Stanley Matthews

Stanley Matthews

Henkilötiedot
Syntymäaika	1. helmikuuta 1915
Syntymäpaikka	Hanley, Stoke-on-Trent, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuolinaika	23. helmikuuta 2000 (85 vuotta)
Kuolinpaikka	Stoke-on-Trent, Yhdistynyt kuningaskunta
Pelipaikka	keskikenttä
Pituus	175 cm[1]
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1931–1947	Stoke City
1947–1962	Blackpool FC
1962–1965	Stoke City
Yhteensä		700	(71)
Maajoukkue
1934–1957	Englannin jalkapallomaajoukkue	54	(12)

Stanley Matthews (1. helmikuuta 1915 Hanley, Stoke-on-Trent – 23. helmikuuta 2000 Stoke-on-Trent) oli englantilainen jalkapalloilija.

Stanley Matthews oli ensimmäinen englantilainen jalkapalloilija, joka aateloitiin.^[2] Hänestä tuli myös kaikkien aikojen ensimmäinen Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi valittu pelaaja vuonna 1956.^[3]

Matthewsin isä oli kuria ja urheiluhenkeä arvostanut parturi Jack Matthews, joka nyrkkeili iltaisin rahasta. Jack Matthews oli varsin hyvä nyrkkeiljä. Hänen sanotaan nyrkkeilleen noin 350 ottelua ja hävinneen niistä vain yhdeksän.^[2] Vaikka isä oli urheilija ja kasvatti poikansa kuntoilemaan, Stanley Matthewsin jalkapalloinnostuksesta hän ei aluksi pitänyt. Isä suostui hyväksymään jalkapalloharrastuksen, jos poika pelaisi koululaismaajoukkueessa ennen 14-vuotispäivää, ja näin tapahtui.^lähde?

Stanley Matthews edusti ammattilaisena Stoke Cityä 1932–1947 ja 1961–1965. Blackpool FC:n joukkueessa hän oli tällä välillä 1947–1961. Hän pelasi siis ammattilaisena 50-vuotiaaksi asti. Matthews pelasi ensimmäisen ottelunsa Englannin liigassa 19. maaliskuuta 1932 Bury FC:ta vastaan ja viimeisen ottelunsa 6. helmikuuta 1965 Fulhamia vastaan. Hänen pelipaikkansa oli käytännöllisesti katsoen aina keskikentän oikea laita. Ammattilaisuran parhaaksi saavutukseksi jäi Englannin Cupin voitto vuonna 1953. Vuosina 1948 ja 1951 Matthewsin edustama Blackpool FC oli ollut Cupin finaalissa häviävänä osapuolena.^[4] Vuoden 1951 tappion jälkeen jo 36 -vuotias Matthews oli ollut varma, että hän vielä kerran pelaa Cupin finaalissa. Isä oli kuolinvuoteellaan sanonut, että älä lopeta pelaamista ennen kuin voitat cup-finaalin Wembley Stadiumilla.^lähde?

Stanley Matthews saavutti urallaan todella suuren suosion. Vuonna 1934 ottelussa Manchester City-Stoke rikottiin Wembleyn ulkopuolella pelattujen ottelujen yleisöennätys (84 569) ja vuoden 1946 Boltonin mustan lauantain yhtenä syynä pidetään Matthewsin suosiota. Silloin 33 ihmistä kuoli Englannin cupin ottelussa, kun tuhansia ihmisiä tunkeutui stadionille ilman pääsylippuja.

Englannin maajoukkueessa hän pelasi 54 ottelua ajalla 1934–1957 ja teki niissä 12 maalia. Jos sodan aikana pelatut epäviralliset ottelut lasketaan, niin maaotteluita Matthewsille kertyi 74.^[5] Hän osallistui MM-kisoihin vuosina 1950 ja 1954 jolloin Englanti sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Toimittajat valitsivat Matthewsin Englannin vuoden jalkapalloilijaksi vuosina 1948 ja 1963.^[6]

Jäähyväisottelunsa Stanley Matthews pelasi 28. huhtikuuta 1965, kun Stoke FC kohtasi kansainvälisen yhdistelmäjoukkueen, jossa pelasivat muun muassa Karl-Heinz Schnellinger, Lev Jašin ja Ferenc Puskás.

Pelattuaan 698 Englannin liigan ottelua Matthews siirtyi valmentajaksi ensin Port Valeen, sitten hän muutti Maltalle valmentamaan sikäläistä Hiberniansia, jossa oli myös pelaajana jopa 55-vuotiaaksi. Hän valmensi vielä "Stan's Men" -joukkuetta Sowetossa sekä viimeksi Kanadassa. Grangemouthissa hänet nähtiin hyväntekeväisyysottelussa vielä 1981 eli 66 vuoden iässä.