Akvamariini

Akvamariini (Be₃Al₂Si₆O₁₈) on jalokivi, joka kuuluu smaragdin ja beryllin tavoin berylliryhmään. Sen Mohsin kovuus on 7,5–8 ja sen ominaispaino on 2,67–2,71. Akvamariinin väri vaihtelee vaaleansinisestä tummansiniseen ja sinivihreään. Kiven värin aiheuttaa rauta. Akvamariini muodostaa usein suuria, pylväsmäisiä kiteitä, joissa saattaa olla naarmuja kiven haurauden vuoksi. Lukuisien sulkeumien takia akvamariineissa esiintyy joskus kissansilmäilmiö tai tähti-ilmiö.^[1]

Akvamariinin voi sekoittaa topaasiin, safiiriin ja spinelliin. Aidossa jalokiveksi kelpaavassa akvamariinissa ei ole harmaata tai violettia värisävyä. Myös sen kiilto on voimakkaampi kuin edellä mainituissa kivissä. Markkinoilla on myös synteettistä akvamariinia, joka on itse asiassa sinistä synteettistä spinelliä.^[1]

Akvamariinia hiottaessa pyritään leikkaamaan kivi paksulti kiven hennon värin vuoksi. Sinistä väriä voidaan voimistaa lämpökäsittelyllä. Vihertävillä akvamariineilla on tapana haalistua auringonvalossa.^[1]

Historia

Latinan kielestä tuleva nimi tarkoittaa merivettä. Ensimmäistä kertaa nimeä akvamariini käytti Boetius De Boodt vuonna 1604. Historian aikana akvamariinia on käytetty muun muassa kruununkalleuksissa, silmälasien linsseissä ja ehtoollisastioiden ikkunoina. Useilla akvamariinikiteillä on oma historiansa ja nimensä. Ennen uskottiin, että akvamariini on ystävällisyyden ja oikeudenmukaisuuden kivi. Se oli myös merenkulkijoiden onnenkivi.^[1]

Esiintyminen

Akvamariineja löydetään pegmatiiteista ja jokisorista. Sitä esiintyy kaikilla mantereilla. Tärkein esiintymä on Brasilian Minas Gerais, jossa akvamariinin emäkivinä ovat pegmatiitit ja karkearakeiset graniitit. Suurin löydetty akvamariini löytyi vuonna 1910 Minais Geraisista. Kide painoi 110,5 kg, oli 49 cm pitkä ja sen halkaisija oli 42 cm. Akvamariinia esiintyy myös mm. Burmassa, Madagaskarilla, Irlannissa, Norjassa, Namibiassa ja Kiinassa. Kuuluisat Uralin esiintymät on jo louhittu loppuun.^[1]

Katso myös

Lähteet

Hankin, Rosie: Rocks, Crystals, Minerals. Knickerbocker (1998). ISBN 1-57715-063-5.
Dud´a, Rudolf & Rejl, Luboš: Jalokivien maailma. WSOY (1998). ISBN 951-0-22706-4.
Darling, Peter: Crystals. Chartwell Books, Inc. (1998). ISBN 0-7858-0945-7.
Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava (1996). ISBN 951-1-10837-9.

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-10837-9)

Aiheesta muualla

Mindat: Aquamarine (englanniksi)
Gemdat.org: Aquamarine (englanniksi)

[kivikirja-1] Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-10837-9)

[1]