Arseni Jatsenjuk
Arseni Petrovytš Jatsenjuk (ukr. Арсеній Петрович Яценюк, s. 22. toukokuuta 1974 Tšernivtsi)[1] on ukrainalainen poliitikko ja ekonomisti. Hän toimi Ukrainan pääministerinä maassa vuonna 2014 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen.
| Arseni Jatsenjuk | |
|---|---|
| Арсеній Петрович Яценюк | |
 |
|
| Ukrainan 15. pääministeri | |
| Presidentti |
Oleksandr Turtšynov Petro Porošenko |
| Varapääministeri |
Oleksandr Sytš Volodymyr Hroisman |
| Edeltäjä | Serhi Arbuzov |
| Seuraaja | Volodymyr Hroisman |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. toukokuuta 1974 Tšernivtsi, Ukrainan SNT |
| Puoliso | Terezija Viktorivna |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansanrintama |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| yatsenyuk.org.ua | |
Jatsenjuk on Ukrainan keskuspankin entinen johtaja, entinen talousministeri (27. syyskuuta 2005 – 4. elokuuta 2006) ja ulkoministeri (21. maaliskuuta 2007 – 4. joulukuuta 2007). Hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin syyskuun 2007 vaaleissa Meidän Ukrainamme-Kansan itsepuolustuksen listalta ja radan puhemieheksi 4. joulukuuta 2007 Tymošenkon blokin tuella. Verh’ovna Rada erotti Jatsenjukin 12. marraskuuta 2008 opposition Alueiden puolueen alulle panemassa äänestyksessä.
Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen aikaan Yhdysvaltain Victoria Nuland ja lähettiläs Geoffrey Pyatt suunnittelivat Jatsenjukista Ukrainan pääministeriä jo ennen Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämistä.[2]
27. helmikuuta 2014 Jatsenjuk nousi Ukrainan viidenneksitoista pääministeriksi. Jotkin tahot pitivät Ukrainan presidentin viransijaiseksi parlamentin puhemiehen paikalta nousseen Turtšynovin valtaanpääsyä Ukrainan perustuslain vastaisena, vaikka puhemies toimiikin lain mukaan tässä tehtävässä presidentin ollessa estyneenä. Tällöin Jatsenjukin helmikuista nimitystä pääministeriksi myös kyseenalaistettiin. Erityisesti Venäjä ei tuolloin tunnustanut Turtšynovin ja Jatsenjukin hallitusta, vaan yritti lietsoa epäluottamusta maan valtiojohtoa ja päätöksentekoa kohtaan, eikä se myöskään halunnut myöntää Venäjälle paenneen presidentti Janukovitsin erottamista virastaan. Länsivallat ja monet muutkin maat tunnustivat Turtšynovin Ukrainan presidentin virkaa tekevänä hallituksen edustajana sekä Jatsenjukin pääministerinä.lähde?
Jatsenjukin hallituksen tukena olivat hänen oman Batkivštšyna-puolueensa (Tymošenkon puolue) lisäksi UDAR (Vitali Klytškon puolue), Svoboda ja osa Alueiden puolueen entisiä parlamentaarikkoja Talouskehitys-ryhmässä ja Itsenäinen eurooppalainen Ukraina -parlamenttiryhmät.
Heinäkuussa 2014 Jatsenjuk jätti eronpyynnön pääministerin tehtävästä, kun kaksi puoluetta jättäytyi ulos enemmistön liittoutumasta Ukrainan parlamentissa.[3] Parlamentti kuitenkin hylkäsi hänen eronpyyntönsä selvällä enemmistöllä.[4]
26. lokakuuta 2014 järjestetyissä ylimääräissä parlamenttivaaleissa Jatsenjukin johtama Kansanrintama voitti yhteensä 82 parlamenttipaikkaa Ukrainan parlamenttiin. Puolueesta tuli tällöin 423-paikkaisen parlamentin toiseksi suurin. Itä-Ukrainan sodan takia 27 parlamenttipaikkaa jätettiin tässä vaiheessa täyttämättä alueilta, joissa äänestystä ei päästy järjestämään.
Huhtikuussa 2016 Jatsenjuk ilmoitti eroavasa pääministerin tehtävästä.[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Herszenhorn, David M.: Ukraine’s New Premier, the ‘Rabbit,’ Seems to Be in His Element nytimes.com. 12.3.2014. Viitattu 12.11.2017. (englanniksi)
- ↑ https://www.salon.com/2021/01/19/who-is-victoria-nuland-a-really-bad-idea-as-a-key-player-in-bidens-foreign-policy-team/
- ↑ Töyrylä, Katriina: Ukrainan pääministeri jätti eronpyynnön Yle Uutiset. 24.7.2014. Viitattu 24.7.2014.
- ↑ Ukrainan parlamentti hylkäsi pääministerin eronpyynnön Yle Uutiset. Viitattu 12.4.2016.
- ↑ Kerola, Päivi: Ukrainan pääministeri Jatsenjuk eroaa Yle Uutiset. 10.4.2016. Viitattu 10.4.2016.
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–2016 | Volodymyr Hroisman 2016–2019 | Oleksi Hontšaruk 2019–2020 | Denys Šmyhal 2020–
Anatoli Slenko | Hennadi Udovenko | Borys Tarasjuk | Anatoly Slenko | Kostiantyn Hryšenko | Borys Tarasjuk | virkaa tekevä Volodymyr Ohrysko | Arseni Jatsenjuk | Volodymyr Ohrysko | virkaa tekevä Volodymyr H’andohiy | Petro Porošenko | Kostjantyn Hrištšenko