Antti Lizelius

Tyrvään pitäjän Vehmaan kylässä 12. lokakuuta 1708 syntyi Villin taloon Simo Heikinpojan ja Kaisa Erkintyttären seitsemänneksi lapseksi Anders Simonpoika. Lapsuutta varjostivat isonvihan miehityskaudet. Opintielle ei talonpoikaisesta suvusta ennen Andersia ollut lähtenyt kuin hänen setänsä Karkun kappalainen Barthold Lizelius, jolta Anders omaksui sukunimensä. Vuonna 1725 opintiensä Turun katedraalikoulussa aloittaneen Andersin koulumenestys jatkui 1731 Turun akatemiassa. Lizeliuksen lahjakkuudesta kertoo se, että hän nautti useana vuonna akatemian stipendiä, joka oli tarkoitettu nimenomaan parhaille opiskelijoille.^[4]

Opiskeluaikanaan Lizelius loi tärkeitä suhteita aikansa vaikuttajiin. 1733–1736 hän toimi Huittisten kirkkoherran Nils Idmanin perheessä kotiopettajana. Lizelius promovoitiin maisteriksi 1735 eli samaan aikaan kuin kuuluisat aikalaisensa Kaarle Fredrik Mennander ja Andreas Kraftman. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hän pääsi myös Turun katedraalikoulun kollegan virkaan, missä hän toimi seuraavat kaksi vuotta.

Papiksi pääseminen ei ollut talonpoikaissyntyiselle helppoa ja etenkään ylempiin virkoihin. Lizeliuksen lahjakkuus ja virkavuodet opettajana katsottiin luultavasti eduksi, kun hän sai Pöytyän kirkkoherran viran.

Vuodesta 1739 Lizelius hoiti Pöytyän seurakuntaa virkaatekevänä ja 8. heinäkuuta 1741 alkaen vakinaisena kirkkoherrana. Hän ehti paimentaa laumaansa täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hän joutui hoitamaan virkaatekevänä Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin virkaa, mihin hänet nimitettiin vakinaiseksi 13. joulukuuta 1758. Hallintotyössään hän alkoi vuonna 1756 ensimmäisenä Suomessa laatia pitäjänkokousten pöytäkirjat suomeksi, ensin Pöytyällä ja sitten Mynämäellä.^[5]

Lizeliuksen ura eteni, ja hän muutti Pöytyältä Mynämäelle 1761, kun kuningas oli 19. huhtikuuta 1760 nimittänyt hänet Mynämäen kirkkoherraksi. Lizeliuksen siteet Pöytyään eivät kuitenkaan katkenneet, sillä hän vieraili vanhassa kotiseurakunnassaan useasti lääninrovastin ominaisuudessa pitämässä tarkastuksia.

Peruna tuli Suomeen 1730-luvulla saksalaisten peltiseppien mukana.^[6] Turun tuomiokapituli oli kehottanut perunan istuttamiseen ja Lizelius aloitti perunan viljelyn Pöytyällä vuonna 1751.^[1] Lizeliuksen kerrotaan pitäneen useamman tunnin perunasaarnoja kirkossa^[6][7] ja kirjoittaneen perunanviljelystä Suomenkielisissä Tieto-Sanomissa vuonna 1776.^[6]

Lizeliuksen kotipitäjän Tyrvään murteessa ei esiintynyt monissa muissa suomen murteissa esiintyvää loppuvokaalien katoa eikä lounaismurteille ominaista pitkien, muualla kuin ensitavussa sijaitsevien vokaalien lyhenemistä. Lizelius hylkäsi nämä piirteet teksteissään, mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. 1800-luvulla ne katosivat suomen kirjakielestä lähes kokonaan.^[8]

Turussa alkoi vuonna 1771 ilmestyä Suomen ensimmäinen sanomalehti, Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo. Lizelius sai ilmeisesti siitä herätteen suomenkielisen sanomalehden julkaisemiseen. Niinpä hän perusti vuonna 1775 Suomenkieliset Tieto-Sanomat -nimisen lehden, jonka ilmestyminen tosin jatkui vain seuraavaan vuoteen saakka. Se kuitenkin osoitti suomen kielen käyttömahdollisuudet tälläkin alalla.^[5]

Lizeliuksen toiminta liittyy aatteellisesti 1700-luvun valistusaatteeseen. Hän pyrki toiminnassaan edistämään taloutta ja valistamaan väestöä. Hän toimi tehokkaasti myös vaivaisolojen kohentamiseksi samalla kun huolehti myös seurakunnan asioista ja oman pappilansa esikuvallisesta toiminnasta.^[5]

• Laasonen, Pentti: ”Lizelius, Anders (1708–1795)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 270–272. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
• Poppius, Liisa (toim.): Litzelius, Lizelius, Litzell. (Erip.: Suomen sukututkimusseuran julkaisu. 16. Uusi sukukirja, 1.) Suomen sukututkimusseura, 1943. (suomeksi)

• Lizeliuksen suomenkielisiä tekstejä Vanhan kirjasuomen korpuksessa
• Lizelius, Anders hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)