Nikaia (Bithynia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikaia
Νίκαια
Nikaian kaupunginmuureja.
Nikaian kaupunginmuureja.
Sijainti

Nikaia
Koordinaatit 40°25′44″N, 29°43′10″E
Valtio Turkki
Paikkakunta İznik, Bursa
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 316 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Valtakunta hellenistiset valtakunnat
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Bithynia
Aiheesta muualla

Nikaia Commonsissa

Nikaia (m.kreik. Νίκαια, lat. Nicaea), usein Nikea, oli antiikin aikainen ja bysanttilaisaikainen kaupunki Bithyniassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi İznikin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]

Nikaia perustettiin hellenistisen kauden alkupuolella noin vuonna 316 eaa. Kaupunki kukoisti erityisesti roomalaisella kaudella. Nikaia tunnetaan erityisesti siellä pidetyistä ekumeenisista kirkolliskokouksista, jotka olivat Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325 ja Nikaian toinen kirkolliskokous vuonna 787.[6] Vuosina 1204–1261 Nikaia oli Nikaian keisarikunnan pääkaupunki.[7][8] Turkkilaiset valloittivat kaupungin vuonna 1331 ja se yhdistettiin Osmanien valtakuntaan.[7]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikaia sijaitsi Bithyniassa Vähän-Aasian luoteisosassa Askania-järven (nyk. İznik Gölü) itärannalla. Järven pituus itä-länsisuunnassa oli noin 32 kilometriä. Kaupunki oli rakennettu järvenrannan laajalle ja hedelmälliselle tasangolle, jossa sitä rajasivat kukkulat pohjoisesta ja etelästä. Kaupungin paikka oli sijainniltaan hyvin edullinen, mutta toisaalta jossakin määrin epäterveellinen kesäaikaan. Kaupungin kautta kulki merkittävä tie.[1][2][9][10]

Antiikin Askania-järven hedelmällistä tasankoa nykyisin.

Roomalaisella kaudella Nikaia kuului Bithynia et Pontuksen provinssiin ja bysanttilaisella kaudella Opsikionin themaan.[6][11] Propontiin rannalla Nikaiasta pohjoiseen sijaitsi Nikomedeia. Nikaiasta länteen järven toisella puolella ja samoin Propontiin rannalla sijaitsi Kios eli Prusa.[5] Etäisyys sinne oli 25 roomalaista mailia eli noin 37 kilometriä. Etäisyys Nikaiasta Byzantioniin eli myöhempään Konstantinopoliin oli 44 mailia eli noin 65 kilometriä.[2][12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmän Nikaian paikka on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla.[9] Antiikin aikana katsottiin, että paikan olivat alun perin asuttaneet bottiaialaiset, ja sen nimi oli ollut Ankore (Ἀγκόρη, Ankorē) tai Helikore (Ἑλικόρη, Helikorē). Myöhemmin myysialaiset tuhosivat sen.[2][13] Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin perustajana pidettiin Dionysosta.[1][14]

Hellenistinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigonos rakennutti kaupungin uudelleen hellenistisen kauden alussa joitakin vuosia Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen, todennäköisesti voitettuaan Eumenes Kardialaisen vuonna 316 eaa. Hän antoi kaupungille itsensä mukaan nimen Antigoneia (Ἀντιγονεία).[2][15] Vain hieman myöhemmin Lysimakhos, joka sai suuren osan Vähästä-Aasiasta valtaansa vuoden 301 eaa. Issoksen taistelun myötä, vaihtoi kaupungin nimeksi Nikaia vaimonsa Nikaian, Antipatroksen tyttären kunniaksi.[1][2] Toisen antiikin ajalla tunnetun version mukaan kaupungin olisivatkin perustaneet Aleksanterin armeijassa palvelleet miehet, jotka olivat kotoisin Nikaiasta Thermopylain läheltä.[1][2]

Pian Lysimakhoksen ajan jälkeen vuonna 282/281 eaa. Nikaia tuli Bithynian kuninkaiden valtaan, ja siitä tuli maakunnan merkittävin kaupunki. Bithynian kuninkaat, joiden aika alkoi Zipoites I:stä, asuivat usein Nikaiassa.[1][2][16] Nikaia oli tähtitieteilijä Hipparkhoksen synnyinpaikka.[2][17] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Nikaieus (Νικαιεύς) ja Nikaeus (Νικαεύς).[2]

Nikaia ja muu Bithynia tulivat Rooman valtaan Mithridateen sotien myötä vuonna 72 eaa.[1][18]

Heraklesta esittävä keskeneräinen reliefi, 200-luku jaa.

Roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikaia säilyi merkittävänä paikkana Rooman keisarikaudella, sillä sen sijainti oli hyvin otollinen.[2] Nikaia löi omaa rahaa, ja monet niistä ilmaisevat keisareiden kiinnostusta kaupunkia kohtaan sekä sen uskollisuutta hallitsijoille: monet rahoista kunnioittavat Nikaiassa jumalten ja keisareiden kunniaksi järjestettyjä juhlia, kuten Olympia, Isthmia, Dionysia, Pythia, Kommodeia (lat. Commodia), Sebereia (Severia) ja Filadelfeia (Philadelphia).[2]

Vielä Strabonin aikana kaupungilla oli Bithynian metropoliin asema, mutta myöhemmin tämä asema oli Nikomedeialla. Kaupungit kilpailivat pitkään ensisijaisesta asemasta, ja Dion Khrysostomoksen 38. puhe on kirjoitettu riidan sovittelemiseksi. Kirjeestä käy ilmi, että vain Nikomedeialla oli oikeus metropoliin titteliin, mutta kummatkin saivat olla nimitykseltään maan ensimmäisiä kaupunkeja. Plinius nuorempi mainitsee usein Nikaian ja sen julkiset rakennukset, joita kunnostutti toimiessaan Bithynian maaherrana.[2][19] Roomalaisella kaudella kaupungista oli kotoisin historioitsija Dion Kassios.[2]

Keisari Hadrianus vieraili Nikaiassa vuonna 123 jaa. ja aloitti kaupungin linnoitteiden parantamisen. Ne saattoi loppuun Claudius Gothicus sen jälkeen kun gootit olivat jo tuhonneet kaupunkia vuonna 258. Myöhemmin kaupunkia rakennutti Konstantinus Suuri.[1] Nikaia ei menettänyt merkitystään Konstantinopolin noustua Itä-Rooman pääkaupungiksi, mikä näkyy muun muassa siinä, että sen tuonaikaiset muurit sulkivat sisäänsä paljon suuremman alueen kuin varhaisemmat muurit.[2]

Nikaian ensimmäinen kirkolliskokous. Ikoni Protáton kirkossa Athoksella.

Konstantinuksen aikana vuonna 325 kaupungissa järjestettiin ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous, Nikaian kirkolliskokous. Se oli suunnattu areiolaisuutta vastaan ja muotoili Nikaian (Nikean) uskontunnustuksen.[2][6] Kirkolliskokous kokoontui myöhemmin Orhanin moskeijana toimineessa kirkossa, joka on nykyisin raunioina. Samalla vuosisadalla Nikaia kärsi maanjäristyksestä, ja keisari Valens kunnostutti sen vuonna 368.[2]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Justinianus osoitti suurta kiinnostusta Nikaian asioihin.[1][20] Arabit piirittivät kaupunkia vuonna 727.[21] Vuonna 787 Nikaiassa järjestettiin ikonoklasmin tuominnut Nikaian toinen kirkolliskokous,[1][6] joka kokoontui Hagia Sofian kirkossa.[9]

Vuonna 978 Nikaiaa piiritti kapinoinut kenraali Bardas Skleros.[21] Vuonna 1065 kaupunki kärsi tuhoja maanjäristyksessä.[9] Turkkilaiset onnistuivat valtaamaan Nikaian vuonna 1078. Kristityt saivat Nikaian takaisin valtaansa ensimmäisessä ristiretkessä vuonna 1097, mutta sen jälkeen tehdyssä rauhassa kaupunki luovutettiin takaisin turkkilaisille.[2]

Kun Konstantinopoli oli neljännen ristiretken jälkeen vuodesta 1204 latinalaisen valtakunnan pääkaupunkina, Theodoros Laskaris teki Nikaiasta läntisen Vähän-Aasian kattaneen, Bysantin valtakunnan perillisenä toimineen Nikaian keisarikunnan pääkaupungin. Se toimi tässä tehtävässä vuoteen 1261 saakka.[2][3] Lopulta kaupungin valloitti Orhan, joka liitti sen Osmanien valtakuntaan. Monet kaupungin rakennukset tuhottiin ja niiden kiviä käytettiin moskeijoiden ja muiden turkkilaisten rakennusten rakentamiseen.[2]

