Ulvila

Ulvila Ulvsby
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°25′45″N, 021°52′30″E
Maakunta	Satakunnan maakunta
Seutukunta	Porin seutukunta
Kuntanumero	886
Hallinnollinen keskus	Vanhakylä
Perustettu	1365
– kaupungiksi	2000
Kuntaliitokset	Kullaa (2005)
Kokonaispinta-ala	422,51 km² 235:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	400,82 km²
– sisävesi	21,69 km²
Väkiluku	12 397 82:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys	30,93 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	16,5 %
– 15–64-v.	56,7 %
– yli 64-v.	26,8 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	96,9 %
– ruotsinkielisiä	0,3 %
– muut	2,8 %
Kunnallisvero	8,90 % 136:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste	8,1 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja	Mikko Löfbacka
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025[7]  • SDP  • Kok.  • Kesk.  • PS  • Vas.  • KD	8 7 5 4 2 1
www.ulvila.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Ulvila (ruots. Ulvsby) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva kaupunki. Ulvila sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Porin naapurissa. Sen naapurikuntia ovat Porin lisäksi Harjavalta, Kokemäki, Nakkila ja Sastamala. Ulvilaan liitetyn Kullaan lisäksi entisiä naapurikuntia ovat Poriin liitetyt Porin maalaiskunta, Noormarkku ja Lavia sekä Sastamalaan liitetty Kiikoinen. Kaupungin keskusta koostuu kahdesta eri puolilla Kokemäenjokea sijaitsevasta taajamasta, Friitalasta ja Vanhastakylästä. Ulvilassa asuu 12 397 ihmistä^[2], ja sen pinta-ala on 422,51 km², josta 21,69 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 30,93 asukasta/km².

Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen kolmantena perustettu kaupunki Turun ja Porvoon jälkeen.

1550-luvulla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa halusi kauppapoliittisista syistä keskittää kaupan Suomessa kolmeen kaupunkiin; Turkuun, Viipuriin ja Helsinkiin. Vuonna 1550 Ulvilan kaupunkioikeudet lakkautettiin ja Ulvilan kaupungin porvarit määrättiin muuttamaan Helsinkiin.^[8] Ulvilan silloinen satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi. Vuonna 1558 Juhana Herttua päätti että kaupunki siirretään noin seitsemän kilometriä jokisuulle päin, ja paikalle perustettiin Porin kaupunki. 442 vuotta myöhemmin, vuodesta 2000 lähtien Ulvilan kunta on taas käyttänyt itsestään nimitystä kaupunki. Nykyisen muotonsa Ulvilan kaupunki sai, kun Kullaan kunta liitettiin siihen vuonna 2005. Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti 15. ja 29. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kanssa. Liitoksen (hankenimeltään Nauhakaupunki) piti tulla voimaan vuoden 2011 alussa. Vuoden 2009 alusta aloittanut uusi valtuusto päätti kuitenkin 2. maaliskuuta 2009 purkaa liitossopimuksen.

Ulvilassa ilmestyy paikallislehti Ulvilan Seutu, jonka levikki on 3 243.^[9]

Ulvila sijaitsee Kokemäenjoen alajuoksulla joen molemmin puolin levittäytyvällä savitasangolla, entisellä suistomaalla. Lounaassa Ulvilan alue käsittää suurimman osan kuivatetusta Lattomerestä ja pohjoisessä Harjunpäänjoen ympäristön. Vanhankylän kohdalla Kokemäenjoki jakaantuu kahteen haaraan, joista vuolaampi Vanha- eli Pikkujoki virtaa itäistä ja leveämpi Isojoki läntistä uomaa. Haarat sulkevat sisäänsä noin kolme kilometriä pitkän Saaren, jonka maaperä on lähes yksinomaan hiekkaa. Kokemäenjoen vuosisatojen ajan mukanaan tuoman lietteen ansiosta Ulvilan alue soveltuu erityisen hyvin maanviljelyyn, ja pellot kattavat kaupungin alueesta varsin huomattavan osan (ennen Kullaan kuntaliitosta lähes kolmannes kaupungin maa-alasta). Vaikka meri on maankohoamisen myötä siirtynyt yli peninkulman päähän, Ulvilan muinaisesta sijainnista meren rannalla muistuttavat paikannimet Lattomeri, Suosmeri ja Sunniemi. Vanha rantaviiva on näkyvissä Haistilan entisen rautatieaseman kohdalla Kokemäenjoen pohjoispuolella olevan harjun rinteellä.^[10]

