Transnistria

Transnistria Transnistria (Транснистриа) (romaniaksi) Придністров'я (Prydnistrovja) (ukrainaksi) Приднестровье (Pridnestrovje) (venäjäksi)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Vadim Krasnoselski
Pääministeri	Aleksandr Martynov
Pääkaupunki	Tiraspol
Pinta-ala
– yhteensä	4 163 km² (sijalla –)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2004)	555 300 (sijalla –)
– väestötiheys	133,4 as. / km²
Viralliset kielet	moldavia (kyrillisin kirjaimin) ukraina venäjä
Valuutta	Transnistrian rupla (ei tunnusta)
Aikavyöhyke	UTC +2
– kesäaika	UTC +3
Itsenäisyys – Julistautunut	2. syyskuuta 1990 (ei tunnustettu)
Lyhenne	ei ole
Kansainvälinen suuntanumero	+373 5
Kansallislaulu	”My slavim tebja, Pridnestrovje (Мы славим тебя, Приднестровье) Ylistämme sinua, Dnestria”
Infobox OKNimi-testi OK

Transnistria (rom. Transnistria^[1] (Транснистриа), ukr. Придністров'я, Prydnistrovja,^[1] ven. Приднестровье, Pridnestrovje^[1]),^[1][2] aiemmin joskus myös Transdnestria^[3], on valtaosin Dnestrjoen itärannalla oleva noin 200 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä Moldovan alue, joka rajoittuu idässä Ukrainaan. Transnistria on yksipuolisesti julistautunut itsenäiseksi, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.

Nimi Transnistria tulee alueen sijainnista Dnestrjoen (moldovaksi Nistru) takana,^[2] siis Moldovasta katsoen. Virallisesti Moldovan hallitus käyttää alueesta nimeä Dnestrin vasemman hallintoalueyksikkö (moldovaksi Unitățile Administrativ-Teritoriale din Stînga Nistrului^[4], lyh. Stînga Nistrului).

Itse alueella käytetään virallisia nimiä rom. Republica Moldovenească Nistreană (Република Молдовеняскэ Нистрянэ), ukr. Придністровська Молдавська Республіка, Prydnistrovska Moldavska Respublika ja ven. Приднестрoвская Молдавская Республика, Pridnestrovskaja Moldavskaja Respublika eli Dnestrian moldovalainen tasavalta.

Alkuaan romaniaksi Transnistria-nimeä on historiallisesti käytetty Dnestr- ja (eteläisen) Etelä-Bugjoen välisestä alueesta. Neuvostoliitossa alue kuului Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan alaiseen Moldovan autonomiseen neuvostotasavaltaan vuodesta 1924 ja neuvostojoukkojen miehitettyä Bessarabian Romanialta vuonna 1940 Moldovan sosialistiseen neuvostotasavaltaan Baltan piiriä lukuun ottamatta. Toisessa maailmansodassa Transnistria oli Romanian miehittämänä kolmen ja puolen vuoden ajan 1941–1944 omana hallinnollisena Transnistrian kuvernoraattinaan, joka alueena oli laajempi kuin nykyinen Transnistria pääkaupunkinaan Odessa.

Vuonna 1989 alkoi Moldovan hallituksen ja Transnistrian hallinnon välillä konflikti, joka johtui etupäässä kielilaeista. Niiden mukaan romaniasta (Moldovassa välillä nimityksenä moldova) tuli Moldovan ainoa virallinen kieli. Vastarintaa johti työkollektiivien yhteisneuvosto johdossaan Igor Smirnov. Konfliktit muuttuivat väkivaltaisiksi ja työläiset järjestäytyivät Moldovan poliisivoimia vastaan.

