Suomen ympäristöpolitiikka

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Laki ja julistukset Itsenäisyysjulistus (1917) Hallitusmuoto (1919) Ministerivastuulaki (1922) Valtakunnanoikeudesta annettu laki (1922) Valtiopäiväjärjestys (1928) Perustuslaki (2000) Muut sopimukset FINEFTA-sopimus (1961) Suomen EEC-vapaakauppasopimus (1973) Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994)
Toimeenpanovalta Tasavallan presidentti Alexander Stubb Tasavallan presidentin kanslia Valtioneuvosto Orpon hallitus Pääministeri Petteri Orpo Ministeri Ministeriöt Keskushallinto Valtion keskushallinnon virastot ja laitokset Aluehallinto Aluehallintovirasto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Paikallishallinto Poliisilaitokset Työ- ja elinkeinotoimistot
Lainsäädäntövalta Lainsäädäntöprosessi Eduskunta Puhemies Eduskuntaryhmä Kansanedustaja Pääsihteeri Valiokunnat SuV PeV UaV VaV TrV HaV LaV LiV MmV PuV SiV StV TaV TiV TuV TyV YmV
Tuomiovalta Yleinen tuomioistuin Korkein oikeus Hovioikeus Helsinki · Itä-Suomi · Rovaniemi · Turku · Vaasa Käräjäoikeus (Luettelo) Hallintotuomioistuin Korkein hallinto-oikeus Hallinto-oikeus Ahvenanmaa · Helsinki · Hämeenlinna · Itä-Suomi · Pohjois-Suomi · Turku · Vaasa Erityistuomioistuin Markkinaoikeus Työtuomioistuin Vakuutusoikeus Valtakunnanoikeus Syyttäjälaitos Syyttäjälaitos Valtakunnansyyttäjä
Laillisuusvalvonta ja tarkastus Eduskunnan oikeusasiamies Valtioneuvoston oikeuskansleri Tarkastus Valtiontalouden tarkastusvirasto Valtiovarain controller -toiminto Finanssivalvonta Valtuutetut Elintarvikemarkkinavaltuutettu Lapsiasiavaltuutettu Tasa-arvovaltuutettu Tiedusteluvalvontavaltuutettu Tietosuojavaltuutettu Yhdenvertaisuusvaltuutettu
Suomen Pankki Pääjohtaja Pankkivaltuusto BOFIT
Muut toimielimet Valtion liikelaitos Valtionyhtiöt Talousarvion ulkopuoliset rahastot Valtion asuntorahasto Valtion eläkerahasto Maatilatalouden kehittämisrahasto Valtion ydinjätehuoltorahasto Huoltovarmuusrahasto Valtiontakuurahasto Rahoitusvakausrahasto Valtion televisio- ja radiorahasto Maatalouden interventiorahasto Palosuojelurahasto Öljysuojarahasto Muut julkisoikeudelliset rahastot Sitra Työllisyysrahasto Julkisoikeudelliset laitokset Eläketurvakeskus Kansaneläkelaitos Keva Kuntien takauskeskus Suomen metsäkeskus Suomen Pankki Työterveyslaitos Suomen riistakeskus Yliopistolaitos Julkisoikeudelliset säätiöt Kansallisgalleria Julkisoikeudelliset säätiöyliopistot
Vaalit Eduskuntavaalit 2015 · 2019 · 2023 · 2027 Presidentinvaalit 2006 · 2012 · 2018 · 2024 Europarlamenttivaalit 2009 · 2014 · 2019 · 2024 Kuntavaalit 2012 · 2017 · 2021 · 2025 Aluevaalit 2022 · 2025 Puolueet Kansanäänestykset Kieltolaki (1931) EU-jäsenyys (1994)
Oikeus Säädöskokoelma Hallituksen esitys Lakialoite Säädöskieli Kansalaisaloite Hallintolainsäädäntö Hallintolainkäyttö Hallintolaki Hyvän hallinnon periaatteet Julkisuuslaki Kielilaki Kielitaitolaki Kuntalaki Koulutus Hallintotiede
Politiikka Suomen valtiontalous Talousarvio Politiikka Elinkeinot Euroooppa Koulutus Kulttuuri Kunnat ja alueet Liikenne Liikunta Maatalous Metsätalous Nuoriso Oikeus Omistajaohjaus Puolustus Sisäpolitiikka Sosiaali Talous Tiede Terveys Työ Viestintä Ympäristö Pohjoismainen yhteistyö Kansalaisuus Avoimuusrekisteri Euroopan unioni Suomen edustusto Frontex
Ulkosuhteet Ulkomaankauppapolitiikka Kehityspolitiikka Johto TP-Utva Kansainvälisten asiain foorumi Rajat Suomen diplomaatiset edustustot Diplomaattiset edustustot Suomessa Diplomaattiset edustajat YK (1955) OECD (1969) Etyj (1975) Suomen Euroopan neuvoston jäsenyys (1989) Nato (2023) Erityisedustusto
Muu julkishallinto Kunnallishallinto Hyvinvointialueet Kirkollishallinto Ahvenanmaan itsehallinto Hallinnollinen aluejako Maakunnat Seutukunnat
n k m

