Kansa-yhtymä

Kansa-yhtymä oli vuosina 1919–1994 toiminut suomalainen vakuutuskonserni. Kansa oli osa edistysmielistä osuustoimintaa ja sen toiminnan päättyminen liittyi muiden osuustoiminnallisten yritysten vaikeuksiin Suomen 1990-luvun alun lamassa. Kansa-yhtymän pääkonttori sijaitsi Helsingin Sörnäisissä.

Kansan alkuna oli vuonna 1919 Kulutusosuuskuntien Keskusliittoon (KK) kuuluneiden Osuusliikkeiden perustama Paloapuyhdistys Tulenturva. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli vuosina 1916–1917 tapahtunut osuuskauppaliikkeen jakautuminen pellervolaisiin, Yleisessä Osuuskauppojen Liitossa pysyneisiin SOK:n osuuskauppoihin sekä edistysmielisiin, KK:n perustaneiden ja Suomen Osuustukkukaupan (OTK) omistaneisiin osuusliikkeisiin (E-liike). Palonturva alkoi tarjota vuonna 1922 vakuutuksia Osuusliikkeiden lisäksi myös yksityishenkilöille.

KK:n aloitteesta perustettiin vuonna 1922 henkivakuutustoimintaa harjoittanut Vakuutusosakeyhtiö Kansa. Yhtiö suuntasi toimintansa työväestöön ja tarjosi ensimmäisenä Suomessa mm. ryhmähenkivakuutuksia ja lisäkorvauksia silloin kun vakuutuksenottajan kuolema oli tapaturmainen. ^[1]

Yhtiöt yhdistettiin vuonna 1928 yhtiöryhmäksi ja Palonturvan nimeksi muutettiin Paloapuyhdistys Kansa. Käytännössä yhtiöitä alettiin kutsua nimillä Henki-Kansa ja Palo-Kansa. ^[2]

Alkuvuosina Kansa oli ensisijaisesti henkivakuutusyhtiö. Henki-Kansan markkinaosuus oli 1930-luvun lopussa noin 12 % kun taas Palo-Kansan osuus vahinkovakuutuksista oli vain muutamia prosentteja. Osuus vahinkovakuutuksista alkoi nousta Palo-Kansan aloitettua liikennevakuutusten myynnin vuonna 1938.

Eläkevakuutusten hoitoa varten perustettiin vuonna 1935 Eläkekassa Tuki, johon järjestettiin E-liikkeen toimihenkilöiden eläkevakuutukset. ^[3]

Yhtiöiden toiminta perustui 1940-luvun lopulta sodan jälkeisinä vuosina E-liikkeen organisaation tukeen. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen sekä eläkevakuutuksen maksutulo koostui lähes täysin Osuusliikkeiden vakuutuksista. Samoin henkivakuutuksissa pääasiallisin markkinointikanava oli E-liikkeen henkilökunnasta koostunut asiamiesverkosto.

1940-luvulta lähtien Kansasta alkoi myös muodostua Osuusliikkeiden rahoittaja. Kansa sijoitti omaisuuttaan sekä kaupan investointeihin että Hakan toteuttamaan asuntotuotantoon.^[4]

Kansa toimi 1950-luvulla ajoittain aggressiivisesti vahinkovakuutusten hinnoittelussa ja irtaantui vahinkovakuutusyhtiöiden yhteisistä vahinkotariffeista. Seuraavalla vuosikymmenellä Kansa palasi takaisin noudattamaan yhteisiä hinnastoja. Yksityishenkilöiden vakuuttajana Kansa nousi yli 10 %:n markkinaosuuteen mutta yritysten vakuutuksissa sillä oli vain marginaalinen rooli.

Kansan pääkonttoriksi tuli vuonna 1962 Hämeentie 33:een, nykyisen Sörnäisten metroaseman välittömään läheisyyteen rakennettu uusi toimitalo. Pääkonttori muistetaan talon katolla olleesta Ilmatieteen laitoksen hoitamasta säätornista, joka ennusti säätilaa 12 tuntia eteenpäin. Valoja oli kolme päällekkäistä ja ne olivat joko vihreitä tai keltaisia tai niiden eri yhdistelmiä.

