Avaruusturismi

 

Yleisimmin käytetyn määritelmän mukaan avaruusturisti on henkilö, joka maksaa matkan omista rahoistaan ja osallistuu avaruuslennolle, joka ylittää 100 kilometrin^lähde? korkeuden. Tämän määritelmän mukaan Dennis Tito oli ensimmäinen avaruusturisti.

Erään määritelmän mukaan avaruusturisti on henkilö, joka ei ole vakituisesti astronautin tai kosmonautin ammatissa, vaan syyt lennolla olemiseen ovat esimerkiksi poliittisia. Muun muassa opettaja Christa McAuliffen ja John Glennin poliittisen uran aikaista sukkulalentoa on toisinaan sanottu turistilennoiksi, mutta ne olivat enemmänkin koulutuksen promootiota ja Glennin kohdalla kyse oli myös NASAn kunnianosoituksesta ensimmäistä yhdysvaltalaista maan kiertänyttä ihmistä kohtaan. Niin ikään esimerkiksi Mir-avaruusasemalle kaupallisella sopimuksella lennätettyjä ihmisiä on sanottu turisteiksi. Mikäli kriteerinä käytetään omista rahoista maksamista, nämä lennot eivät ole avaruusturismia, koska lennon rahoittaneet tahot ovat esimerkiksi kaupallisia yrityksiä.

Avaruusjärjestöt käyttävät termiä "avaruuslennolle osallistuja" (engl. spaceflight participant), joka kattaa sekä turistit että muut ei-ammattimaiset henkilöt avaruuslennoilla (esimerkiksi Christa McAuliffe). Space Adventures, yhtiö joka hoiti ensimmäisten avaruusturistien matkajärjestelyt, käyttää puolestaan termiä "private explorer" ja esittää, että avaruusturisti ei ole oikea termi kuvaamaan matkojen luonnetta.

Etenkin media on kuitenkin ottanut käsitteen avaruusturisti yleiseen käyttöön ja myös ammattiastronautit käyttävät termiä kuvaamaan Space Adventuresin asiakkaita.

Yksi avaruusturismin osa-alue on avaruusaiheinen turismi, esimerkiksi avaruuskeskuksiin tehtävät tutustumismatkat, "vomit comet" -lennot painovoiman puutetta simuloivalla lentokoneella sekä "edge of space" -lennot korkealle ilmakehään lentävällä lentokoneella. Näille matkoille osallistujia ei kuitenkaan yleensä kutsuta avaruusturisteiksi.

Ensimmäiset haaveet "kuumatkailijoista" syntyivät 1800-luvun lopulla Jules Vernen Maasta Kuuhun -romaanin ja Konstantin Tsiolkovskin tieteellisten julkaisujen kautta. 1950-luvulla science fiction -kirjallisuuden parissa avaruusmatkat olivat varsin suosittuja tarinoita.

Jo kolme vuotta ennen ensimmäisen satelliitin laukaisua eli vuonna 1954 brittiläinen matkatoimisto Thomas Cook perusti Kuurekisterin, jonne kaupallisista kuumatkoista kiinnostuneet saivat ilmoittautua. Yhtiö lupasi toimittaa jonotuslistalle rekisteröidyille matkaliput mahdollisimman varhaisena päivämääränä.^[2] Ensimmäinen avaruuslentäjä Juri Gagarin vieraili Suomessa heinäkuussa 1961. Hän kertoi yleisölle avaruuden valloittamisesta ja tulevaisuuden avaruusmatkailusta Helsingin Messuhallissa. Gagarin lupasi, että: "Silloin, kun aloitetaan turistimatkat avaruuteen, tehdään kaikki, jotta myös suomalaisia olisi näillä avaruusmatkoilla mukana." ^[3]

Dennis Titosta tuli 28. huhtikuuta 2001 maailman ensimmäinen avaruusturisti. Hän matkusti Kansainväliselle avaruusasemalle Sojuz TM-32 -lennon mukana Baikonurista Kazakstanista ja palasi takaisin 6. toukokuuta kello 9.41 Moskovan aikaa Sojuz TM-31 -kapselissa. Tito maksoi avaruuslennostaan 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.^[4][5][6] Yhdysvaltojen avaruusviranomaiset vastustivat matkaa ja NASAn johtaja Daniel Goldin kritisoi asiaa kitkerästi maan kongressille, mikä aiheutti sanasotaa Titon ja NASAn välillä tiedotusvälineissä.^[7]

Kesällä 2010 Boeing mainosti uutta NASA-projektiaan kuvaillen sen kehittyvän avaruusturistien kulkuvälineeksi kaupalliselle avaruusasemalle 2020-luvun alussa. ^[8]. Projekti on kuitenkin vasta esisuunnitteluvaiheessa. Vastaavia lupauksia esiintyi Apollo-ohjelman lopulla 1960-luvun lopussa.