Kullaan kuntaliitoksen myötä Ulvilan alue laajeni huomattavasti sisämaahan päin. Muusta Ulvilasta poiketen suurin osa Kullaan alueesta on metsien peitossa, ja vallitsevana maalajina on moreeni. Kullaalla sijaitsevat myös Ulvilan ainoat järvet, joista suurin on Joutsijärvi. Pääosa Kullaan alueesta kuuluu Harjunpäänjoen valuma-alueeseen, mutta itäisimmän osan pikkujärvet ja lammet laskevat Rukajokea myöten Kokemäen Sääksjärveen. Pääosa viljellystä alueesta sijoittuu Kokemäen puolelta tulevaa harjujaksoa seuraten Levanpellosta Koskin kautta Palusjärvelle kulkevalle kapeahkolle kaistaleelle. Kullaan sijainnista vedenjakaja-alueella, maaperän heikosta vedenläpäisykyvystä ja maaston vähäisistä korkeuseroista johtuu, että suuri osa metsämaista on soistuneita.^[11]

Mannerjää vetäytyi Ulvilan alueelta noin 7600–7500 eaa. Asumiskelpoinen ei Ulvila vielä ollut, sillä alueen peitti noin 200 metriä syvä meri. Ulvilan ylävimmät reunaosat alkoivat kohota meren pinnan yläpuolelle noin 2000 eaa.^[12]

Ulvilan asutut osat ovat enimmäkseen melko matalaa, tasaista Kokemäenjokilaaksoa, joten maankohoaminen on vaikuttanut alueeseen voimakkaasti. Kivikaudelta on merkkejä Kiukaisten kulttuuriin kuuluneesta metsästäjä- ja hylkeenpyytäjäasutuksesta. Maanviljely alueella alkoi pronssikaudella, jolloin viljavat tasangot otettiin viljelyskäyttöön. Jälkeensä nämä asukkaat jättivät röykkiöhautoja. Asutus oli tähän aikaan ilmeisesti kiinteää, koostuen yksittäistaloista.

Rautakauden alku toi mahdollisesti mukanaan väestön taantumisen. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen jälkeen Ulvilan ja Nakkilan alueelta ei enää tunneta kalmistolöytöjä, joten on mahdollista, että väestö hävisi ja alue muuttui erämaaksi noin vuosituhannen ajaksi.

Samaan aikaan Ulvilan alueella ollut merenlahti jatkoi maatumistaan ja Kokemäenjoki toi nykyisten Friitalan ja Vanhankylän alueille savimaata, joka oli ilmeisesti liian sitkasta muokattavaksi aikakauden tekniikalla. Lähin tunnettu asutus sijaitsi Kokemäellä ylempänä Kokemäkijokilaaksossa.

Pääartikkeli: Ulvila keskiajalla

Rautakauden vaihtuessa historialliseksi ajaksi maanviljelytaidot kehittyivät ja asutus levisi Kokemäen suunnasta Ulvilan suuntaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Haistila-niminen kylä on myös Kokemäellä, joten väki saattoi olla kotoisin sieltä. Vaikka uudisasutus sitkeämmille saviseuduille tuli rauta-auran myötä mahdolliseksi, oli Kokemäenjoen suiston asutus osin vierasperäistä. Visbyn ja muiden kaupunkien hansakauppiaat tarvitsivat sataman ja tukikohdan, jollaisen harvaan asuttu Ulvilan seutu tarjosi.^[13]