1980-luvun lopussa Krimin myöhemmän venäläismielisen hallitsijan Sergei Aksjonovin isä Valeri Aksjonov oli puna-armeijan upseeri, joka Moldovaan sijoitettuna perusti Russian Community of Northern Moldova -järjestön ja johti sitä. Pian syntyi sota venäläisten epävirallisten sotilaallisten ryhmien ja maan moldovalaisen enemmistön välillä, jolloin Venäjän armeija tuli avuksi vuonna 1990 ja vuonna 1992 konflikti päättyi pääosin Dnjestr-joen itäpuolisen alueen irrottamiseen Moldovasta Transnistriaksi.^[5]

Transnistria julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa 1990. Elokuussa 1991 Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Kesällä 1992 konflikti päättyi alueelle sijoitetun Venäjän asevoimien 14. armeijan väliintuloon. Armeijan komentajana oli Juri Netkatšev, myöhemmin Aleksandr Lebed. Armeijan varastoista päätyi aseita alueen itäslaaveille ja myöhemmin myös venäläisjoukot tukivat itäslaaveja. Moldovan poliisi kärsi suuria tappioita saamatta aluetta hallintaansa. 14. armeijan arsenaaliin kuului neljän divisioonan aseistus ja noin 4 000 erilaista ajoneuvoa ja Lebedin mukaan se olisi halutessaan ollut Romanian pääkaupungissa Bukarestissa seitsemässä tunnissa^[6].

Aselepo tehtiin heinäkuussa 1992 Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja Moldovan presidentti Mircea Snegurin kesken. Venäjän armeija alkoi vetäytyä 1994.

Syyskuussa 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 prosenttia väestöstä äänesti itsenäisyyden puolesta.^[7][8] Äänestysprosentti oli 77,63 prosenttia.^[9] Osa vaalitarkkailijoista piti vaalia onnistuneena,^[10] kun taas Moldovan Helsinki-ryhmä ilmoitti havainneensa epämääräisyyksiä ja väitti äänestysprosentin jääneen huomattavasti ilmoitettua matalammaksi.

Äänestyksessä kysyttiin: ”Kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistä Venäjän federaatioon?” ja ”Kannatatko itsenäisyydestä luopumista ja liittymistä Moldovan tasavaltaan?” Näin Transnistrian tavoitteena on Venäjään liittyminen, joskin geopoliittinen asema aiheuttanee hankaluuksia, koska alueella ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja Venäjäkin tunnustaa alueen Moldovan osaksi. Moldova, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät tunnusta vaalia tai sen tulosta.^[11]

Venäjän presidentti Vladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua Transnistrian konfliktiin vuonna 2006. Tämä kaatui EU:n vastustukseen, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.^[12] Etyjin puheenjohtajana toiminut Ilkka Kanerva vieraili maassa tammikuussa 2008 ja pyrki aloittamaan uudelleen neuvottelut Transnistrian tilanteen ratkaisusta.^[13]

Helmikuun 2024 lopulla Transnistria ilmoitti pyytäneensä Venäjältä suojelua Moldovan väitetyltä sosiaaliselta ja taloudelliselta painostukselta. Se, millaista apua separatistit noin tarkalleen haluavat, ei ole tiedossa.^[14] Venäläisen avun toimittaminen Transnistriaan on kuitenkin vaikeaa, koska raja Ukrainan kanssa suljettiin Venäjän hyökättyä ja Moldova on sisämaavaltio. Yhdeksi väyläksi on epäilty Odessaa, joka venäläisten tulisi tosin ensin onnistua valtaamaan.^[15]

Kun Transnistria muodostettiin, se otti käyttöön Neuvostoliiton perustuslain. Vuonna 1995 otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka sisältää enemmän länsimaisista demokratioista tuttuja piirteitä ja antaa vallanpitäjille parlamentaarisen vastuun. Alueen parlamenttia kutsutaan korkeimmaksi neuvostoksi ja presidenttinä on vuoden 1992 kapinaa Moldovaa vastaan johtanut Igor Smirnov, joka on Ukrainan kansalainen.

