Art Blakey
Arthur ”Art” Blakey (11. lokakuuta 1919 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat – 16. lokakuuta 1990 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jazzrumpali ja orkesterinjohtaja. Hän aloitti musiikkiopinnot pianonsoitolla, ja murrosikäisenä soitti jo kokopäivätoimisesti johtaen omaa yhtyettään. Pian tämän jälkeen hän siirtyi rumpujen pariin, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Hänen ensimmäiset esikuvansa olivat swing-aikakauden suuria rumpaleita, kuten Chick Webb ja Sid Catlett. Vuosina 1943–1944 hän sai rumpalin pestin Fletcher Hendersonin erinomaisessa orkesterissa, mutta sitäkin tärkeämmäksi tuli Billy Eckstinen orkesterin parissa työskentely vuosina 1944–1947. Kyseisenä aikana hän tutustui sellaisiin muusikoihin kuten Miles Davis, Dexter Gordon, Thelonious Monk, Wardell Gray, Charlie Parker, Dizzy Gillespie ja Fats Navarro.[1]
| Art Blakey | |
|---|---|
 Blakey esiintymässä Haagissa Alankomaissa 30. maaliskuuta 1963. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1919 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1990 (71 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, säveltäjä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Abdullah Buhaina |
| Aktiivisena | 1945–1990 |
| Tyylilajit | jazz, hard bop, bebop |
| Soittimet | rummut, piano |
| Yhtyeet | Jazz Messengers |
| Levy-yhtiöt | Blue Note, Columbia |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
1940-luvun lopulla Blakey teki pitkän, yli vuoden pituisen matkan Afrikkaan, tutustuen afrikkalaisiin juuriinsa, ja sieltä hän löysi islamilaisen kulttuurin, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Palattuaan matkaltaan hän lyöttäytyi yhteen Clifford Brownin (trumpetti) sekä Horace Silverin (piano) kanssa ja he perustivat The Jazz Messengers -yhtyeen.
Vuonna 1955 Blakeyn ja Silverin mukaan liittyivät trumpetisti Kenny Dorham, saksoofonisti Hank Mobley ja kontrabasisti Doug Watkins. Seuraavana vuonna Silver lähti yhtyeestä perustaakseen oman kokoonpanonsa. Tämän jälkeen aina Blakeyn kuolemaan asti The Jazz Messengers oli ehkä kaikista suurin hard bop -tyylisuuntaa edustaneista yhtyeistä. Yhtyeen tavaramerkiksi tuli svengaava aggressiivinen bebop-tyylin pohjautuva, bluessävytteinen jazz. Myös gospelmusiikista saatiin vaikutteita. Art Blakeyn jazzin lähettiläät olivat monille lahjakkaille, nuorille jazzmuusikoille erityisen hyvä ja antoisa koulu.
Art Blakeyn merkitys jazzmusiikkiin on ollut moniulotteista. Hän on ottanut yhtyeensä siipien suojaan sellaisia (aikoinaan tuntemattomia nuoria) kuten Clifford Brown, Lou Donaldson, Donald Byrd, Johnny Griffin, Benny Golson, Lee Morgan, Wayne Shorter, Freddie Hubbard, Chuck Mangione, Woody Shaw, Cedar Walton, Jackie McLean, Wynton Marsalis sekä Randy ja Mike Brecker.
Lukemattomat muusikot ovat saaneet Blakeysta vaikutteita ja hänen merkityksensä jazzin historiassa on paljon suurempi kuin hänen rumpalintaitojensa antama vaikutus. Vaikka Blakeyn hi-hatin käyttö olikin aikoinaan uraauurtavaa (voimakas 2 ja 4 iskun kohdilla sulkeutuva), myös aggressiivinen virvelin ja svengaavan symbaalin käyttäminen teki hänestä yhden parhaista rumpaleista. Vahvasta, perkussiivisesta lähestymistavasta huolimatta Blakey oli hyvä kuuntelemaan kanssamuusikoitaan ja tukemaan yhtyeen yhteisiä pyrkimyksiä antaen kaikille tilaa musiikin luomiseen ja improvisoimiseen.
Lainauksia
muokkaa- ”To pass through life and miss this music is to miss out on one of the best things about living.”
- ”When people come in to relax and enjoy themselves after a hard day’s work, it’s my job to make them happy - to wash away the dust of everyday life.”
- ”That’s what jazz music is all about. We started the Messengers because somebody had to mind the store for jazz. No America - no Jazz. It is the only culture that America has brought forth.”
Lähteet
muokkaa- ↑ Kelsey, Chris: Art Blakey Biography AllMusic. Viitattu 11.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Art Blakey Wikimedia Commonsissa
- Art Blakeyn viralliset kotisivut (englanniksi)