Suistossa ei 1100-luvulla luultavasti ollut maataloja, mutta 1200-luvulla tilanne saattoi jo muuttua. Asiakirjoja 1200-luvulta ei ole jäljellä, mutta jo 1300-luvun asiakirjat kertovat vilkkaasta toimeliaisuudesta. Uudet asukkaat ja kokemäkiset ratkoivat lukuisia kiistojaan käräjillä, kun nautintaoikeuksista, kalastamojen hallinnasta ja kylien rajoista käytiin uusjakoa. Myös Ruotsin kuningas otti kantaa kiistoihin ja päätti uusista käytänteistä kokemäkeläisten tappioksi. Hiljalleen kokemäkeläisten vaikutusvalta ja hallinta suiston ja sen yläpuolisilla alueilla siirtyi uudisasukkaille näiden elämisen edellytyksiä vahvistamaan.^[13]

Ulvila nimettiin kauppalaksi mahdollisesti 1330-luvulla. Kaupunki pormestareineen se ei vielä ollut, sillä Ulvila oli vielä voudin alaisuudessa. Varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vasta 7. helmikuuta 1365. Vuonna 1347 Ulvila sai lisäksi oikeuden käydä kauppaa Kokemäen markkinoilla.^[13] Kaupungilla ei kuitenkaan ollut tapulioikeuksia eikä se siksi päässyt kehittymään. Kaupunkilaiset saivat käydä kauppaa vain Tukholman ja Turun kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa.

Kaukaisimpia kyliä lukuun ottamatta useimmissa Ulvilan kylissä asuttiin 1400-luvulle mennessä. Kauempana olevat kylät oli perustettu viimeistään 1500-luvulle tultaessa.^[13]

Ulvilan kirkon eli Pyhän Olavin kirkon rakentamisen alkuvaiheita ei tiedetä kovin tarkasti. Nykyään kirkko on Ulvilan ainoa säilynyt keskiaikainen rakennus, mutta on epäselvää, rakennettiinko nykyinen kirkko jo 1300-luvulla. Dendrokronologinen tutkimus ajoittaa nykyisen kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustusten vierestä löydettiin vuonna 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–1380-luvuilta.^lähde?

Perimätiedon mukaan Ulvilassa sijaitsi 1200–1300-luvuilla Liikistön tai Liikkisten kirkon lisäksi myös toinen kirkko. Tämä kirkko oli ylempänä joella, nykyään Nakkilaan kuuluvassa Anolan Kirkkosaaressa. Siitä ei ole jäljellä näkyviä jäännöksiä.^[14][15][16] Nimi Ulvila tuli nimen Liikkinen tilalle, kun kirkon suojeluspyhimykseksi tuli pyhä Olavi. Vähitellen vanha nimi unohtui.^[17]

Unionisodat olivat rasittaneet ulvilalaisia raskaasti. Kuningas Kustaa Vaasa määräsi vuonna 1550 ulvilalaiset porvarit muuttamaan perustamaansa Helsingin kaupunkiin. Vaikka porvarit saivat muutaman vuoden jälkeen luvan palata, Suomen herttua määräsi vuonna 1558 uuden Porin kaupungin perustettavaksi seitsemän kilometriä lähemmäksi rannikkoa Kokemäenjoen silloiseen suuhun.

Ulvila edusti 1500- ja 1600-luvuilla Suomen maaseutua ja sitä leimasi kartanolaitos. Sodat, nälänhädät ja väenotot autioittivat taloja, mutta tästä huolimatta väestö kasvoi vuoden 1535 noin 350 hengestä 1600-luvun lopun 600 henkeen. Isonvihan jälkeen kasvu nopeutui. Maksamattomien verojen vuoksi kruunulle joutuneita tiloja ostettiin perinnöksi ja kartanot kehittivät maataloutta. Samalla ne ja isot talonpoikaistalot alkoivat perustaa takamailleen torppia, joiden asukkaat raivasivat suuren osan nykyisestä peltoalasta. Myös Lattomeren suoniitty kuivattiin pelloksi, mikä lisäsi peltoalaa sadoilla hehtaareilla. Väestö kasvoi vuoden 1750 seitsemästä ja puolesta sadasta asukkaasta vuoden 1855 3 800 asukkaaseen.