Tämä artikkeli käsittelee Suomen ympäristöpolitiikkaa, sen hallintoa ja siihen liittyviä sopimuksia, lainsäädäntöä ja käytäntöjä.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sisältö vanhentunut, tulisi saattaa ajantasalle. Heijastelee esimerkkitapausten ja Suomen ympäristösitoumusten perusteella aikaa ennen 2000-lukua. Wikipedia (tietosanakirja) ei ennusta tulevaisuutta (esimerkiksi arvelut jonkin velvoitteen toteutumisen todennäköisyydestä 2010-luvulla).

Pääartikkeli: Suomen ympäristöhallinto

Suomen ympäristöhallintoon sisältyvät ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (sekä vuoteen 2010 asti alueelliset ympäristökeskukset).

Suomen ympäristölainsäädäntöä uudistettiin aikaan Euroopan unioniin liittymisen johdosta vastaamaan yhteisön lainsäädäntöä. Tavoitteena oli vähentää hajanaisuutta ^lähde?. Suomen ympäristölainsäädäntöön sisältyvät muun muassa vesilaki, ilmansuojelulaki, rakentamislaki, laki eräistä naapuruussuhteista, meluntorjuntalaki, ympäristövahinkolainsäädäntö, öljyvahinkolaki, maa-aineslaki, kaivoslaki, ydinvastuulaki, jätelaki, kemikaalilaki ja ilmastolaki.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kerrottava perustietoja jätelaista

Katso myös: Jätehuolto ja Suomen jätelaki

Jätelainsäädännössä säädetään kaikesta jätteestä, lukuunottamatta joitain erityisjätteitä, kuten esimerkiksi ydinjätteitä. Suomen jätelainsäädäntö on yhdenmukaistettu Euroopan unionin lainsäädännön kanssa ja sen tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle. ^lähde? Joissain tapauksissa Suomen lainsäädäntö laaja-alaisempi ja tiukempi kuin EU-säädökset.^[1]

Nykyinen jätelaki (Jätelaki 646/2011) ja sitä täydentävät asetukset tulivat voimaan 19.7.2021 ja korvasivat aiemman jätehuoltolain^[2]. Jätelain uudistus oli laaja-alainen ja samalla tulivat voimaan myös lait ympäristönsuojelulain, kemikaalilain, rikoslain ja elintarvikelain muuttamiseksi. Jäteasetus, pakkausjäteasetus ja muut jätelakia täydentävät asetusmuutokset tulivat voimaan 1.12.2021.^[1]

Jätelainsäädännön tavoite on:

• ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle
• vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta
• edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä
• varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista^[3]

Tavoitteena oleva jätteen määrän vähennys ja uudelleenkäyttö sekä kierrätys tarkoittaa muun muassa sitä, että tekstiilien kierrätyksestä tuli lain myötä pakollista.^[4]

Pääartikkeli: Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö

Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö koostuu useista laeista. Näihin kuuluu muun muassa luonnonsuojelulaki ja laki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta.

Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan 1.6.2023, jolloin se korvasi edellisen vuodesta 1997 asti voimassa olleen lain.^[5] Lakiuudistukseen kuuluu muun muassa tiukasti suojeltujen luontotyyppien suojelun vahvistaminen, vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio sekä Suomen Luontopaneelin rooli.^[6] Laki kieltää myös malminetsinnän kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa.^[7]

Laki oli osa luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista ja siihen sisältyy myös avustusjärjestelmä, jonka tarkoituksena muun muassa lisätä haitankärsijöiden vaikuttamismahdollisuuksia. Avustusta voi hakea esimerkiksi erilaisiin passiivisiin karkottimiin eli niin sanottujen lintupeltojen perustamiseen tai lintujen saalistukselta suojaaviin verkkoihin.^[8]