Vuonna 2008 venäläisten veloittama hinta matkasta avaruusasemalle oli noin 35 miljoonaa dollaria.^[9] Helmikuussa 2010 Richard Bransonin Virgin Galactic -yhtiö markkinoi vuonna 2011 aloitettavia yleisölle suunnattuja, 110 kilometrin korkeuteen yltäviä, lyhytkestoisia avaruusmatkoja 200 000 dollarin hintaan.^[10] Lipun hinta nostettiin 250 000 dollariin vuonna 2013.^[11]

Sir Richard Bransonin Virgin Galactic -yhtiö valmistelee yleisölle myytäviä avaruussukkulamatkoja SpaceShipTwo-sukkulalla. Emoalus nostaa sukkulan ensin 15 kilometrin korkeuteen, jossa sukkula irtautuu emoaluksesta, käynnistää moottorit ja nousee suunnitelmien mukaan 90 sekunnin aikana 110 kilometrin korkeuteen. Helmikuussa 2010 matkan hinta oli 200 000 dollaria, josta takuusumma 20 000 dollaria piti maksaa matkan varauksen yhteydessä. Kaksi suomalaista oli varannut paikan vuosille 2011 ja 2012 suunnitelluilta avaruuslennoilta. Kahdesta matkan varanneesta suomalaisesta ensimmäisenä julkisuuteen tuli iisalmelaissyntyinen Vesa Heilala, jonka avaruusmatka oli suunnitelmissa vuonna 2012. Toinen matkan varannut suomalainen ei tullut julkisuuteen, mutta aikoi matkata avaruuteen ennen Heilalaa.^[10][12] Syyskuussa 2010 Branson ilmoitti turistilentojen alkavan 18 kuukauden sisällä eli keväällä 2012. ^[13]

 

 

Ensimmäiset avaruusturistit lensivät Sojuz-avaruusaluksilla kansainväliselle ISS-avaruusasemalle. Kun NASAn sukkulalennot ISS-asemalle loppuivat vuonna 2011, turistien paikat katosivat. Maaliskuussa 2010 venäläiset ilmoittivat, että miehitettyjen Sojuz-kapseleiden tuotantoa lisätään ja tämän ennustettiin luovan avaruusturisteille paremmat olosuhteet kuin koskaan ennen.^[14][15] Venäjän avaruusjärjestö ilmoitti syksyllä 2000, että se aikoo myydä kaksi vuonna 2013 toteuttavaa avaruusturistin lentoa.^[16] Vuoden 2007 lopussa Venäjä kuitenkin ilmoitti lopettavansa avaruusturismilennot vuoden 2009 aikana. Tämä johtui kansainvälisen avaruusaseman miehistön kasvattamisesta kuuteen henkilöön, jolloin avaruusturisteja ei enää mahtunut asemalle.^[17]

Venäläinen Orbital Technologies -yhtiö ilmoitti syyskuun lopussa 2010, että se aikoo muutamassa vuodessa toteuttaa avaruushotellin.^[18] Yhtiön mukaan se on solminut yhteistyösopimuksia Venäjän avaruusjärjestön ja Energija-yhtiön kanssa. Vastaavia kaavailuja on esitetty muun muassa Yhdysvalloissa ja Japanissa ainakin 1970-luvun alusta lähtien, mutta yksikään hanke ei ole edennyt uutiskynnyksen ylitystä pidemmälle. Lokakuun puolivälissä 2010 Orbital Tehcnologies -yhtiön pääjohtaja Sergei Kostenko kertoi, että usean sadan miljoonan dollarin (julkisella sektorilla vastaava on usean kymmenen tuhannen miljoonan dollarin hanke) hankkeeseen on löytynyt yhdysvaltalaisia ja venäläisiä rahoittajia. ^[19] Kyseessä voi olla saman tiedotustilaisuuden useampikertainen uutisointi, joillainen "hype" on aina liittynyt tällaisiin aikeisiin.

