pääsihteeri pyysi tavata vangitun demokratia-aktivistin Aung San Suu Kyin tämän oikeudenkäynnin edellä, mutta pyyntö evättiin. Vierailu ihmisoikeusrikkomuksista syytetyn sotilashallituksen luona aiheutti kritiikkiä tiedotusvälineissä ja Yhdistyneissä kansakunnissa. Ban ki-moon saattoi tahtomattaan antaa väärän signaalin ja edistää sotilashallituksen imagokampanjaa.^[8]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ban Ki-moon Wikimedia Commonsissa

 

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Ban Ki-moon vieraili Suomessa

• Korea.net: ministeri Ban Ki-moon (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Ban Ki-moon: elämäkerta – Korean ulkoministeriön sivuilla
• Tagesschaun henkilökuva Banista
• BBC:n henkilökuva Banista (englanniksi)