Pääartikkeli: Suomen ilmastolaki

Heinäkuussa 2022 voimaan tullut ilmastolaki (SDK 423/2002, ruots. klimatlag) säätää tavoitteet ja puitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle ja sen toteutumisen seurannalle. Se on uudistettu versio Suomen edellisestä ilmastolaista vuodelta 2015.^[9]

Pääartikkeli: Suomen vesilaki (2011)

Vuonna 2011 voimaan astunut Suomen vesilaki määrittelee vesiin kohdistuvia oikeuksia ja vesien käyttöä. Vaikka vesiasioista säädetään myös useissa muissa laeissa, voi vesilain Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n mukaan sanoa olevan "vesiä koskevan oikeudellisen sääntelyn ydin". Lain tavoitteena on varmistaa vesien käytön kestävyys, ehkäistä ja vähentää vesiin kohdistuvia haittoja sekä parantaa vesien tilaa. Yksi keskeisimmistä periaatteista vesilaissa on velvoite haittojen ennaltaehkäisyyn ja minimointiin.^{[10] [11]}

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ympäristöjärjestöjen toimintaa esiteltävä tasapuolisesti ja lähteistetysti.

Katso myös: Luettelo uusiutuvan energian yhdistyksistä

Suomessa toimivia ympäristöjärjestöjä ovat esimerkiksi BirdLife Suomi, Dodo, Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF. Suomessa useat ympäristöjärjestöt saavat valtiolta vuotuista toiminta-avustusta^[12].

Kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä on muun muassa Greenpeace, World Wildlife Foundation (WWF), Climate Action Network (CAN) ja Fridays for Future.

Suomen ratifioimiin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin sisältyvät:

• Valaanpyyntisopimus (1983)
• Lontoon sopimus (1983) - Ydinjätteen dumppaus valtameriin
• Baselin sopimus (1989) - Ongelmajätteiden kansainvälinen vienti
• CFC-yhdisteitä rajoittava Montrealin pöytäkirja (1987)
• Kioton sopimus (1997)
• CFC-yhdisteitä rajoittava Montrealin pöytäkirja (1987)
• Ympäristövaikutusten arviointisopimus Espoo (1991)
• Pariisin ilmastosopimus (2016)^[13]

Koska Suomi Euroopan unionin sitoo EU-lainsäädäntö myös Suomea. Euroopan unionin sitoumuksiin sisältyvät muun muassa seuraavat sopimukset ja strategiat:

• Eurooppalainen ilmastolaki^[14]
• Euroopan vihreän kehityksen ohjelma^[15]
• EU:n biodiversiteettistrategia^[16]

Suomen Euroopan unioniin liittymisen jäsenäänestyksenä merkittävä ympäristökysymys oli lannoitteiden kadmium-pitoisuus. ^lähde? Suomi neuvotteli erillissopimuksen. ^lähde?Kadmium on ongelmallinen luonnon ja ihmisten terveyden kannalta. Kadmiumin puoliintumisaika on 20 vuotta.^lähde? Siksi suurin osa syödystä kadmiumista säilyy ruumiissa koko ihmisen eliniän. Kadmium kerääntyy munuaisiin. Lannoitteet ja jätevesiliete sisältävät kadmiumia, joka kertyy maaperään. Maaperässä se vaikuttaa pieneliöihin. Suomalaisten saantimäärät ovat olleet kohtuullisia. Eniten kadmiumia saadaan viljasta. Lannoitteiden kadmiumpitoisuudet laskivat merkittävästi 1980-luvulla.^[17]

Katso myös: Biodiversiteetti

Vuonna 2023 voimaan tulleen EU:n biodiversiteettistrategian tärkeimpänä tavoitteena on pysäyttää luontokato ja näin kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä.^[18]

Metso-ohjelma on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma vuosille 2014–2025.^[19] Ohjelman avulla metsänomistaja voi vapaaehtoisesti suojella omistamansa metsän.^[20] Ohjelman tarkoitus on yhdistää metsien monimuotoisuuden suojelu ja hoito sekä talouskäyttö.^[21]

