Yhdysvaltalainen kulttuuri

Osa artikkelisarjaa
Yhdysvaltain kulttuuri
Yhteiskunta Historia Kielet Amerikkalaiset Uskonto Kristinusko
Taiteet ja kirjallisuus Arkkitehtuuri Taide Kirjallisuus
Muut Keittiö Elokuva Urheilu
Symbolit Lippu Vaakuna Kansallismonumentti Motto Kansallislaulu Lintu Maailmanperintökohteet
n k m

Yhdysvaltalainen kulttuuri on länsimainen kulttuuri, joka perustuu vanhoihin eurooppalaisiin kulttuureihin.

Yhdysvalloissa tunnetaan käsite amerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, yhteiskuntaluokasta tai syntyperästä huolimatta. Yhdysvaltalaisen unelman juuret voidaan nähdä jo Yhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun”.^[1]

Yhdysvaltain kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta, Keskilänsi on maanviljelysaluetta. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty historiallisesti orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirre on espanjankielinen kulttuuri.^[2]

Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa.^[3]

Monet musiikinlajit, kuten blues ja jazz, kehittyivät Yhdysvalloissa afroamerikkalaisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla julkisuuteen tuli hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa.

Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi kappaletta. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.^[4] Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.^[5] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Madonna, Billy Joel, Kiss, Aerosmith ja Metallica.^[6]

Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit.^[7] Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera.^[8]

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen elokuva

Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli elokuvan historiassa. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa, ja 1920-luvulla suuret tuotantoyhtiöt (Paramount Pictures, Warner Bros., RKO Pictures, 20th Century Fox ja Metro-Goldwyn-Mayer) loivat pohjan elokuva-alan studiojärjestelmälle. Saman vuosikymmenen kuluessa Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki, ja äänielokuva vakiinnutti asemansa osittain Warner Brothersin ponnistelujen ansiosta.^[9] John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva.^[10] Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi.^[11] Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille kasvoi kokonainen mediaimperiumi.^[12] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.^[13]

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä eri puolilla maailmaa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltain elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Avatar (2009) Tähtien sota (1977), The Sound of Music (1965), E.T. (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Živago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).^[14]

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).^[15]

Pääartikkeli: Yhdysvaltain taide ja Yhdysvaltain arkkitehtuuri

1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä.^[16] Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913.^[17] Näyttely rohkaisi myös paikallisia taiteilijoita kuten Georgia O’Keeffea kokeilemaan uusia taidemuotoja.^[18] Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama 1950-luvun abstrakti ekspressionismi. 1960-luvulla Andy Warhol teki tunnetuksi poptaidetta.^[19][20] Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat yhdysvaltalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn.^[21]

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut yhdysvaltalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897–1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (1919–2010) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalainen kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster ja David Foster Wallace. Muita tunnettuja nimiä ovat nobelisti Toni Morrison sekä Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839—1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) kehitti analyyttistä filosofiaa ja John Rawls (1921–2002) yhteiskuntafilosofiaa.

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Myös pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat kuuluvat yhdysvaltalaiseen ruokakulttuuriin. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. New Yorkissa monilla kansallisuuksilla on omat kaupunginosansa, joista löytyy erilaisia etnisiä ravintoloita, muun muassa kiinalaisia ja italialaisia. New Orleansissa on cajun-keittiön ruoat. Meksikolaisen väestön suuri määrä näkyy yhdysvaltalaisessa keittiössä espanjalaisen ja intiaanien ruokakulttuurin sekoituksena eli meksikolaisen keittiön muodossa.^[22]

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Kolme suurinta urheilulajia ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.^[23][24] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista ja Forbes on kutsunut sitä Yhdysvaltain merkittävimmäksi brändiksi.^[25] Baseballin pääsarja on MLB ja koripallon NBA. Jääkiekko on suosittua alueellisesti, ja sen pääsarja on NHL. Jokaisessa näistä ammattilaissarjoista on joukkueita sekä Yhdysvalloista että Kanadasta.^[26] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.^[27]

Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on nykyisin yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,^[28] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajattu vuodesta 1911.^[29]

Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Lacrosse on ollut suosittu laji 2000-luvulla. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien^[30] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.^[31] Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä on 14 kultaa ja yhteensä 16 mitalia.^[32] Vähintään 10 mitalia voittaneita yhdysvaltalaisurheilijoita ovat lisäksi yleisurheilijat Ray Ewry, Carl Lewis, ampuja Carl Osburn^[33] ja uimarit Jenny Thompson, Dara Torres, Mark Spitz, Matt Biondi, Natalie Coughlin ja Gary Hall Jr.^[34]

Urheilulla on merkittävä asema myös yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendein opiskeluja varten. NCAA on yliopistourheilun kattojärjestö. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo.^[35]

Pvm	Suomenkielinen nimi	Englanninkielinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	New Year’s Day	Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai	Martin Luther Kingin päivä	Martin Luther King, Jr. Day	Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi.
20. tammikuuta (vain joka neljäs vuosi)	Presidentin virkaanastujaispäivä	Inauguration Day
helmikuun kolmas maanantai	Presidenttien päivä	Presidents’ Day (Washington's Birthday)	Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai	Kaatuneiden muistopäivä	Memorial Day	Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
19. kesäkuuta		Juneteenth	Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä.
4. heinäkuuta	Itsenäisyyspäivä	Independence Day	Itsenäisyysjulistuksen muistoksi.
syyskuun ensimmäinen maanantai		Labor Day
lokakuun toinen maanantai	Kolumbuksen päivä	Columbus Day	Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta	Veteraanipäivä	Veterans’ Day
marraskuun neljäs torstai	Kiitospäivä	Thanksgiving Day
25. joulukuuta	Joulupäivä	Christmas Day

Lähde: ^[36]

• Amerikkalaistuminen

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltalainen kulttuuri Wikimedia Commonsissa