Markku Kanerva

Markku Kanerva

Henkilötiedot
Koko nimi	Markku Tapio Kanerva
Syntymäaika	24. toukokuuta 1964 (ikä 60)
Syntymäpaikka	Helsinki, Suomi
Pelipaikka	puolustaja
Pituus	185 cm
Lempinimi	Rive
Seura
Seura	Suomi
Tehtävä	päävalmentaja
Junioriseurat
	HJK
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1983–1990	HJK	186	(26)
1991–1992	IF Elfsborg	44	(3)
1993	FinnPa	26	(1)
1994–1998	HJK	79	(2)
Yhteensä		335	(32)
Maajoukkue
1982	Suomi U18	3	(0)
1984–1985	Suomi U21	9	(1)
1986–1995	Suomi	59	(1)
Valmennusura
2001–2002	HJK (apuv.)
2003	Viikingit
2004–2009	Suomi U21
2010–2016	Suomi (apuv.)
2011	Suomi
2015	Suomi
2016–2024	Suomi
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Markku Tapio Kanerva^[1] (s. 24. toukokuuta 1964 Helsinki) on suomalainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän oli keskuspuolustaja. Joulukuusta 2016 marraskuuhun 2024 Kanerva toimi Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.^[2][3]

Hän on toiminut pelaaja- ja valmentajauriensa välissä myös peruskoulunopettajana Haagan peruskoulussa Helsingissä 1993–2004.^[4][5]

Peliurallaan Kanerva pelasi topparina ja laitapuolustajana. Otteluita pääsarjatasolla kertyi 291 ja maaleja 29. Hän pelasi Helsingin Jalkapalloklubissa 13 kautta (1983–1990 ja 1994–1998) ja Finnairin Palloilijoissa yhden kauden (1993). Viimeisellä kaudellaan Kanerva myös pelasi HJK:ssa Mestarien liigaa. Kaudet 1991–1992 Kanerva pelasi Ruotsissa IF Elfsborgin joukkueessa.

Suomen A-maajoukkuetta Kanerva edusti 59 kertaa ja teki yhden maalin.

Valmennusuransa Kanerva aloitti 2001 HJK:ssa apulaisvalmentajana. Hän toimi kausina 2001–2002 Jyrki Heliskosken ja Keith Armstrongin apuvalmentajana. Päävalmentajadebyyttinsä Kanerva teki 2003 FC Viikinkien peräsimessä. Seuraavana vuonna hän siirtyi Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi. Kanervan johdolla Suomen nuoret selvisivät ensi kertaa historiassaan ikäluokan EM-kisoihin 2009. Lopputurnauksessa Suomen tie katkesi alkulohkoon.

Vuonna 2009 Kanerva valittiin Vuoden valmentajaksi Suomen urheilugaalassa.^[6] Hänet on sittemmin valittu Vuoden valmentajaksi myös 2018, 2019, ja 2020.

Marraskuun lopussa 2010 Kanerva nimitettiin Suomen A-maajoukkueen apulaisvalmentajaksi vuoden 2011 kattavalla sopimuksella.^[7] Tammikuussa 2011 Palloliitto ilmoitti Kanervan toimivan A-maajoukkueen päävalmentajana keväällä 2011 pelattavissa kolmessa maaottelussa.^[8]

Mixu Paatelaisen saatua potkut kesäkuussa 2015 Palloliitto kertoi, että Kanerva toimii A-maajoukkueen päävalmentajana vuoden 2015 loppuun saakka. Hänen apuvalmentajinaan toimivat Jonatan Johansson ja Mika Nurmela.^[9] Kanervan johdolla Suomi voitti jäljellä olevissa EM2016-karsintaotteluissa Kreikan ja Färsaaret sekä pelasi tasan Romanian ja Pohjois-Irlannin kanssa.

Hans Backen tultua A-maajoukkueen päävalmentajaksi vuoden 2016 alussa Kanerva jatkoi uraansa apuvalmentajana.^[10] Backen potkujen jälkeen joulukuussa 2016 Kanerva nostettiin jälleen päävalmentajaksi, tällä kertaa pidemmällä kolmevuotisella sopimuksella, joka sisältää myös option vuoden 2020 EM-kilpailuista. Hänen ensimmäisen valmennusryhmäänsä kuuluivat myös Simo Valakari, Jonatan Johansson ja Antti Niemi,^[2] mutta kun Valakari ja Johansson lähtivät valmentamaan Norjaan ja Skotlantiin, Kanerva valitsi valmennusryhmäänsä Mika Nurmelan ja Kari Martosen.

Kanerva johdatti Suomen vuoden 2020 EM-kisoihin^[11]

Tammikuussa 2020 Kanervan pestiä jatkettiin kattamaan vuodet 2020–2022 ja näin ollen mahdolliset MM-kisat Qatarissa 2022.^[12]

Maaliskuussa 2023 Kanerva teki jatkosopimuksen, jonka oli tarkoitus kestää vuoden 2024 loppuun saakka. Sopimus piti täten sisällään myös mahdolliset EM-kisat kesällä 2024.^[13]

Vuoden 2024 EM-kisojen karsinnoissa Suomen sijoittui Kanervan johdolla lohkonsa kolmanneksi eikä saavuttanut suoraa EM-kisapaikkaa, mutta selviytyi Kansojen liigan menestyksen turvin kaksiosaiseen jatkokarsintaan.^[14][15] Suomi kohtasi 21.3. vieraskentällä Walesin, mutta hävisi maalein 4–1. 26.3. Suomi kohtasi Viron, jonka voitti 2–1. Kesäkuussa 2024 Kanerva ja Palloliitto solmivat jatkosopimuksen ja valmennustiimiin tulivat apuvalmentajiksi Tim Sparv, Jani Honkavaara ja Teemu Tainio^[16]. 22. marraskuuta 2024 Kanerva sai potkut.^[17]

• Suomen mestaruus 1985, 1987, 1988, 1990, 1997
• Suomen Cup 1984, 1996, 1998
• Liigacup 1994, 1996, 1997, 1998
• Markku-liitto valitsi vuonna 2009 Kanervan 13. vuoden Markuksi^[18]
• Vuoden valmentaja 2008, 2018, 2019, 2020 (urheilutoimittajien valinta)
• Vuoden valmentaja 2008, 2019 (Suomen jalkapallovalmentajat ry)

Kanerva on ollut naimisissa vuodesta 1991 Satu Kanervan kanssa, joka työskentelee lentoemäntänä Finnairilla. Parilla on kaksi aikuista lasta.^[19][20]

Kanerva asuu Helsingin Tapaninvainiossa.^[21] Hän harrastaa mm. golfia ja pyöräilyä.^[22][23]

Kanervan lempinimi Rive on peräisin hänen lapsuuden pihapeleistään Helsingin Pukinmäessä 1970-luvulla. Pelatessaan jalkapalloa alueen lapsien kanssa hän oli niin hyvä, että vanhemmat lapset ryhtyivät kutsumaan häntä brasilialaisen Rivelinon mukaan.^[24][25][26]

Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat

Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)