Metsäteollisuuden klooripäästöt olivat suuri ympäristökysymys 1990-luvulla. Klooria käytettiin paperimassan valkaisuun. ^lähde?Kloorin pelättiin rikastuvan ravintoketjuun kuten PCB ja DDT. Samoja aineita käytettiin aiemmin puunsuoja-aineina. Vapaa kloori voidaan korvata hapella, entsyymeillä ja klooridioksidilla. Kloorin käyttö väheni. Klooratut dioksiinit kertyvät kaloihin ja rikastuvat ravintoketjussa, joten ympäristöuhka kestää pidempään kuin päästöt.^[22] Suomen kauppakalojen dioksiinipitoisuudet ovat muun Euroopan kaloja korkeammat.^[23] Viranomaisten mukaan kalan terveyshyödyt ylittävät jäämien haitat.^[24]

Pohjaveden saastuminen Kärkölässä oli 1990-luvun alussa kallein Suomessa tapahtunut ympäristöonnettomuus.^lähde? Kärkölä sijaitsee 20 km Lahdesta. Syyksi arvioitiin Koskisen sahan Ky-5 puunsinistymisen suoja-ainetta. Kloorifenolia saattoi valua maahan 3,3 tonnia ja saastuneen pohjaveden määrä voi olla 100 000 m³. Puunsuoja-aineita käytettiin Suomessa yleisesti ilman turvajärjestelyjä. Monilla sahoilla puutavara upotettiin ulkona säiliöön ja nostettiin avoimelle maalle. Puunsuoja-aineita läiskyi kastelussa ympäristöön. Toisinaan astiat jopa tyhjennettiin maahan. Aineen valmistus lopetettiin 1984 ja käyttö lopetettiin 1989. Koskisen sahan palossa vuonna 1976 kloorifenoli levisi lisäksi sammutusvesien mukana ympäristöön. Kloorifenolista voi syntyä myös dioksiinia. Vedenottamo suljettiin joulukuussa 1987. Kloorifenolipitoisuus oli 140 µg/l pohjavedessä ja 798 µg/l läheisessä purossa. Juomaveden sallittu pitoisuus on 10 µg/l. Läheisen järven kalat julistettiin syömäkelvottomaksi. Tapaus ei ole ainoa, sillä ainetta käytettiin 300 suurella ja 10 000 pienellä sahalla ympäri Suomea. Pohjavesi ei puhdistu itsestään.^[25]

Korkein hallinto-oikeus määräsi vuonna 2008 tekemään suunnitelman Kärkölän alueen tutkimiseksi ja tekemään riskiarvion. Saastuneen alueen puhdistusvelvoite riippuu riskiarviosta. Vesi virtaa Valkjärveen.^[26]

Oulussa Suuri veneneva sisältyi soiden suojeluohjelmaan.^lähde? Siitä huolimatta turveruukki aloitti suon ojituksen vuonna 1981. Kaikki eduskuntaryhmät allekirjoittivat vetoomuksen suon säilyttämiseksi ja suo pelastui. Suo on aapasuo, jolla pesii kurkia, sinisuohaukkoja, suopöllöjä ja kapustarintoja. MTK:lla oli kampanja soidensuojelua vastaan 1970-luvulla. 1970-luvulla purettiin soiden suojelupäätöksiä, koska suot otettiin turpeennostoon. Nykyään soita ennallistetaan ja pelastetaan. 86 % soista on maatalouskäytössä. Turvekerros on keskimäärin 1,5 metriä. Suomen uhanalaisista lajeista elää soilla 8 %.^[27]

Metsähallitus suoritti valtion metsissä vesakontorjuntaa torjunta-aineen lentoruiskutuksina 1960-luvulta vuoteen 1980.^lähde? Ruiskutus pilasi marjasadon ja sen pelättiin vaikuttavan haitallisesti riistaan ja kaloihin. Myrkytettyjen marjojen pelättiin joutuvan myyntiin. Vuonna 1980 ruiskutuksia vastustava Hattuvaara-liike perusti leirin lentoruiskutettavalle alueelle Ilomantsiin. Liikkeellä oli paikallisten asukkaiden tuki; alueella oli protestoitu lentoruiskutuksia vastaan jo vuonna 1974. Kolmen Hattuvaara-liikkeen aktivistin ollessa lentoruiskutusalueella he joutuivat helikopterista ruiskutettuun myrkylliseen torjunta-ainepilveen. Tapahtuma sai runsaasti julkisuutta, asia otettiin esille eduskunnassa, ja Metsähallitus keskeytti ruiskutukset. Eduskunta kielsi torjunta-aineiden lentoruiskutukset vuonna 1981.^[28][29]