Kaupunki on kehittynyt nykyiseksi İznikin kaupungiksi, jonka nimi on muuntunut alkuperäisestä kreikkalaisesta nimestä. Kaupunki taantui ajan kuluessa huomattavasti. Richard Pococke sanoo 1700-luvulla siellä olleen 300 taloa, kun 1800-luvulla taloja oli vain 100.[2] Nykyisin kaupungissa on noin 25 000 asukasta (vuonna 2019).[22] Vuodesta 2014 İznik/Nikaia on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon.[9]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemakaava

Roomalaisaikaisia raunioita İznikin arkeologisen museon takana.

Strabon kertoo, että Nikaia oli rakennettu hyvin säännönmukaisella asemakaavalla neliön muotoon, niin että sen ympärysmitta oli 16 stadioninmittaa eli noin 2,8 kilometriä. Näin kunkin sivun pituus oli noin neljä stadionia eli 700 metriä. Kaupungilla oli neljä porttia, yksi kunkin sivun keskellä, ja niiltä lähteneet pääkadut kohtasivat kaupunkineliön keskustassa niin, että siinä olleelta muistomerkiltä oli mahdollista nähdä kaikki portit.[1][2][23] Kyseinen muistomerkki oli osa gymnasionia, joka tuhoutui tulipalossa, mutta jonka Plinius nuorempi kunnostutti.[2][24]

Kaupunginmuurit

Kaupunginmuuria.

Kaupunki oli ympäröity muureilla, jotka oli tehty useassa vaiheessa. Alkuperäinen muuri kiersi neliön muotoista kaupunkia. Nykyisin jäljellä olevien viimeisen ja laajimman vaiheen muurit rakennettiin alun perin pääosin 200-luvulla Gallienuksen ja Claudius Gothicuksen aikana. Niitä on kuitenkin uusittu ja kunnostettu bysanttilaisella kaudella useassa vaiheessa, niin että suurin osa rakennelman ylemmistä osista on tuolta ajalta. Lisäksi niitä on muutettu ja ylläpidetty vielä osmaniajalla.[1][21]

Muurien ympärysmitta on noin viisi kilometriä ja ne muodostavat pohjakaavaltaan epäsäännöllisen viisikulmion.[21] Ne ovat 9–12 metriä korkeat ja alaosastaan noin 4–6 metriä paksut. Muureissa on ollut yli 100 yleensä puoliympyrän muotoista tornia sekä neljä suurempaa ja kaksi pientä porttia.[2] Pääportit ovat nykyisiltä nimiltään Konstantinopolin/Istanbulin portti (İstanbul Kapı), Lefken portti (Lefke Kapı), Eteläportti (Yenişehir Kapı) ja Järviportti (Göl Kapı). Muurit on tehty vaihdellen roomalaisaikaisista tiileistä ja suurista suorakulmaisista kivistä, jotka on liitetty toisiinsa paksulla laastilla. Paikoin muureihin on käytetty varhaisempien rakennusten osia, kuten pylväitä ja muita arkkitehtonisia elementtejä.[2][7] Yksi neliömäinen torni on tehty valkoisesta marmorista, joka on mahdollisesti peräisin jostakin temppelistä.[25] Muureihin oli yhdistetty myös Vespasianuksen ja Hadrianuksen triumfikaaret.[21]

Kaupungin länsisivun muuri nousi järvestä, joten muuri on toiminut hyvin hyökkäysten torjumiseksi järveltä päin. Muilla sivuilla muureja ympäröinyt kaksoisvallihauta tarjosi lisäsuojaa. Nykyään muuriin on avattu useita reikiä teitä varten, mutta suurin osa muurista on edelleen jäljellä suhteellisen hyvin säilyneenä.[2][7]

Roomalainen teatteri

Roomalaisen teatterin rauniot.

Nikaian teatteri sijaitsi kaupungin lounaisosassa. Se oli alun perin hellenistisellä kaudella rakennettu kreikkalainen teatteri, joka myöhemmin muutettiin roomalaiseksi teatteriksi. Sen halkaisija on ollut noin 85 metriä. Teatterista on säilynyt osa sen katsomosta, mutta orkhestra ja skene- eli näyttämörakennus ovat kadonneet.[1][24][26]

Hagia Sofia eli Pyhän Sofian kirkko

Hagia Sofian kirkkoa sisältä.