1700-luvulla perustettiin Leineperin ruukki. Siellä jalostettiin suomalmista takorautaa ja se tuotti myös muurauslaastin ainesosaksi tarvittua kalkkia. Ruukin ympärille syntyi omaleimainen yhdyskunta.

Moderniin yhteiskuntaan siirtyminen paransi hiljalleen kansan elinoloja. Vuoroviljelyä alettiin harrastaa järjestelmällisesti 1880-luvulla ja myös osuusmyllyjä ja -meijereitä perustettiin. Vuonna 1892 Arthur Hellman perusti Friitalan nahkatehtaan, joka muutti Friitalan kylän teollisuusyhdyskunnaksi. Vuonna 1895 valmistui Tampereen–Porin rautatie, jonka seisakkeiksi muodostuivat Friitala ja Haistila. Ajan kuljetusmetodeista kertoo se, että alkuvaiheessa Haistila toimi tavaraliikenteen pääteasemana, jossa satamaan matkalla olleet tavarat lastattiin ruuhiin jokikuljetusta varten. Jokea käytettiin myös puutavaran uittoon 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvulle saakka.

Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa seurakunnan ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868. Työväestö ja torpparit eivät saaneet kuntakokouksessa ääntään kuuluville, sillä äänioikeus perustui veronmaksuun ja maanomaisuuteen. Ulvila olikin Suomen teollistuneinta aluetta: lähes 30 % väestöstä työskenteli teollisuudessa. Työväenliike saikin heti synnyttyään vahvan aseman Ulvilassa.

Ensimmäinen kiertokoulu perustettiin Ulvilaan vuonna 1855, mutta kansakoulua – Vanhakylän koulua – saatiin odottaa vuoteen 1880, jolloin se empimisen jälkeen perustettiin. Lainakirjaston oli perustanut rovasti Stenbäck jo vuonna 1865. Myös muut tavanomaiset uudistukset saapuivat Ulvilaan: Kaasmarkkuun perustettiin vapaaehtoinen palokunta vuonna 1898 ja Ulvilaan nuorisoseura^[18] 1906, joiden toiminta jatkuu edelleen.

Ravanin kylään perustettiin 1880-luvulla 2. Turun tarkk’ampujapataljoonan 7. reservikomppanian harjoitusalue kasarmeineen. Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa ja myöhemmin, 1920- ja 1930-luvuilla, paikalla sijaitsi suojeluskunnan leirialue. Reservikomppanian kasarmirakennus siirtyi myöhemmin Satakunnan maanviljelysseuran omistukseen.^[19]

Suomen sisällissotaan enemmistö ulvilalaisista osallistui punaisten puolella. Valkoisessa armeijassa taisteli noin 40 ja punaisella puolella 1 500–2 000 miestä. Vuoden 1916 vaaleissa sosiaalidemokraattinen puolue oli saanut ennätysmäisen 77 % kannatuksen. Suomen sotasurmat -projektin tietojen perusteella ulvilalaisia kuoli väkivaltaisesti sisällissodan yhteydessä 312 ja kullaalaisia 99. Näistä valtaosa oli punaisia ja heitä kuoli myös vankileireillä.

