Tanssiravintola

Tanssiravintola on ravintola, jossa asiakkailla on mahdollisuus tanssia erityisellä tanssilattialla elävän musiikin tahdissa. Tanssiravintolat ovat pubien ja yökerhojen tavoin niin sanottuja juoma- ja seurusteluravintoloita, joissa ei välttämättä ole ruokailumahdollisuutta. Kun yökerhoissa tanssimusiikki voi tulla myös äänilevyltä tai muulta tallenteelta, tanssiravintolassa musiikkia esittää erityinen tanssiyhtye tai -orkesteri. Tanssia voi joko oman pöytäseurueen jäsenten kanssa tai hakea tanssiin partneria muiden pöytien seurueista. Yleensä miehet hakevat naisia, mutta naistentansseissa asetelma on päinvastainen ja sekahaussa molemmat tavat ovat käytössä yhtä aikaa. Tanssiravintolat ovat merkittäviä tutustumispaikkoja kumppania etsiville.^[1][2]

Suomessa tanssiravintolan yleisö on nykyisin varttuneempaa väkeä kuin yökerhoissa ja muissa nuorison suosimissa paikoissa, ja niiden musiikki on yleensä iskelmämusiikkia, aikuisrockia tai muuta lava- ja seuratanssiin sopivaa musiikkia.^[1] Tanssiravintoloiden suosio on vähenemässä. Monen suomalaiskaupungin viimeinen tanssiravintola on suljettu 2010-luvulla, joskin joitakin uusia on avattu, kuten Seinäjoen Soittola vuonna 2011^[3].

Suomessa tanssiravintolat jatkoivat tavallaan maaseudun tanssilavakulttuuria ihmisten muutettua 1900-luvulla suurin joukoin maalta kaupunkeihin. Tanssiravintoloiden huippusuosio alkoi 1960-luvulla elintason kohotessa, alkoholikulttuurin vapautuessa ja ravintoloiden alkaessa sallia myös naisseurueita asiakkaikseen. Toisaalta nuoret alkoivat suosia Saksasta alkunsa saaneita^[4] diskoteekkeja ja muita äänilevymusiikkiin perustuvia huvimuotoja, jolloin tanssiravintolat alkoivat jäädä varttuneemman väen paikoiksi ja menettää vähitellen suosiotaan. Talouden heikettyä monet tanssiravintolatkin saattoivat siirtyä äänilevymusiikkiin suosituimpia viikonlopun iltoja lukuun ottamatta.^[5][2][1] Monet menestyvimmistä tanssiravintoloista sijaitsevat hotellien yhteydessä, ja niitä saatetaan kutsua myös yökerhoiksi^[6]

Helsingin viimeinen tanssiravintola Wanhan Kellari Vanhalla ylioppilastalolla suljettiin keväällä 2015. Muita viimeisiä tanssiravintoloita Helsingissä olivat Vanha Maestro (1967–2003)^[7], Hakaniemen Paasiravintola, Sillankorva ja Merihotelli, Rautatientorin Fennia, Vallilan Jortsumestari ja Kallion Urheilutalon Josafat.^[8][9] Turun viimeinen tanssiravintola Galax muutettiin vuonna 2012 Venus Nightlife -viihderavintolaksi^[10] ja Tampereen Nightclub Tähti (ent. ravintola Hämeensilta) vuonna 2018 Naima-baariksi^[11].

Helsingin vanhimmaksi ravintolaksi mainittu ravintola Kaisaniemi on toiminut myös tanssiravintolana 1900-luvun alussa. 1920-luvun alussa tanssien järjestämisestä tuli hienostoravintoloiden vetonaula, mutta niiden iltoihin kuului yleensä myös varieteeta tai muuta ohjelmaa^[12]. Kieltolain vuosina tanssittiin jazzin tahtiin muun muassa Liisankadun Kairossa ja Erottajalla Raken talon Palladiumissa, puhumattakaan vaihtuvista salakapakoista.^[13] Kieltolain jälkeenkin oli vielä tanssirajoituksia: vuoden 1935 väkijuomalaki kielsi tanssin muissa kuin ensimmäisen luokan ravintoloissa, niissäkin vain parina iltana viikossa ja ellei järjestyshäiriöitä ilmaantunut.^[14]