Joulukuussa 2011 pidettyjen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kaksikymmentä vuotta maata johtanut Smirnov jäi kolmanneksi, mutta ei hyväksynyt tulosta. Entinen parlamentin puhemies Jevgeni Ševtšuk sai 38,5 prosenttia äänistä, Venäjän tukema parlamentin puhemies Anatoli Kaminski sai 26,48 prosenttia ja Smirnov 24,82 prosenttia. Syy Smirnovin tappioon on arvioiden mukaan se, että Venäjä ei enää tue häntä. Smirnov epäili vaalivilppiä.^[16]

Pääartikkeli: Luettelo Moldovan kaupungeista

Vaakuna	Kaupungin nimi			Väkiluku[17]
	Romaniaksi	Venäjäksi	Ukrainaksi
	Bender	Бендеры	Бендери	71 232
	Camenca	Каменка	Кам'янка	9 347
	Dubăsari	Дубоссары	Дубоссари	18 870
	Grigoriopol	Григориополь	Григоріополь	10 933
	Rîbnița	Рыбница	Рибниця	53 755
	Slobozia	Слободзея	Слободзея	12 424
	Tiraspol	Тирасполь	Тирасполь	129 676

Vuonna 2004 Transnistriassa oli noin 555 300 asukasta. Suurin etninen väestöryhmä on moldovanromanialaiset (31,9 %), seuraavaksi eniten on venäläisiä (30,4 %) ja ukrainalaisia (28,8 %). Pienempiä ryhmiä ovat puolalaiset, bulgaarit, juutalaiset, gagausit ja saksalaiset. Erityisesti kaupunkien asukkaat ovat slaaveja maaseudun väestön koostuessa enimmäkseen moldovalaisista.

Transnistrian viranomaisten mukaan separatistialueella asuu yli 220 000 Venäjän kansalaista.^[18]

Valtaosa alueen asukkaista tunnustaa ortodoksista uskoa. Maassa on uskonnonvapaus ja rekisteröitynä on yli sata uskonnollista liikettä.

Alueella on säilytetty paljon neuvostoajan symboleja ja otettu viralliseen käyttöön. Esimerkkejä näistä ovat sirppi ja vasara valtion vaakunassa ja neuvostounivormuja kantavat poliisit sekä sotilaat. Pääkaupungissa Tiraspolissa on Vladimir Leninin patsaita, joista suurin on parlamenttitalon edessä. Pääkaupungissa on myös Marxin ja muiden kuuluisien kommunistien patsaita ja heidän mukaansa on nimetty katuja, kuten Strada Karl Liebknecht, Strada Karl Marx ja Strada Rosa Luxemburg. Sekä vaakuna että lippu ovat lähes samanlaiset kuin mitä Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta käytti.

Bruttokansantuote on paikallisen hallinnon tietojen mukaan noin 585,6 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja henkeä kohden 1 076 (2006), mikä on vähän enemmän kuin Moldovassa, joka on Euroopan köyhin maa. Vuonna 2003 alueen yritykset olivat kaikki aluehallinnon omistuksessa, mutta nykyään on myös yksityisiä yrityksiä. Suurin yritys on Moldavski metallurgitšeski zavod (MMZ) Rîbnițassa, jonka omistaa venäläinen Metalloinvest (Ališer Usmanov). Uudenaikainen tehdas tuottaa noin miljoona tonnia terästä vuodessa (2004). Traspolissa on suuri tekstiilitehdas Tirotex ja alkoholijuomia valmistava Kvint ja Dnestrovskissa Moldavskaja GRES-voimala. Vähittäiskaupan alalla toimii Sheriff. Alueella on käytössä oma valuutta, Transnistrian rupla. Raha on vapaasti vaihdettava, mutta käytännössä vain Transnistriassa.

Suuri osa Moldovan neuvostotasavallan teollisuudesta, etenkin sähköntuotannosta oli Transnistriassa. Toisen maailmansodan jälkeen alue teollistui ja 1990 se tuotti 40 prosenttia Moldavian bruttokansantulosta ja 90 prosenttia sähköntuotannosta.

Joukkoliikennettä käytetään paljon alueella. Tiraspolissa on rautatieasema ja linja-autoyhteydet ovat vilkkaat Moldovan pääkaupunkiin Chișinăuhin ja Ukrainaan. Vakituisia linjoja ajavat paikallisliikenteen minibussit eli maršrutkat ovat hyvin yleisiä joukkoliikenteen välineitä.

• Pitkänen S. ja V.-J. Sutinen: Moldova, s. Transnistriasta erityisesti s. 279–330. Turku: Savukeidas Kustannus, 2010. ISBN 978-952-5500-76-9 Kirjan kuvaus kustantajan sivulla (viitattu 18.10.2014).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transnistria Wikimedia Commonsissa