Ukyō Katayama

Ukyō Katayama
片山右京
Henkilötiedot
Kansalaisuus	Japani
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1992–1997
Talli(t)	Larrousse (1992) Tyrrell (1993–1996) Minardi (1997)
Kilpailuja	97 (95 starttia)
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	5
Ensimmäinen kilpailu	Etelä-Afrikan GP 1992
Viimeinen kilpailu	Euroopan GP 1997
Aiheesta muualla
www.teamukyo.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ukyō Katayama (jap. 片山右京, s. 29. toukokuuta 1963) on japanilainen, uransa lopettanut Formula 1 -luokan kuljettaja. Hän osallistui urallaan kaikkiaan 97 F1-kilpailuun ilman mainittavaa menestystä.^[1][2] Katayama oli uransa aikana kahdesti viides kauden 1994 Brasilian ja San Marinon osakilpailuissa.^[3]

Katayama ajoi Japanissa yksipaikkaisten autojen juniorisarjaa, jonka mestaruuden hän voitti vuosina 1983-84.^[2]

Vuonna 1985 Katayama ajoi Japanin Formula 3 -sarjassa, jossa hän sijoittui kuudenneksi. Vuotta myöhemmin hän siirtyi Ranskaan ajamaan Formule Renault ja Ranskan Formula 3 -sarjoja. Hän palasi Japaniin ajamaan Japanin Formula 3000 -sarjaa, jonka mestaruuden hän voitti vuonna 1991.^[1][2]

1992 Sponsoriensa tuella Katayama sai paikan F1-sarjan heikoimpiin talleihin kuuluneeseen Venturi-Larrousseen. Tiimi saavutti kaudella vain yhden MM-pisteen tallitoveri Bertrand Gachot'n ajamana. Kanadan osakilpailussa Katayama joutui keskeyttämään viidenneltä sijalta moottoririkon vuoksi. Hänen parhaat sijoituksensa olivat Brasilian ja Italian kilpailujen yhdeksännet sijat.^{[2][4][5][6][7]}

1993 Katayama siirtyi edelliskaudella valmistajien taulukossa kuudenneksi sijoittuneen Tyrrellin leipiin. Tyrrellin auto oli kuitenkin jo kolme vuotta vanha, eikä sillä enää taisteltu MM-pisteistä. Katayama olikin otsikoissa enemmän lukuisten kolareiden kuin hyvien tulosten ansiosta. Paras sijoitus oli Unkarin GP:n 10. sija.^[1][2][8]

1994 Tyrrellin auto oli kilpailukykyisempi kuin edelliskaudella, mutta Katayama jatkoi kolarointeja eikä päässyt maaliin kuin 4:ssä kauden 16:sta osakilpailusta. Niistä kolmessa hän saavutti MM-pisteitä . Hän jäi kuitenkin selvästi tallitoverinsa Mark Blundellin varjoon, joka pääsi jopa palkintokorokkeelle Espanjan kilpailussa.^{[1][2][9][10][11][12]}Kausi oli Katayaman paras ja hän sai 17.sijan.

1995 Katayamalla tuotti maaliinkin pääseminen ajoittain suunnattomia vaikeuksia, ja edelliskauden tapaan hän näki ruutulipun vain neljästi. Hänen suomalainen tallitoverinsa Mika Salo teki paljon tasaisempaa jälkeä ja hankki tallille viisi MM-pistettä. Katayama jäi nollille ja loukkaantui Portugalin GP:ssä.^{[1][2][13][14][15]}

1996 Katayama ja Salo jatkoivat Tyrrellin kuskikaksikkona japanilaisen hävitessä jälleen tallitoverilleen. Parhaaksi sijoitukseksi jäi Unkarin GP:n 7. sija.^[2][16]Katayama hylättiin Euroopan GP:ssä 1996.

1997 Katayama ajoi vielä vuoden Minardilla parhaina saavutuksinaan 10. sijat Monacosta ja Unkarista. Tämän jälkeen hän ei saanut enää tallipaikkaa F-ykkösistä.^{[1][2][17][18]}

Katayama lopetti F1-uransa kauden 1997 jälkeen ja ryhtyi harrastamaan vuorikiipeilyä sekä ajamaan muissa sarjoissa. Lopettamispäätöksensä lisäksi Katayama ilmoitti samana vuonna sairastavansa syöpää, mikä oli todettu hänellä jo vuonna 1994.^[3] Hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja vuosina 1988, 1992, 1998-99 sekä 2002-2003, joissa hän voitti oman luokkansa vuonna 1999 sijoittuen kokonaistuloksissa toiseksi. Lisäksi hän voitti vuoden 2000 Japanin GT:n Festival in Malaysia GT500-kilpailun.^{[1][2][19][20][21][22][23][24]}