Sotavuosina Suomessa oli tanssikielto, joka kumottiin vasta 1948. Seuraavana vuonna maassa oli 424 anniskeluravintolaa, joista jo 69 tarjosi tansseja^[12]. 1930-luvulta aina 1950-luvulle Suomessa oli kuitenkin tanssia koskevia kieltoja ja rajoituksia, joilla pyrittiin hillitsemään prostituutiota, sukupuolitautien leviämistä ja alkoholin käytön aloittamista liian nuorena.^[12][15]

1960- ja 1970-luvulla Helsingin tanssiravintoloita olivat Pörssitalon Adlon, Pohjoisen Rautatiekadun Espilä, Kaivopuiston Kaivohuone, Autotalon Lido, Sörnäisten kurvin Ostia ja Erottajan Mikado.^[16][17]

Muualla Suomessa entisiä tai nykyisiä tunnettuja tanssiravintoloita ovat Espoon Dipolin Luolamies (1960-luvulta 1980-luvulle)^[18][19], Sokos Hotel Vantaan Tulisuudelma (vuodesta 1992^[20]), Turun Elli ja Gunnar, Valencia, Calypso, Rendez-vous, Itämeri, Kilta ja Thrinax^[21], Porin Punainen Kukko^[22] ja Hotelli Juhana Herttua, Syvälammen motelli Suomusjärvellä^[23], ravintola Kairo Kotkassa, Tampereen työväentalo, Seurahuone^[24] ja Kaijakka^[25], Hattulan Satulinna, Jyväskylän hotelli Jyväshovi^[26], Karstulan Lomakouhero^[27], Mäntyharjun Mäntymotelli^[28], Lappeenrannan Monrepos^[29], hotelli Karelia Joensuussa^[30], Vaasan Centrum, Waskia, Valentino ja Tähtitaivas^[31], Seinäjoen Sorsanpesä^[32], Oulun Arina, Kauppahotelli, Tervahovi, Merikoski ja Foxia^[33][34] sekä Rovaniemen Pohjanhovi^[35].

Tanssiravintolatoiminta on yhä vilkasta Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, kylpylöissä, Lapin rinneravintoloissa sekä suomalaisten suosimilla alueilla Espanjan Aurinkorannikolla ja etenkin Kanariansaarilla. Playa del Inglesissä on vuodesta 1994 toiminut Irwin Goodman -teemainen Ryysyranta^[36], ja paikkakunnalla toimivat myös suomalaisille suunnatut tanssipaikat Amigo, Apilaniitty, Iskelmä-Baari, Red Onion ja Tanssikellari Foxi. Gran Canarian Puerto Ricossa suomalaisia tanssittaa Ulvova Mylläri.^[37]

Suomessa ravintolatanssikulttuuria pyritään tanssiravintoloiden kadottua pitämään yllä erityisillä tanssi-illoilla tai -klubeilla, joita järjestetään ajoittain muuntyylisissä ravintolatiloissa. Yksi ensimmäisistä tanssi-iltojen järjestäjistä oli Helena Ahti-Hallbergin ja Mikko Leppilammen vuonna 2014 perustama helsinkiläinen Hurmio-klubi.^[38]

• Honkala, Timo. 100 v Stadin jortsuja ja tanssimestoja: historian kertomaa ja tanssimuistoja vv. 1950–70. BoD, 2017. ISBN 978-951-568-470-7.
• Nurmi, Johanna. Sukupuoli tanssii ravintolassa. Sosiologisia keskusteluja. Pro gradu, Turun yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. 2010.
• Sillanpää, Merja. Säännöstelty huvi : suomalainen ravintola 1900-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 9514596579.
• Tikka, Marko & Nevala, Seija-Leena. Kielletyt leikit : Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888–1948. Atena, 2020. ISBN 9523006134.