Andreas II

Andreas vanhemmat olivat Unkarin kuningas Béla III ja tämän ensimmäinen puoliso Antiokian prinsessa Agnes, Anne de Châtillon. Béla III:n kuollessa valtaistuimelle nousi ensin Andreaksen vanhempi velipuoli László III, jonka kuoltua vuonna 1205 Andreaksesta tuli maan kuningas.^[1]

Andreaksen asema Unkarin kuninkaana oli heikko. Unkarissa paljon valtaa oli paikallisilla mahtimiehillä, joiden yksityisarmeijat kävivät sotia keskenään, ja ajoittain he myös liittoutuivat Unkarin kuningasta vastaan etuoikeuksiensa puolesta. Andreas pyrki ostamaan heidät puolelleen avokätisillä maalahjoituksilla. Maalahjoitukset tekivät itsenäisistä maanomistajista magnaattien vasalleja, ja Unkarin vanha linnaläänijärjestelmä romuttui. Kuninkaaseen suhtauduttiin vihamielisesti. Erityistä paheksuntaa herätti kuninkaan saksalaissyntyinen puoliso Gertrud ja hänen Unkariin mukanaan tuomansa saksalaiset ritarit.^[2] Vuonna 1213^[1] joukko salaliittolaisia murhasi kuningatar Gertrudin ja hänen seurueensa Pilisin metsässä kuninkaan ollessa sotaretkellä. Kuningas saattoi heikon asemansa takia rangaista vain salajuonen johtajaa.^[2]

Maalahjoitusten lisäksi tyytymättömyyttä herätti kruunun tuhlailu. Andreas oli mieltynyt Länsi-Euroopasta Unkariin saapuneeseen loisteliaaseen elämäntyyliin. Lisäksi vuonna 1217 Andreas lähti paavin innoittamana ristiretkelle Pyhään maahan.^[2] Mukanaan kuninkaalla oli 15 000:n miehen armeija.^[1] Ristiretkensä aikana Andreas sai Jerusalemin kuninkaan arvonimen,^[2] mutta ristiretki päättyi muuten pettymykseen.^[1] Unkari velkaantui pahasti ristiretken kustannuksien takia, ja hopearahan arvoa laskettiin. Lisää rahaa yritettiin saada vuokraamalla maan suolakauppa sekä tullien ja verojen kanto-oikeus juutalaisille ja muslimeille.^[2]

 

Lopulta tilanne johti muutamien magnaattien johtamaan niin sanottuun kuninkaan palvelijoiden kapinaan. Kapinan johdosta Andreaksen oli vuonna 1222 pakko antaa niin sanottu kultainen bulla Székesfehérvárissa. Bulla määritteli kuninkaan palvelijoiden eli maan vasta muodostuvan alemman aatelin oikeudet. Kultainen bulla on Unkarin vanhin valtio-oikeudellinen asiakirja. Kultainen bulla lupasi aatelille esimerkiksi verovapauden, turvan oikeudettomilta vangitsemisilta ja erikoisaseman tuomioistuimen edessä. Vapaat miehet velvoitettiin maan puolustamiseen, mutta hyökkäyssotaa tämä ei koskenut. Kuningasta asiakirja kielsi tekemästä suuria maalahjoituksia tai asettamasta ulkomaalaisia virkoihin. Verojen ja tullien kanto-oikeus vietiin muslimeilta ja juutalaisilta. Kuninkaan oli myös vuosittain järjestettävä kuninkaan palvelijoiden kokous Székesfehérvárissa, jossa keskusteltaisiin maan asioista.^[2]

Järjestelmän pohjalta kehittyi sittemmin maan valtiopäivälaitos, ja itse bulla toimi pitkään eräänlaisena perustuslakina. Bullan noudattamista valvomaan asetettiin palatiini eli nádor. Sopimuksen rikkominen oikeuttaisi aateliston nousemaan kapinaan.^[2] Saksalainen ritarikunta karkotettiin heidän hallitsemistaan osista Transsilvaniaa vuonna 1225.^[1]

 

Andreaksen ensimmäinen puoliso oli Gertrude von Andechs-Meranien (n. 1185 – 28. syyskuuta 1213), joka oli Baijerin kreivi Berthold IV:n von Andechsin, Carniolan ja Istrian maakreivin ja Agnes von Wettinin tytär.

Heille syntyivät lapset:

• Anna Maria (1204–1237) avioitui Bulgarian keisari Ivan Asen II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä

• Béla IV (1206–1270), seurasi isäänsä kuninkaana

• Pyhä Elisabet ^[1](1207–1231), avioitui Thüringenin maakreivi Ludvig IV:n kanssa, julistettiin kuoltuaan pyhimykseksi
• Kálmán (1208–1241), Galitsia-Lodomerian kuningas
• Andreas II (n. 1210–1234), Galitsian ruhtinas

Kun kuningas Andreas taisteli Galitsiassa, unkarilainen aatelinen Petér, Tören poika, päätti murhata kuningattaren ja syyskuussa 1213 tämän ollessa metsällä veljensä Bertholdin ja heidän vieraansa Itävallan herttua Leopold VI:n kanssa Pilis-vuorilla Gertrude tapettiin telttaansa. Hänen ruumiinsa revittiin palasiksi; veli, arkkipiispa ja herttua Leopold pakenivat henkensä edestä. Kuningas jakoi oikeutta omakätisesti ja antoi seivästää murhaajan.

Andreas avioitui toisen kerran vuonna 1215 Yolande de Courtenayn (n. 1200 – kesäkuu 1233) kanssa, joka oli kreivi Peter II Courtnayn ja tämän toisen puolison prinsessa Yolande de Flandersin tytär. Hänen äidinpuoleisia setiään olivat keisari Balduin I:n ja Latinalaisen keisarikunnan keisari Henrik I Flanderilainen.

Heille syntyi yksi lapsi:

• Yolande, Violante^[1] (n. 1215 – n. 1251) avioitui Aragonian kuningas Jaime I:n kanssa, heille syntyi kymmenen lasta

Kolmas puoliso vuonna 1234 oli Beatrice d'Este (1215 – ennen 8. toukokuuta 1245), joka oli markiisi Aldobrandino I d'Esten ja nimeltään tuntemattoman naisen tytär.

Heille syntyi:

• István Postuumi, Utószülött István (1236–1271), syntyi Andreaksen kuoleman jälkeen. Vanhemmat pojat Béla ja Kálmán syyttivät kuningatar Beatricea kuitenkin aviorikoksesta ja pitivät hänen lastaan äpäränä. Istvánin ja venetsialaisen ylimysnainen Tomasina Morosinin (n. 1250–1296/1297) poika oli kuningas Andreas III.

Andreas II:n pojanpojasta ​​Andreas III:sta tuli viimeinen Árpád-sukuinen hallitsija.

Andreas kuoli 26. lokakuuta 1235.^[1] Hänen seuraajansa oli poika Béla IV, joka oli pitkään vastustanut kuninkaan vallan heikkenemistä ja maalahjoituksia. Yritykset parantaa kuninkaan asemaa vesittyivät kuitenkin mongolien hyökkäykseen vuonna 1241.^[2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andreas II Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: László III

Unkarin kuningas 1205–1235

Seuraaja: Béla IV