Sisällissodan jälkeen torpparit vapautettiin, jolloin syntyi noin 160 uutta tilaa. Elinkeinorakenteen muutos jatkui teollistumisen edetessä. Toisen maailmansodan aikana Toejoen, Koiviston, Ruosniemen ja Kartanon kylät luovutettiin Porin kaupungille, mikä vähensi ulvilalaisten teollisuustyöläisten määrää, mutta toi nämä taajaväkiset yhdyskunnat kaupungin kunnallistekniikan piiriin. Vasemmisto pysyi kuitenkin voimakkaana. Sosiaalidemokraatit ja kommunistien peitejärjestöt menestyivät kunnallisvaaleissa hyvin ja porvarillisella puolella maltilliset voimat saivat suurimman kannatuksen IKL:n jäädessä vähäiseksi tekijäksi. Ulvila on pysynyt vasemmistoenemmistöisenä kuntana nykypäiviin asti.

Toisen maailmansodan jälkeen Ulvilaan asutettiin noin 1 000 evakkoa pääasiassa Hiitolan pitäjästä. Karjalaiset kulttuurivaikutteet toivat Ulvilaan mm. virpomisperinteen ja karjalanpiirakat. Ulvilan väkiluku jatkoi nousuaan suurten ikäluokkien myötä ja 1960-luvulla kunta alkoi kunnanjohtaja Teuvo Aallon johdolla harrastaa aktiivista maapolitiikkaa. Keskimäärin kunta on myynyt viitisenkymmentä omakotitonttia vuodessa, mikä on synnyttänyt Krapiston, Mynsterin, Rantalan, Suurpään, Nummelan, Loukkuran, Nahkurin ja Mukulamäen pientaloalueet. Kerrostaloja on rakennettu Vanhaankylään ja Friitalaan.

Ulvilan yhteiskuntarakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi. Friitalan nahkatehtaan toiminta on jo loppunut.^[20] Sitä ovat korvanneet huipputekniikkayritykset Cimcorp Oy, Neorem Magnets sekä aivan Porin ja Ulvilan rajalla, tosin Porin puolella sijaitsevat Luvata Pori Oy:n ja Cupori Oy:n (aikoinaan Outokumpu Oy:n) kuparinjalostustehtaat.

Kuntarakenteen muutos on vaikuttanut myös Ulvilaan. Aiemmin Ulvilasta eronnut Kullaa on palannut emopitäjänsä yhteyteen vuonna 2005. Samalla Kullaan seurakunnasta tuli jälleen Ulvilan kappeliseurakunta. Kaupungin nimen Ulvila otti itselleen jälleen vuoden 2000 alusta. Viime vuosina Ulvilan väestö on ollut lievässä laskussa.

Tunnettuja ulvilalaisia yrityksiä ovat muun muassa automaatioalan Cimcorp, sähköteknisiä tuotteita valmistava Urho Tuominen Oy tytäryhtiöineen, Neorem Magnets, virolaiseen Harju Elekter -konserniin kuuluva Satmatic, Ulvilan Konepaja ja maidonjalostusyritys Satamaito. Friitalan nahkatehdas oli tunnettu nahanjalostusyritys.

Tuotantosektoreittain Ulvilassa on työpaikkoja seuraavasti:^[21]

• maa- ja metsätalous 3 %
• teollisuus 31 %
• palvelut 61 %.

Kaupungin asukkaat muodostavat tilastollisesti seuraavat ryhmät:^[21]

• 15 vuotta täyttäneitä: 82,2 %
• alimman korkea-asteen tutkinto: 17,0 %
• alemman korkeakouluasteen tutkinto: 12,7 %
• ylemmän korkeakouluasteen tutkinto: 7,3 %
• tutkijakoulutuksen suorittaneet: 0,5 %
• eläkkeellä olevien osuus väestöstä: 25,8 %.

