Yrjö Weilin

Georg (Yrjö) Hugo Karl (Kaarle) Weilin, kirjailijanimet Yrjö Veijola tai Weijola ja Juho Aura (12. elokuuta 1875 Jyväskylä – 5. joulukuuta 1930 Helsinki), oli suomalainen liikemies, kirjailija, kustantaja ja suomentaja.

Weilinin vanhemmat olivat liikemies (kirjankustantamo Weilin+Göös) ja koulunopettaja Alexander Georg Weilin ja Hanna Elisabet Dorothea von Brandenburg. Hänen puolisonsa vuodesta 1900 oli Helmi Matilda Wilhelmina Mäkelä. Yrjö Weilin kävi Jyväskylän ala-alkeiskoulua vuodesta 1883 alkaen ja muutti vanhempiensa mukana Helsinkiin, jossa pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1893. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1899 ja maisteriksi 1900.^[1][2]

Weilin oli Helsingin Sanomien avustaja 1912–1915 ja Kaunokirjailijaliiton sihteeri 1901–1906. Hän toimi Minervan kirjakaupan ja kustannusliikkeen johtajana 1901–1911 sekä autoliike Yrjö Weilin & Kumpp. Oy:n johtajana 1911–1929.

Weilin sai ensimmäinenä ajokortin Suomessa sen jälkeen, kun autoilijoiden järjestyssäännöt olivat valmistuneet.^[3][4] Eri lähteissä 1980-luvulta lähtien sanotaan, että hän olisi tilannut autoliikettään varten vuoden 1907 Tukholman autonäyttelyyn Akseli Gallen-Kallelalta julisteen Bil-Bol, josta tuli myöhemmin yksi suomalaisen julistetaiteen kulmakiviä, mutta nämä tiedot ovat kiistanalaisia. Tilaaja ei välttämättä ollut Weilin, tai jos olikin, hän mahdollisesti vain välitti ruotsalaisen autokauppiaan tilauksen.^[5][6][7]

Weilin julkaisi runoja ja huvinäytelmiä. Hänen näytelmätuotantonsa koostuu lähinnä komedioista ja kansannäytelmistä. Näytelmästä Nuori luotsi (1904) tehtiin kaksi mykkäelokuvaa, joista ensimmäisen ohjasi Kaarle Halme vuonna 1913 ja toisen Erkki Karu 1927. Hänen runosuomennoksinaan tunnetaan myös J. L. Runebergin runoja sekä Jean Sibeliuksen säveltämä Viktor Rydbergin Ateenalaisten laulu ja hän suomensi myös muun muassa Lars Stenbäckin, Gustaf Frödingin ja Oscar Levertinin runoja. Weijolan tunnetuin suomennos lienee Émile Zolan prostituutiota käsittelevä romaani Nana (1930).

• Haavoja, legenda kymmenessä [sic] runossa, 1. p. 1895, nimellä Yrjö Weilin.
• Haavoja, legenda kymmenessä runossa, 2. muodosteltu p. 1899.
• Karsikko, 1905.
• Kuvitettu luettelo Suomen taideyhdistyksen kokoelmista. Yrjö Weilin, 1907.
• Sunnuntairatsastaja, runoja, 1910.
• Pekkalan veljet, runo julkaistu useissa kokoelmissa, muun muassa Iloitse kanssani : valikoima huumoria luettavaksi ja lausuttavaksi, 1945.

• Pater Paulus, ilmasta temmattu ivailu yhdessä näytöksessä, 1896.
• Nuori luotsi, nelinäytöksinen kansannäytelmä : (5 kuvaelmaa), 1904.
• Nuoruus ja hulluus, kolminäytöksinen ilveily ylioppilas-elämästä, 1904.
• Sydämiä yössä, syystarina neljässätoista runossa, Otava, 1905
• Ihmeellinen asia, yksinäytöksinen näytelmä, 1910.
• Kolme seuranäytelmää, 1910.
• Palmkvistin kylpymatka, yksinäytöksinen pila, 1910.
• Talkoopolska, laulunsekainen yksinäytöksinen seuranäytelmä, 1910.
• Eläköön jatsi!, yksinäytöksinen pila, 1930.
• Maakaupassa, yksinäytöksinen pila, 1930.

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Kuka kukin oli: V

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Yrjö Weijola

• Hirvonen, Maija (toim.) 1993: Suomen kirjailijat 1809–1916. SKS:n Toimituksia 570. SKS, Helsinki.
• Yrjö Weilin SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Ajokortti täyttää 100 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive)

• Yrjö Weilinin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Vapaasti ladattavia Yrjö Veijolan e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergilta
• Yrjö Weilin : Auton ostossa, Suomen Kuvalehti, 20.02.1926, nro 8, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot