Viitasammakonputki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viitasammakonputki
Viitasammakonputki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Viitasammakonputki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Apiales
Heimo: Araliakasvit Araliaceae
Alaheimo: Hydrocotyloideae
Suku: Sammakonputket Hydrocotyle
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Hydrocotyle vulgaris
L.

Katso myös

  Viitasammakonputki Wikispeciesissä
  Viitasammakonputki Commonsissa


Tieteelliset nimet: Räty 2012.

Viitasammakonputki (Hydrocotyle vulgaris) on matala, suikertavavartinen ruohokasvi araliakasvien heimossa. Aiemmin se on sijoitettu sarjakukkaiskasveihin (Apiaceae).

Viitasammakonputken lehtiä.
Viitasammakonputken kukinto.

Viitasammakonputki on monivuotinen ja kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi. Sen 10–50 cm pitkä varsi on suikertava ja sen nivelkohdista kasvaa juuria. Kilpimäiset lehdet ovat 1,5–4 cm leveät. Kukinto on lehtihangasta kasvavassa vanassa. Kukat ovat pienet, sijoittuvat kiehkuroihin ja väriltään ne ovat valkoisen punertavat. Jokaisella kukalla on oma tukilehti. Hedelmä on 2 millimetriä leveä, litteä, nystyinen, herttatyvinen sekä matala- ja ohutharjainen.[2]

Elinympäristö ja levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakonputkea tavataan Euroopassa yleisesti Pyreneiden niemimaalta Britteinsaarille, Puolaan, Unkariin ja Pohjois-Italiaan. Pohjoisimmillaan kasvi esiintyy Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa, Virossa ja Islannissa. Satunnaisesti lajia tavataan Pohjois-Afrikan rannikolla ja Kaukasuksella. Uudessa-Seelannissa se on tulokas.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasammakonputken kasvupaikkoja ovat erilaiset märät paikat kuten järven- ja joenrannat, ojat, purot, lätäköt, märät nummet ja dyynikosteikot.[2]

  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1
  1. Lansdown, R.V.: Hydrocotyle vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2016. (englanniksi)
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, 424.
  3. Anderberg, A.: Spikblad (Hydrocotyle vulgaris L.) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]