Ulvilan alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Ulvilan murre kuuluu Porin ryhmän alasatakuntalaiseen eteläpuoliskoon. Ulvilan murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustus.^[22]

Ulvilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla silakkamollot eli silakkaperunat ja kirnupiimä, fläskisoosi ja perunavoi sekä korput ja paakkelssit.^[23]

Ulvilan kautta kulkevat Tampere–Pori-rata, Porin ja Helsingin välinen valtatie 2 sekä Porin ja Tampereen välinen valtatie 11. Ulvilan (Friitalan) rautatieasema (alkujaan laituri) ja Haistilan pysäkki kuuluivat Porin radan alkuperäisiin liikennepaikkoihin. Haistilassa oli radan toiminnan alkuvuosina vilkas lastaussatama, josta junilla sisämaasta tuotu puutavara lastattiin proomuihin kuljetettavaksi edelleen Mäntyluodon satamaan. Maantieliikenteen syrjäytettyä raideliikenteen molemmat liikennepaikat lakkautettiin: Haistilan seisake vuonna 1974, Friitalan asema kymmenen vuotta myöhemmin.^[24]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1915 vuoteen 1950.

Ajankohta	Väkiluku[25]
1915	8 161
1920	8 198
1925	8 392
1930	9 171
1935	11 072
1940	12 252
1950	7 324

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen eli luvuissa ovat kaikkina vuosina mukana sekä Ulvilan että siihen liitetyn Kullaan asukkaat.

Vuoden 2017 lopussa Ulvilassa oli 13 237 asukasta, joista 11 140 asui taajamissa, 1 937 haja-asutusalueilla ja 160:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ulvilan taajama-aste on 85,2 %.^[27] Ulvilan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:^[28]

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Porin keskustaajama*	10 549
2	Koski	351
3	Kaasmarkku	240

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Ulvilan keskuspaikka Vanhakylä sekä Friitala eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Porin keskustaajamaa, joka ulottuu Ulvilan lisäksi usean Porin lähikunnan alueelle.^[28] Yhteensä Porin keskustaajamassa on 84 190 asukasta ja sen pinta-ala on 121,37 neliökilometriä.^[29]

Ikäryhmä	Osuus 2015[21]	Osuus 2019[30]
0–14-vuotiaat	17,7 %	16,7 %
15–64-vuotiaat	62,2 %	57,1 %
Yli 65-vuotiaat	11,8 %	26,2 %

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ulvilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[31]

• Ulvilan seurakunta
  • Kullaan kappeliseurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ulvilan alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.^[32]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Ulvilan kaupungin nykyisellä alueella.^[31]

• Kullaan seurakunta (liitetty Ulvilan seurakuntaan 2005)

Vanhakylä eli Vanha-Ulvila on maaseutumainen taajama Ulvilassa. Se sijaitsee Kokemäenjoen itärannalla, ja se muodostaa Ulvilan keskustaajaman itäisen osan.

Friitala on osa Ulvilan kaupungin vajaan 6 000 asukkaan keskustaajamaa.^[33] Kokemäenjoen eteläpuolella sijaitsevasta Friitalasta on matkaa Porin keskustaan noin seitsemän kilometriä ja se on myös osa Porin keskustaajamaa.

Haistila on kylä Ulvilan kaupungissa valtatie 2:n tuntumassa noin kaksi kilometriä kaupungin keskustaajamasta Friitalasta Helsinkiin päin. Pientaloista koostuva asutus on levinnyt lähinnä nauhamaisesti parin kilometrin matkalle Ulvilasta Nakkilaan johtavan maantien varrelle. Haistila on yksi Ulvilan vanhimmista kylistä, sen asutus lienee syntynyt jo 1200-luvulla. Myös Kokemäellä on Haistila-niminen kylä, joten on mahdollista, että Ulvilan Haistilan alkuperäinen asutus on peräisin sieltä.^[34]

Harjunpää on 1 500 asukkaan kylä Ulvilassa Porin kaupungin kyljessä. Kylän asutus on pääosin kallioiden päällä ja kupeessa. Harjunpään kylän kallioilta näkyy Harjunpäänjoen ja Kokemäenjoen rantapelloille.^[35]

Kaasmarkku on maaseutukylä ja 607 asukkaan taajama Ulvilan itäosassa. Kaasmarkun merkittävimpiä rakennuksia ovat koulu, VPK:n talo ja rukoushuone. Kaasmarkku sijaitsee lähellä valtatie 11:tä, joka kulkee Porista Tampereelle. Vuonna 2005 Kaasmarkku valittiin Satakunnan vuoden kyläksi.^[36]

Ravani on kylä Ulvilan kaupungissa Kokemäenjoen pohjoispuolella yhdystien 2440 varrella. Ulvilan keskustaajamaan kuuluvaan Vanhakylään on matkaa runsas kilometri.