Kansa pyrki 1960-luvulta lähtien rakentamaan omaa paikallistoimistojen verkkoa. Tällä pyrittiin luomaan yhteyksiä suoraan kuluttajiin. Samaan aikaan tiivistettiin kuitenkin yhteistyötä myös E-liikkeen sekä 1970-luvulta lähtien erityisesti SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Kansan johtokunnassa oli ollut alusta alkaen OTK:n, KK:n ja Osuusliike Elannon johtoa, mutta vuodesta 1969 johtokuntaan tuli myös SAK:n nimeämiä jäseniä.

E-liikkeen ja SAK:n merkitys näkyi myös työntekijäin eläkelain (TEL) voimaantulon 1962 jälkeen. Eläkekassa Tuen vakuutuskanta koostui pääosin näiden kahden tahon ottamista vakuutuksista.^[5].

Kansan kehitys vauhdittui vuonna 1973 kun toimitusjohtajaksi tuli vakuutusmatemaatikko Erkki Pesonen. Jo seuraavana vuonna SAK:sta ja useimmista sen jäsenliitoista tuli Kansan osakkaita. Kansan asiakashankinnan pääkohteeksi tuli hiipuvien Osuusliikkeiden jäsenten sijaan SAK:n jäsenistö. Myöhemmin myös Työväen Urheiluliitto tuli Kansan osakkaaksi. ^[6]

Kansan organisaatio muutettiin 1978 yhtymämuotoiseksi. Emoyhtiöksi muodostettiin Kansa-yhtymä Oy. Sen omistuksessa olivat Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansa (Vahinko-Kansa), Henkivakuutusosakeyhtiö Kansa (Henki-Kansa) sekä Eläkevakuutusosakeyhtiö Kansa (Eläke-Kansa). ^[7]

Kansa otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön ns. yhdistelmävakuutukset, joissa vakuutuksenottajan koko vakuutusturva oli koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän kehityksen päätepisteenä oli Kansan loppuvuosina markkinoille tullut Joustoturva.

Voimakkaista ponnisteluista huolimatta Kansa-yhtymä pysyi varsin pienenä vakuutusyhtiöryhmänä. Esimerkiksi vahinkovakuutuksissa Kansan markkinaosuus pysyi selvästi alle 10 prosentin. Lisäksi uusien vakuutustuotteiden kehittäminen osoittautui varsin kalliiksi, vaikka Kansa pysyikin pitkään 1980-luvulle erittäin vakavaraisena yhtymänä. ^[8] Yhtiön omistuksessa oli mm. vuonna 1984 joitakin kuukausia Suomen ilma-alushistorian ainoa Boeing 747, mallia 747-200, rekisteritunnukseltaan OH-KSA.^[9] Konetta aiemmin operoinut Swissair oli ostanut sille jälleenmyyntiarvovakuutuksen (ks. alla), jonka rauettua kone jäi Kansa-yhtymälle. Se myytiin kuitenkin pian eteenpäin.^[10]

Toimitusjohtaja Erkki Pesosen johdolla Kansa suuntautui vuodesta 1977 lähtien voimakkaasti kansainväliseen jälleenvakuutukseen. Tällöin Kansa perusti yhdessä ruotsalaisen vakuutusyhtiön Folksamin ja norjalaisen Samvirken kanssa Lontooseen yhteisen jälleenvakuutusyhtiön, Folksam UK:n. Tämän lisäksi Kansa osti osuuden Yhdysvaltojen Illinoisissa toimineesta vakuutusyhtiöstä Evanston Illinois Companystä. Bermudalle puolestaan perustettiin Kansan ulkomaantoimintoja hoitavaksi yhtiöksi Kansa International Insurance Company Ltd. Kansan ulkomaanvakuutustoiminnan vakuutustulot nousivat voimakkaasti ja olivat vuonna 1978 jo noin 115 miljoonaa markkaa.^[11]

Ulkomaantoiminnot alkoivat tuottaa tappiota vuodesta 1982 alkaen. Tästä huolimatta toimintaa ulkomailla kasvatettiin. Tappiot johtivat lopulta vuonna 1986 Erkki Pesosen eroon toimitusjohtajan paikalta. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Matti Packalén. Myös hänen aikanaan aloitettiin riskialttiita ulkomaansijoituksia. Packalénista tuli sittemmin Alma Median toimitusjohtaja.^[12]

