Alli Lahtinen
Alli Kyllikki Lahtinen (o.s. Ilomäki; 11. huhtikuuta 1926 Korpilahti – 22. toukokuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän toimi vuosina 1968–1976 Sosiaalihallituksen pääjohtajana ja kolmesti sosiaali- ja terveysministerinä. Lahtinen oli Suomen ensimmäinen nainen, joka nimitettiin suuren keskusviraston johtoon.[4]
| Alli Kyllikki Lahtinen | |
|---|---|
| Suomen sosiaali- ja terveysministeri | |
| Edeltäjä |
Pekka Kuusi[2] Seija Karkinen[2] |
| Seuraaja |
Osmo Kaipainen[2] Irma Toivanen[2] |
| Suomen toinen sosiaali- ja terveysministeri | |
| Edeltäjä | –[3] |
| Seuraaja | Katri-Helena Eskelinen[3] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1926[4] Korpilahti[4] |
| Kuollut | 22. toukokuuta 1976 (50 vuotta)[4] Helsinki[4] |
| Ammatti | pääjohtaja |
Elämä
muokkaaLahtisen vanhemmat olivat korpilahtelainen osuuskaupan myymälänhoitaja Muisto Ilomäki ja siivooja sekä keittäjä Lyydia Johanna Salonen. Perhe muutti vuonna 1929 Hyvinkäälle, jossa isä kuului kauppalanvaltuustoon sosiaalidemokraattien edustajana. Alli Lahtinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944 ja liittyi samana vuonna SDP:hen. Ylioppilasvuonnaan hän muutti Kotkaan, jossa työskenteli kaksi vuotta Eteenpäin-lehden toimittajana ja sen jälkeen Kotkan kaupungin lastensuojelulautakunnan virkailijana 1946–1949 sekä työväenopiston suomen kielen ja laskennon opettajana 1947–1950. Vuodesta 1947 hän oli naimisissa palomies Kaarlo Lahtisen kanssa. Alli Lahtinen jatkoi Kotkasta käsin opiskelua Helsingin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa pääaineenaan sosiaalipolitiikka. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1956 tehtyään lopputyönsä Kotkan satamatyöläisten työnsaanti- ja ansiomahdollisuuksista.[4]
Lahtinen työskenteli invalidien työhönsijoitustoimiston hoitajana 1958–1959 ja Kotkan sosiaalilautakunnan lastensuojelujohtajana 1959–1968. Hän oli Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen 1954–1968 ja hänellä oli myös runsaasti muita paikallisia luottamustoimia. Samanaikaisesti Lahtinen rakensi uraa SDP:n naisjärjestöissä ja kohosi pian puolueen eturivin naispoliitikkoihin, muttei ollut koskaan ehdolla eduskuntaan. Puolueen hajaannuksessa 1950–1960-luvuilla Lahtinen kuului niin sanottuihin leskisläisiin.[4]
Lasten, vanhusten ja työläisnaisten etujen puolustajana profiloitunut Lahtinen nimitettiin vuonna 1968 vastaperustetun Sosiaalihallituksen pääjohtajaksi, mikä teki hänestä ensimmäisen naisen suuren keskusviraston johdossa Suomessa. Hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti. Pääjohtajakautenaan Lahtinen oli kolmesti ammattiministerinä virkamieshallituksissa: toisena sosiaali- ja terveysministerinä Auran I hallituksessa 1970 sekä sosiaali- ja terveysministerinä Auran II hallituksessa 1971–1972 ja Liinamaan hallituksessa 1975.[4]
Lahtisen suhdetta pääministeri ja ylipormestari Teuvo Auraan on luonnehdittu hyvin läheiseksi. Lahtisen avioliitto kariutui 1970-luvun alussa, ja oli julkinen salaisuus, että hän seurusteli Auran kanssa. He suunnittelivat avioliittoa, kun Lahtisen avioero olisi lopullisesti selvä, mutta Lahtinen kuoli aivoverenkiertohäiriöön vain 50-vuotiaana hieman ennen avioeronsa virallistumista.[5][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Alli Lahtinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b c d Suomen sosiaali- ja tervysministerit Valtioneuvosto. Viitattu 26.2.2012.
- ↑ a b Suomen ministerit sosiaali- ja terveysministeriössä Valtioneuvosto. Viitattu 26.3.2012.
- ↑ a b c d e f g h i Maria Lähteenmäki: Lahtinen, Alli (1926 - 1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Tamminiemen Pesänjakajat, 8. painos 1989, s. 147