Marraskuussa 2010 ranskalais-hollantilainen KLM-lentoyhtiö ilmoitti alkavansa myydä aiotusti vuonna 2014 alkavia Space Experience Curacao -yhtiön mainostamia ballistisia avaruuslentoja avaruusturisteille.^[20]

Tammikuussa 2011 yhdysvaltalainen Space Adventures ilmoitti solmineensa Venäjän avaruusjärjestön ja venäläisen Energija-yhtiön kanssa sopimuksen koskien kolmea avaruusturistipaikkaa vuoden 2013 alusta eteenpäin Sojuz-lennoilla ISS-avaruusasemalle. Matkat olisivat kymmenpäiväisiä.^[21]

Helmikuussa 2011 Abu Dhabissa järjestetty Global Space and Satellite Forum -avaruuskonferenssi loi julkisuuteen mielikuvaa avaruusturismista 7,5 miljardin dollarin liiketoimintana vuonna 2030 arvaten 250000–300000 avaruusmatkustajaa per vuosi ja 25000 dollarin lentolipun hintaa.^[22] Lipun hinnan arvataan putoavan keskiluokan sietokyvylle sopivaksi (nykyään hinta on 30 miljoonaa dollaria per lento, mutta todellisena venäläisten toteuttamana avaruuslentona ISS-avaruusasemalle eikä ballistisena pyräyksenä, joita ei ole vielä kaupallisesti toteutettu yhtäkään). Lentojen määrää verrataan muuhun turismiin. Näissä puitteissa muun muassa 2,5-vuotias Xtraordinary Adventures -yhtiö esitteli avaruuslentomyyntiään, jossa kohderyhmäksi oli valittu 1000 äkkirikastunutta, joita aiottiin lennättää vuonna 1999 perustetun XCOR Aerospace Corporation -yhtiön Lynx-aluksella, joka oli suunnitteluvaiheessa. ^[23]

Elokuussa 2011 venäläisen Energija-yhtiön johtaja kertoi, että yhtiö aikoo toteuttaa Kuun ympärilentoja avaruusturisteille 150 miljoonan dollarin hintaan Sojuz-avaruusaluksella. Kaksi lippua oli yhdysvaltalaisen Space Adventures -yhtiön mukaan jo myyty.^[24] Todennäköisemmin kaksi lippua oli varattu paljon pienemmällä rahasummalla, koska ensimmäinen miehitetty Kuu-lento maksaa Energijallekin vähintään satoja miljoonia tai miljardeja dollareita ja useita vuosia toteuttaa.

13. joulukuuta 2018 Virgin Galacticin VSS Unity -alus saavutti 82,7 kilometrin korkeuden.^[25]

Jokainen avaruusturisti on matkannut Kansainväliselle avaruusasemalle Sojuz-avaruusaluksella.

1. Dennis Tito on yhdysvaltalainen monimiljonääri ja ensimmäinen avaruusturisti
2. Mark Shuttleworth, eteläafrikkalainen liikemies, ensimmäinen afrikkalainen avaruusturisti
3. Gregory Olsen, yhdysvaltalainen liikemies ja professori, kolmas avaruusturisti
4. Anousheh Ansari, yhdysvaltalainen sähköinsinööri, ensimmäinen naispuolinen avaruusturisti
5. Charles Simonyi, yhdysvaltalainen Microsoftin ohjelmistosuunnittelija
6. Richard Garriott, yhdysvaltalainen pelisuunnittelija
7. Guy Laliberté, kanadalainen Cirque du Soleilin perustaja^[26]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avaruusturismi Wikimedia Commonsissa

• Derek Webber: Space tourism: Its history, future and importance (kuvaileva abstrakti) Acta Astronautica, 92 (2):138-143; published in special issue of Acta Astronautica, based on 2nd IAA Symposium on Private Human Access to Space. Edited by Christophe Bonnal, Tanja Masson-Zwaan. Dec. 2013. International Academy of Astronautics via Elsevier Ltd. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
• Lentokentälle lupa avaruusturismiin
• Avaruushotelli Galactic Suite aikoo avata 2012
• Vuonna 2010 Space Adventures alkoi markkinoida Armadillo Aerospacen tulevia avaruuslentoja
• TakeMeToSpace.com-yritys alkoi v. 2010 lopulla myydä turistilentoja (Arkistoitu – Internet Archive)