Shōnen

Shōnen (jap. 少年, ”pojat", "poikien”) on mangan ja animen kohderyhmä, johon kuuluvat nuoret pojat. Shōnen-sarjoihin kuuluu esimerkiksi humoristisia ja toiminnantäytteisiä kertomuksia urheilun, seikkailujen, supersankareiden ja tieteisfiktion maailmoista. Vaikka sarjat on piirretty alun perin noin 8–18-vuotiaille pojille, niiden teemat ovat yleispäteviä, ja lukijoihin kuuluukin myös paljon tyttöjä ja aikuisia. Shōnen-manga on mangan lajityypeistä suosituin: 1990-luvulla yli 40 prosenttia Japanissa tuotetusta mangasta oli alun perin pojille suunnattua. Suosituin shōnen-mangajulkaisu on Shōnen Jump, jota myydään viikoittain noin kolme miljoonaa kappaletta ja jonka kanssa kilpailevat Shōnen Magazine ja Shōnen Sunday.^[1][2]

Suosituista shōnen-mangoista tehdään myös animesarjoja, ja niiden hahmoja voi nähdä lukuisissa tuotteissa, kuten leluissa, makeisissa tai vaatteissa. Shōnen-manga ei ole genre, vaan se sisältää lukuisia eri aiheita ja tyylejä ”kevyestä huumorista väkivaltaiseen draamaan”.^[1]

Lapsille suunnattu manga sai Japanissa suosiota ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Ajan johtava mangapiirtäjä oli Osamu Tezuka, joka toi sarjakuviin pidempiä tarinakaaria ja elokuvatyyppisen kerronnan. Tällaista vakavia aiheita käsittelevää ja realistista nuoriin ja nuoriin aikuisiin vetoavaa mangaa alkoi ilmestyä vuodesta 1957 lähtien, ja ensimmäiset pojille suunnatut mangalehdet näkivät päivänvalon vuonna 1959. 1960-luvun kuluessa poikien mangan suosio nousi ja se alkoi käsitellä myös entistä vakavampia aiheita, kuten politiikkaa tai historiaa. Aiheiden määrän kasvaessa manga alkoi rikkoa myös tabuja, ja vuodesta 1968 lähtien Shōnen Jump -lehdessä alettiin nähdä myös alastomuutta tai rajua kielenkäyttöä. Lehden sarjakuvien tärkeimpiin teemoihin kuuluivat kuitenkin ystävyys, esteiden ylittäminen ja menestyminen.^[3]

Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa sarjakuvia sensuroitiin, Japanissa mangakat rikkoivat seuraavien vuosikymmenten aikana tabuja kuvaamalla humoristisissa shōnen-sarjoissaan seksiä, väkivaltaa ja skatologista huumoria. Tällaisiin sarjoihin kuuluvat esimerkiksi Fujio Akatsukan humoristinen Tensai Bakabon vuodelta 1967, Kazuyoshi Toriin Toilet hakase (”wc-tohtori”) vuodelta 1970 tai vuosina 1974–1981 julkaistu Tatsuhiko Yamagamin Gaki deka. Epäsopivaan käytökseen tai normien rikkomiseen liittyvä huumori on tästä lähtien ollut tärkeä osa japanilaista sarjakuvaa. Myös aiemmin aikuisten maksullisille kashibon’ya-mangakirjastoille työskennelleet mangakat alkoivat siirtyä viikoittaisen shōnen-lehtien tekijöiksi ja toivat samalla mukanaan realistisemman ja väkivaltaisemman tyylin.^[3]

Kasvuaan jatkaneen shōnen-mangateollisuuden tärkeimpiin genreihin on kuulunut myös urheilumanga. Se korvasi alun perin 1950-luvulta lähtien aiemman sota-aiheisen propagandasarjakuvan, ja se on kuvannut kaikkia mahdollisia urheilulajeja jalkapallosta ja pesäpallosta kamppailulajeihin tai gohon, kuten Hikaru no go -sarja. Lähes yhtä suosittu genre on ollut seikkailumanga, jonka suosituimpiin edustajiin on kuulunut Akira Toriyaman Dragon Ball. Se on voinut käsitellä myös sotaa, kuten Keiji Nakazawan Hiroshiman poika, arkisempiakin aiheita, kuten japanilaista koulua, tai esimerkiksi samuraita. Tärkeä poikien mangan alalaji on myös robottimanga, jonka ensimmäinen edustaja oli Mitsuteru Yokoyaman piirtämä, valtavaa robottia hallitsevasta pojasta kertova Tetsujin 20 gō; sitä seurasivat muiden muassa manga- ja animesarjat Transformers ja Gundam.^[4]

Ajan kuluessa shōnen-mangan lukijakunta ja aiheet ovat monipuolistuneet entisestään sen suosion kasvaessa. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa shōnen-sarjojen suosio tyttöjen keskuudessa on lisääntynyt, ja heillä on ollut myös enemmän vaikutusta niiden sisältöön. Tarinoihin on sisällytetty myös romantiikkaa, ja naispuolisilla hahmoilla on entistä näkyvämpi ja vahvempi rooli. Shōnen-manga on alkanut levitä myös Japanin ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin.^[5]

• Dragon Ball
• .hack – Taru iltahämärän rannerenkaasta
• Azumanga Daioh
• Bleach
• Chrono Crusade
• Death Note
• Hellsing
• Pokémon
• Inuyasha
• Digimon
• Beyblade
• Yu-Gi-Oh!
• D.Gray-man
• Fairy Tail
• Fullmetal Alchemist
• Ginga Densetsu Weed
• Hirviöprinsessa Hime
• Hopeanuoli
• Kuroshitsuji
• Soul Eater
• Naruto
• One Piece
• Neon Genesis Evangelion
• Ranma ½
• Yotsuba&!
• Hunter × Hunter

• Toni Johnson-Woods: Manga: An Anthology of Global and Cultural Perspectives. Continuum International Publishing Group, 2010. ISBN 9780826429384 Teoksen verkkoversio.

• Shōnen Jump -lehden kotisivut (japaniksi) (englanniksi)