Kaupungin tärkein kirkko oli Hagia Sofia eli Pyhälle viisaudelle omistettu kirkko. Se oli alun perin kolmilaivainen basilikakirkko, joka rakennettiin 400-luvulla varhaisemman, 300-luvulla rakennetun kirkon paikalle. Vuoden 787 Nikaian toinen kirkolliskokous pidettiin tässä kirkossa. Kirkkoa muutettiin ja kunnostettiin usein aina 1300-luvulle saakka. Sisältä kirkko on ollut koristeltu seinämaalauksin.[1][9]

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko

Toinen tärkeä kirkko oli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumiselle (Koimesis) omistettu kirkko, jonka ajoitus on hyvin epävarma ja sijoittuu jonnekin 500- ja 800-lukujen välille, kenties 500–600-luvuille. Se oli osa Hyakinthoksen luostaria. Kirkko tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1065 ja kunnostettiin. Kirkon kupoli ja nartheks oli koristeltu mosaiikein.[1][9]

Muut rakennukset

Antiikin kirjallisuuden, piirtokirjoitusten ja rahojen perusteella Nikaiassa tiedetään olleen myös Apolloneion eli Apollonin temppeli; Asklepioksen temppeli; Dionysoksen temppeli; Tykhen temppeli; Romalle ja keisarille omistettu temppeli, joka rakennettiin keisari Augustuksen aikana; forum eli agora, joka rakennettiin Hadrianuksen aikana; akvedukti; sekä palatsi, joka rakennettiin Justinianuksen aikana.[1][27]

Järvenrannassa on jäänteitä satamasta. Joitakin raunioita on myös järven pohjassa.[25] Kaupungin ulkopuolella Nikomedeiaan johtaneen tien varressa sijaitsee C. Cassius Philieuksen obeliski, joka on oletettavasti ollut perhehauta. Obeliski on halkaisijaltaan kolmionmuotoinen, ja sen korkeus on noin 12 metriä ja jalustan koko noin 2 × 3 metriä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”NICAEA (Iznik) Bithynia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Smith, William: ”Nicaea (1)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b Helikore/Nicaea Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  4. ↑ Nicaea (Bithynia) 265 Iznik - Νίκαια ToposText. Viitattu 1.11.2021.
  5. ↑ a b ”52 F4 Helikore/Nicaea”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  6. ↑ a b c d Nicaea Oxford Reference. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Nicaea HellenicaWorld.com. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Auction 65, lot 837 Numismatik Naumann GmbH. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g İznik UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 6.34.217; Strabon: Geografika 2.134; Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.1.3.
  11. ↑ Hendrix, David: Nicaea The Byzantine Legacy. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.32; Itinerarium Antonini Augusti s. 141.
  13. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἀγκόρη.
  14. ↑ Nonnos: Dionysiaka 15.170; 16.403–5.
  15. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἀντιγονεία; Eustathios: Kommentaari Homeroksen Iliaaseen (Ad Hom. Il.) ​2.863.
  16. ↑ Appianos: Mithridateen sodat 6, 77.
  17. ↑ Suda, Ἵππαρχος.
  18. ↑ Appianos: Kansalaissodat (Bella Civilia) 5.139.1.
  19. ↑ Plinius nuorempi: Kirjeet 10.40, 10.48–.
  20. ↑ Ammianus Marcellinus: Res gestae 26.1.3.5, 2.2, 22.9.5.
  21. ↑ a b c d e Hendrix, David: Walls of Nicaea The Byzantine Legacy. Viitattu 1.11.2021. (englanniksi)
  22. ↑ İznik City Population. Viitattu 1.11.2021.
  23. ↑ Strabon: Geografika 12.565–.
  24. ↑ a b Plinius nuorempi: Kirjeet 10.48.
  25. ↑ a b Piperno, Roberto & Moore, Rosamie: The ancient and the other monuments of Nicea Nicaea Iznik in Turkey Rome in the Footsteps of an XVIIIth Century Traveller. 2017. Viitattu 1.11.2021. (englanniksi)
  26. ↑ Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. (Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162) Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
  27. ↑ Prokopios: Rakennuksista (De aedificiis Justiniani) 5.3.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikaia_(Bithynia)&oldid=22799180”