Sunniemi on Ulvilan kylä, joka sijaitsee pohjoisempana olevan Harjunpään ja etelämpänä olevan Suosmeren välissä. Maaseudulla sijaitsevan kylän läpi virtaa Harjunpäänjoki. Kylän asutus, noin 90 kotitaloutta, koostuu pääasiassa vanhoista Sunniemen kartanon torpista sekä 1950-luvun maanhankintatiloista, jotka lohkaistiin sodan jälkeen siirtoväelle kartanon maista.

Suosmeri on Ulvilan kylä, joka sijaitsee Ulvilasta Tampereelle johtavan valtatien 11 pohjoispuolella, Ulvilan ja Porin palveluiden läheisyydessä. Kylän laidalla virtaavat Kokemäenjoki ja Saarenluotoa kiertävä Pikkujoki.

Koski on kylä Ulvilassa entisen Kullaan kunnan alueella. Koskin koulussa on noin 80 oppilasta ja luokat esikoulusta kuudenteen sekä iltapäiväkerho.^[37]

Kangas on Ulvilaan liitetyn entisen Kullaan kunnan kylä.^[38]

Leineperi on 261 asukkaan maaseutukylä Kullaalla Ulvilassa. Leineperi tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita.^[39] Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna 1771 perustettu Leineperin ruukki.^[40]

Levanpelto on kylä Kullaalla Ulvilassa ja myös entisen Kullaan kunnan aiempi nimi. 1.1.2005 alkaen, Ulvilan kaupungin ja Kullaan kunnan kuntaliitoksen jälkeen se on ollut osa Ulvilaa.

Ahmaus on Ulvilan kylä entisen Kullaan kunnan alueella. Ahmaus on laaja, noin 20 kotia käsittävä kyläalue itäisimmässä Ulvilassa, valtatien 11 varrella.^[41]

Palus on kylä Ulvilassa entisen Kullaan kunnan alueella, Palusjärven rannalla. Asukkaita kylässä on noin 230.^[42] Palus valittiin Satakunnan vuoden kyläksi vuonna 2000.^[43]

• Järventausta
• Saarijärvi

• Leineperin ruukki
• Jalomäen umpipiha, Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha
• Ulvilan kaupungintalo
• Friitalan nahkamuseo
• Joutsijärvi
• Palusjärvi
• Pyhäjärvi
• Ulvilan kirkko
• Kullaan kirkko
• Liikistön muinaismuistoalue

• Ljusdalin kunta (Ruotsi)
• Suure-Jaani (Viro)

• Archery Club Ulvila, jousiammunta
• FC Ulvila, jalkapallo
• Friitalan Yritys, uinti ja lentopallo
• Harjunpään Tuisku, petankki ja nuorisotoiminta
• Ulvilan Pesä-Veikot, pesäpallo^[45]
• Ulvilan Ura, hiihto, suunnistus
• Kullaan Urheilijat
• Ulvilan voimistelu ja liikunta
• Ulvila Sport Team
• Ulvilan Nuorisoseura
• Suosmeren Salpa
• Ulvilan FK-kerho

• Luettelo Ulvilan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.

• Jalmari Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä. (koko art. 57–100). Kotiseurututkimuksia VI. Satakunta. Satakuntalainen osakunta & WSOY 1926</ref>

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulvila Wikimedia Commonsissa

• Ulvilan kaupungin kotisivu
• Tilastokeskus – Ulvilan avainluvut
• Ulvilan kaupungin historia (Arkistoitu – Internet Archive) (toiminut pääasiallisena lähteenä Historia-kappaleelle)