Vuodesta 1986 lähtien ongelmia aiheutti Kansan osaksi omistama yhdysvaltalainen luottovakuutustoimintaa harjoittanut Clarendon Group Ltd. Se joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin myöntämiensä lainojen perinnässä. Clarendonin tilanteen heikettyä alettiin vastuuta luotoista siirtää suoraan Vahinko-Kansalle, jonka vakavaraisuus heikkeni. Uutta pääomaa jouduttiin keräämään omistajilta.^[13] Suurimmillaan Kansan jälleenvakuutuksen vastuut olivat noin 15 miljardia markkaa.^[14]

Ekan ja Kansan historiikkien kirjoittajan Jorma Kallenaution arvion mukaan yhtiön kansainvälistymisen virheet johtuivat pitkälti toimitusjohtaja Erkki Pesosen hyväuskoisuudesta ja sinisilmäisyydestä. Kaikkiaan Kansan ulkomaisista operaatioista tuli Ekalle noin kahden miljardin markan (vuoden 2014 rahassa noin 500 miljoonan euron) lasku.^[15]

E-liikkeen taloudellisen tilan heiketessä tuli Kansasta yhä enenevässä määrin sen toiminnan rahoittaja. Vuonna 1983 perustettiin Kantava Oy, josta tuli E-osuuskunta Ekan omistama holding-yhtiö, joka omisti Kansa-yhtymän. Tällä järjestelyllä Kansasta tuli Ekan tytäryhtiö.^[16]

Kantava-konsernin perustaminen johti lopulta tilanteeseen, jossa konsernin heikosti kannattavien osien, erityisesti Ekan rahoitusvajetta paikattiin konsernin muiden yhtiöiden kassavaroista. Käytännössä tämä tarkoitti Eläke-Kansan varojen siirtoa Ekan käyttöön. Rahavarojen siirto johti tilanteeseen, jossa Ekan taloudellisen tilanteen heikkeneminen vaaransi myös vakuutusyhtiöiden tulevaisuuden. Rahoitustilannetta parantaakseen Kantava pyrki tarjoamaan vahinkovakuutustoimintaa ulkomaisille ostajille. Nämä kuitenkin pitivät sekä Vahinko-Kansaa että suomalaisia vakuutusmarkkinoita ylipäätään liian pieninä.

Eka hakeutui loppuvuonna 1993 yrityssaneeraukseen. Osana saneeraustoimista Vahinko-Kansa myytiin Sammolle eli nykyiselle Ifille. Vahinko-Kansa toimi aluksi tytäryhtiönä, mutta vuonna 1996 sen toiminta fuusioitiin Sampoon.

Eläke-Kansa ja Henki-Kansa ajautuivat konkurssiin vuonna 1995. Eläke-Kansan vakuutuskanta jaettiin muiden suomalaisten työeläkeyhtiöiden kesken markkinaosuuksien suhteessa. Eläke-Kansan ylimmältä johdolta vaadittiin myöhemmin oikeudessa vahingonkorvauksia yrityksen omaisuuden luovuttamisesta Kantava-konsernin muille yhtiöille. Vaatimukset kuitenkin hylättiin oikeudessa.

Henki-Kansa jatkaa toimintaansa konkurssipesänä ja vakuutuslainsäädännössä määriteltynä erityisenä selvityspesänä. Selvityspesä on maksanut korvauksia ja vakuutussäästöjä asiakkailleen Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella. Korvaukset on kyetty viime vuosina maksamaan täysimääräisesti. Neuvottelut vakuutuskannan siirtämisestä johonkin muuhun henkivakuutusyhtiöön ovat edelleen käynnissä.^{milloin? [1]}

• Edvin A. Stor-Rank (1943–1959)
• Kalervo Peitsalo (1959–1973)
• Erkki Pesonen (1973–1986)
• Matti Packalén (1986–1992)
• Hannu Ketola (1992–1993)
• Kari Huttunen (1994)

• Veli-Aunus Antila, Ossi Erwe, Ilkka Lohi, Jaakko Salminen: Vapaaehtoinen henkilövakuutus. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 1999. ISBN 952-9770-45-6
• Jorma Kallenautio: Kansan tarina. Vakuutusyhtiö Kansa 1919-1994. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951113471X
• Pekka Rislakki: Jupin muistelmat. Otava, 1997. ISBN 951-1-15148-7
• Esko Seppänen: Punapääoman romahdus. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20814-0